Mä jaksan aina vaan uudestaan yllättyä ihmisten pahansuopuudesta ja paskamaisuudesta. Katselen elämää helposti vähän ruusunpunaisten lasien läpi ja olen aika hyväuskoinen. Siis edelleen, tässä iässä. Haluaisin uskoa ihmisistä vain parasta, enkä millään haluaisi usein vielä pitkänkään ajan jälkeen myöntää, että jotkut vaan ovat vittupäitä. End of story.
Näitä saastuttajia on varmasti kaikki mahdolliset työpaikat, yhdistykset ja harrastusseurat täynnä. Ihmisiä, jotka myrkyttävät ilmapiirin systemaattisella läyhäämisellään, alistamalla ja nöyryyttämällä. Pyöräyttämällä puukkoa lapaluiden välissä heti, kun selkä on kääntynyt. Ehkä he toimivat jopa tiedostamattaan. Tai niin mä haluan uskoa. Vai onkohan tämä taas sitä mun sinisilmäisyyttä?
Mulle on aina suuri pettymys huomata jonkun ihmisen ilkeys. Koska haluaisin lapsenomaisesti, että kaikki voisivat olla kivoja toisilleen. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta toimeen on ainakin tultava. Jokainen on varmasti ilkeä joskus, se lienee luonnollista. Mutta systemaattista ilkeilyä, negatiivisuutta ja pahansuopuutta en vain jaksa ymmärtää. Selittäkään urpolle, jos tajuatte, miksi joku käyttäytyy tahallaan ikävästi.
Yksi tämän päivän paskan tyyssijoista tuntuu olevan juuri nämä blogit. Näitähän on viimeisten parin vuoden aikana syntynyt kuin sieniä sateella. Käsitellään sitten laihduttamista, muotia, lapsiperheen arkea tai sisustamista, aina on joku jota ärsyttää. Ja voi kuinka helppoa se onkaan kertoa myös blogin kirjoittajalle. Nimettömänä huutaa mitä mauttomampia ja ilkeämpiä asioita ihmiselle, joka on päättänyt rohkaistua avaamaan palan omaa elämäänsä muiden luettavaksi.
Koskaan en ole ymmärtänyt sitäkään, mitä tarkoitusta tuollainen huutelu palvelee. Nostaako se kommentoijan itsetuntoa, jos voi käydä haukkumassa jonkun vaatteet, kodin ja kirsikkana kakun päällä, lapset? Tuleeko ihan sankariolo, kun möläyttää raskauttaan hehkuvalle bloggarille toivovansa lapsen kuolemaa? Ja miten helkkarissa ylipäänsä joku luku- ja kirjoitustaitoinen tulee edes ajatelleeksi moista?
Mä olen päässyt vielä suht helpolla. Tottahan toki olen saanut lukea olevani läski (olipa hyvä kun kerroit, en ole itse huomannutkaan), huono vanhempi (ei käy kieltäminen) ja kirjoittavani paskoja juttuja (samaa mieltä). Kiitollinen olen siitä, ettei kukaan ole vielä päästänyt blogissani samankaltaisia aivopieruja, kuin herttaisen ja hyväsydämisen Kaksplus -kollegani Johannan blogissa. Voit käydä lukemassa Johannan ajatuksia aiheesta täältä.
Pidän itseäni, kaikesta hohhailustani huolimatta, aika vahvana ihmisenä. Itsetunnon kanssa on tekemistä, mutta helposti en anna itseäni lytätä. Koitan aina kääntää asiat huumoriksi ja viskata vastapallon. Mutta raja tulee vastaan jossain kohtaa. Ilo katoaa. Motivaatio kärsii. Ahdistaa. Oli kyseessä sitten blogi, harrastusporukka tai työpaikka, ilmapiiri on aivan ensiarvoisen tärkeä. Varsinkaan tällaiselle tunneihmiselle fiilis ei ole yhdentekevä asia.
Asialliselle palautteelle on mun mielestä aina paikkansa. Jos on aihetta sanoa jostain asiasta, niin pitää voida tehdä. Mutta tiedättekö mille muulle on mun mielestä paikkansa? Positiivisuudelle. Kiitokselle. Ravintolassa kyllä käydään lähes tarjoilijan päälle, jos pihvissä on liikaa pippuria, mutta loistavasta palvelusta tai erityisen herkullisesta pihvistä tuskin erikoisemmin kiitellään. Saattaa pian lipsahtaa leuhkuuden puolelle, sellainen kehujen saaminen.
Mitäkö sitten yritän tällä jäsentymättömällä tekstiharhailullani viestittää? No en tiedä! Vissiin sitä, että vituttaa kun joidenkin on pakko korottaa omaa jalustaansa lyttäämällä muita. Ihmetyttää, että ihmiskunta on täynnä pällejä. Harmittaa, että annan pikkusieluisten paskiaisten päästä ihoni alle.
Paljon voimasanoja, pahoittelen. Ensi kerralla sit taas hattaraa.
Ja vitut.
-Päivi-
Eipä tähän ole paljon lisättävää. Aamen! 🙂 Ja vitut. 😀
Nimenommaan!!! 😀
Ja vitut – justihin näin!
Samoja asioita ihmettelen itsekin. Oman pienen blogini kohdalla mitään paskaa (yhtä Hemulikeissiä lukuunottamatta) ole tullut vastaan. Mutta juuri näiden suosituimpien blogien kohdalla mitein näitä juttuja ja mitä kaikkea bloggaajat saavat kestää (kaiken hyvän ja positiivisen lisäksi). Keskustelupalstat on ihan karseita! Mä en ehkä ole maailman herttaisin ihminen itsekään, muttei tulisi mieleenkään arvostellla anonyyminä toisia. Jos mua joku ärsyttää yli paljon, lopetan yksinkertaisesti blogin lukemisen.
Hyvää viikonloppua Päivi & co.!
Mä en kans lakkaa ihmettelemästä sitä, mitä ihmeen tarvetta se epäasiallinen kommentointi esimerkiksi palvelee. Pönkittääkö se jollain kierolla tavalla itsetuntoa vai mitä? Mun mielestä asiallinen palaute, negatiivinenkin, on aina tervetullutta. Siitä voi oppia. Mutta tuollaiset, jopa pelottavat, tappamiseenkin liittyvät kommentit eivät ole enää naurun asia.
Onneks Uskola on pysynyt aika hyvänä mestana, ja toivottavasti pysyy jatkossakin. 🙂
Kivaa viikonloppua sinnekin! 🙂
Haha ja vitut! Ne on näitä vatipäitä joita on netti tulvillaan…:( Olen joskus miettinyt mitä tehdä kun näkee jonkun kökköjutun, provosoitunut ja huomannut sitten että parasta on vetää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toivon että bloggaritkin enemmän kehtaisivat poistaa asiattomia kommentteja tai tarkistaa ne ennen julkaisua, vatipäät eivät ansaitse mitään julkisuutta. Olen itse esim. poistunut tietyistä facebook-ryhmistä jotka ruokkivat pahaa oloa, uskon että ainaki osa äiti-ihmisistä tietää heti mitä ryhmää tarkoitan. Omassa elämässä on ihan tarpeeksi kestämistä – ja iloitsemista ilman että tarvitsee imeä toisten pahaa oloa. Sekavaa tekstiä sori mutta voice of finland ja lasi viiniä, jalat ylhäällä ja hyvä mieli 🙂
Mä oon ite huomannut, että asiattoman kommentin edessä kannattaa aina hengähtää hetki, ennen kuin suoltaa vastaukseksi ensimmäiset mieleen juolahtaneet ajatukset. Parempi kuitenkin vaan itse pysyä asialinjalla. Mä en oo vielä kokenut tarvetta kommenttien esitarkastukseen ja toivottavasti ei siihen tarvi mennäkään.
Viini kuulostaa hyvältä, nykäsin yhden lasillisen äsken itsekin, hyvässä seurassa. 🙂
Kuulun itsekkäin niihin “sinisilmäisiin” jotka haluaa ajatella toisista hyvää ja toivoo/uskoo että näin toisetkin toimivat. Ikävä kyllä näin ei ole. En tiedä onko jotkut syntyjään kiusaajia/ilkeilijöitä vai tekeekö katkeruus sen? Usein ilkeilyyn liittyy myös kateus. Ehkä se on vain hyväksyttävä että tallaisia ihmisiä on. Ja antaa heidän olla ja yrittää itse olla vahvempi. Tsemppiä sulle, olen lukenut blogiasi jo vuosia. Tykkään rempseästä tyylistäsi : )
-Sari
Varmasti katkeruudella on osuutensa asiaan. Ja blogimaailmassa olen huomannut että ihmiset eivät aina näe metsää puilta. Ehkä kadehtivat bloggaajan luomaa illuusio täydellisestä elämästä (mitä se ei kellään varmasti ole) tai muuten ärsyyntyvät. Ja saahan sitä palautetta tosiaan tietysti antaa, oikein mielellään.
Kiva kun olet jaksanut lueskella jo pitkään, muistan sut jo Hilman ajoilta. 🙂 Kivaa viikonloppua!
Minä en oikein ymmärrä, miksi näistä asiattomasta kommenteista tehdään niin suuri numero. Siis ymmärrän, ymmärrän, ikävää luettavaa blogin pitäjälle. Mutta miksi ” tuhlata palstatilaa” ruotimalla epäasiallisia kommentteja? Tänä keväänä kaks plussan alustalla näin ovat tehneet Johannan lisäksi myös ainakin Emilia ja Sanna.
En puolusta asiattomin kommenttien lähettäjiä. Ihan ymmärrettävää, että satuttaahan se. Ja pistää vihaksi. Mutta minkäs teet. Ihan samalla tapaa kaupan myyjä saa asiakkailta palautetta, joka ei oikeastaan heille kuulu. Tai sairaanhoitajat vuodeosastolla. Tai “tädit” päiväkodin hiekkalaatikot reunalla. Moni bloggaaja ilmoittaa blogin pidon jopa työkseen. Siispä asiakkaita on vain siedettävä. Niitä kamaliakin.
Mä ymmärrän sun pointin. Ja uskon että useimmat bloggarit osaa jo suodattaa monet epäasialliset heitot olankohautuksella. Mutta ihan en vertaisi esim. asiakaspalvelussa saatavaa palautetta, nyt vaikkapa tuollaiseen “tappaisit lapsesi” -viestiin. Pahimmalta tuntuu se, että usein blogeissa heitetyt ilkeydet on tosi henkilökohtaisia. Kohdistuvat joko bloggariin itseensä tai vielä pahempaa, hänen perheeseensä.
Itsekin olen saanut asiakaspalvelussa monenlaista palautetta, mutta harvemmin mitään, mikä kohdistuisi suoraan minuun.
Olet oikeassa siinä, että ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Mutten silti hyväksy näitä täysin yliampuvia loukkauksia. Ehkä näiden kirjoittamisella me bloggarit yritetään muuttaa jollain tasolla asenteita. Saada ihmiset ajattelemaan. Että vaikka tämä on ihana harrastus, joillekin jopa työ, kääntöpuoli on toisinaan tosi raadollinen.
Mun mielestä kiusaamista ja törkeyksiä ei pidä hyväksyä missään muodossa. Siksi halusin itse ottaa myös tämän blogipuolen esille tässä postauksessa.
kyllä kolahti!olen täs ite kärsinyt työpaikkakiusaamisesta nyt 3kk säännöllisesti,sitä ennen satunnaissti. ja kokoajan saman naispuolisen työparin suunnalta.ollaan kuitenkin keski-ikäisiä kumpikin joten luuisi että olisi jo hiukan rauhallisempaa.mutta ei kun luonne on mikä on niin ei se ikää katso näköjään.itse olen liiankin nössö en osaa pitää puoliani,mutta ei kai sitä enää muutu kun on ikänsä ollut anteeksi että olen olemassa..hän tekee elämästäni painajaisen mykkäkoulullaan,piikittelyillä,vähättelyllä ja kaikin tavoin.hän on muutaman ihmisen jo savustanut kyseisestä hommasta irtisanomiseen eli nyt pelkään kuinka kauanminun urani voi jatkua vaika teenkin työni tunnollisesti enkä ole koskaan pois töistä enkä myöhästele tms.edeltäjäni romahti henkisesti ja lähti itkien sairaslomalle,sanoen ettei voi tehdä ko. henkilön kanssa töitä.sitä ei vaan meidän firmassa noteerattu,kiusaaja jatkaa uhri on tällä hetkellä lomautettu. se on vaan todella hankalaa tässä iässä toi työttömyys kun 50 on tullut mittariin…en tiedä mitä tässä voisi tehdä kun tuntuu ettei ketään kiinnosta,työnantajaa kaikkein vähiten.
Tuo kuulostaa kyllä tosi ikävältä, jotenkin asiaan olisi puututtava ennen kuin tilanne äityy vielä pahemmaksi. Työ nielee kuitenkin niin suuren osan elämästä, että olisi vain kohtuullista, että työpaikka ei ahdistaisi.
Tsemppiä sinulle!
Minä kun käyn blogeja lukemassa, niin luen usein vain blogit, harvemmin kommentit. Lukijana nää tylsät kommentit ei haittaa, mutta ymmärrän kyllä blokkajan näkökulman. Minusta ois vaan paras sivuttaa nää. Seuraan kymmeniä blogeja, yleensä etsin niistä ideoita, harvemmin kommetoin, joskus kysyn mistä jotain tuotetta saa yms. Päivin blogi on ainut mitä seuraan ihmisen itsensä vuoksi, koska olen tuntenut Päivin teininä.
Bloggaajan näkökulmasta kommentointi on oikestaan blogin suola ja pippuri, joten bloggaajat itse tíetysti lukevat kaikki blogiin tulleet viestit. Ja satuttaahan sellaiset rumat sanat. Mutta sitä niillä kai haetaankin.
Nyt jäi ihan mietityttämään, että kukahan Sini on kyseessä… 🙂
En viitsi edes mennä lukemaan tuota kanssasiskosi blogin kommentointia. En käsitä, miks joku lukee blogeja mistä ei tykkää ja vielä kommentoi.
Mutta minä olen se kauhean vanha Sini, siltä ajalta kun olit 15-16 v. 😉
Huh.Kuvottavaa oli lukea tuon linkkaamasi blogin kommentteja,vielä lapseen kohdistuvia.Ei kestäis itellä pää lukea jotain noin oksettavaa. Onneksi on paljon niiden vatipäiden vastakohtia,eli meitä sinisilimäsiä 🙂 Sinäkin jaat omaa elämääs ja ajatuksias muiden iloksi,en näe mitään syytä pahoille kommenteille.Hyvvää palmusunnuntaita sinne,onko teillä trulleja tännään ?
Joo, kyllä mäkin oon mieluummin sinisilmäinen hölmö, kuin ilkeä ääliö. 🙂
Mukavaa palmusunnuntaita sinnekin! Ja arvaa olinko unohtanut koko virpomiset..?! :/
k