Jossain historiallisessa opuksessa kehotetaan kovasti siihen lepopäivän pyhittämiseen, mutta meidän huushollissa on kyllä ainakin viime kuukaudet vuodet pyhitetty tämä viikon viimeinen päivä edes pienimuotoiseen raivaukseen. Ei tänäkään sunnuntaina auttanut kuin aloittaa aamu tyhjentämällä valtavat likaisten lasien tornit tiskikoneeseen ja koittamalla haravoida edes osa murusista pois pöydiltä ja lattioilta. Oma lukunsa on sitten noi pyykit. Legendaarinen […]
PERHEARKI JA LAPSET
Älä puhu teinille -päivä
Voi perse. Olen sitten aina inhonnut marttyyrimäistä käytöstä. Tiedättehän. “Keitänkö kahvit?” – Älä toki minun tähden! “Olisitko ottanut vielä?” – Eeei, ei, mitä sitä nyt MINULLE säästämään. Tai jos vaikka ihan randomisti jonkun lapset ei suostuisi yhteiseen valokuvaan ja tämä joku käyttäisi kaiken taitonsa tuottaakseen näille lapsille mahdollisimman syyllisen olon. Kas näin. Olen aina ajatellut, […]
Melkein perillä
Niin että vielä kyllä lomailen ja maanantaina sitten niitä kouluhommia. Vaan ei siinä auta, kun herää sunnuntaiaamuna kylmässä hiessä, näkymätön veitsi kurkulla. Tuli ahdistus, paniikki, epätoivo. En saa sitä ikinä valmiiksi, en osaa, teen väärin, en pääse läpi. Niinpä istuin ilman aamukahvia koneelle ja aloin paukuttaa. Välissä itkasin epätoivoiset krokotiilin kyyneleet, hälytin opettajan (joka onneksi […]
“Me ollaan sovittu ettei lahjoja…”
Hirmuisen monesta suunnasta on viime vuosina kuulunut tätä. Että ei me aikuisten kesken vaihdeta lahjoja, kun lapsille vaan. Ja mä tunnen itseni joka kerta teini-ikäiseksi hölmöksi, kun en ymmärrä. Tai ymmärrän toki, mutta olen vaan ehkä eri mieltä. Eikö tämä aikuisuus ole muutenkin ihan tarpeeksi tylsää, vastuullista ja ahdistavaa? Miksi tällaiset vähäisetkin ilahduttamisen hetket sovitaan […]
Marttyyriäidin juhlakuvat
Niin. Kun oli semmonen koulun joulujuhla tänään. Siinä mielessä ainutkertainen, että tänä jouluna kaikki lapset ovat ekaa, ja vikaa, kertaa samassa koulussa ja samassa juhlassa. Ah, helpotusta, kun koko lössi puetaan vaan kerran aavistuksen parempiin tamineisiin ja suitaan tukat kuntoon. Kaikkien enkelitaivaat kuullaan kerralla ja koko protokolla on tunnissa ohi. Liikuttaviahan nämä juhlat ovat, mutta […]
Ei aina Kimbleä!
Knoppitietona (erittäin tärkeänä sellaisena) minusta mainittakoon, että vihaan Kimbleä. Sitä lautapeliä. Turha kysyä miksi, koska en osaa perustella sitä mitenkään. En vain voi sietää sitä. Pelkkä noppakuplan pamauttelu aiheuttaa päänsärkyä. Yök. Ja nythän nämä meidän lapsukaiset on innostuneet lautapeleistä. Mikä olis tietysti huippukiva juttu, jos ehdottaisivat edes kerran viikossa jotain hauskaa peliä. Oon koittanu ehdottaa […]
Moi rakas, muistatko mua?
Tänään se tapahtui. Työkaverini sai syntymäpäivänsä kunniaksi kukkalähetyksen töihin. Mieheltä. Olin ihan vilpittömästi tosi iloinen tämän sankarin yllätyksestä ja ilahtuneesta leveästä hymystä. Vastarakastuneen parin onni on niin täynnä tunnetta ja elämää. Suloiset, ihanat. Tietysti (luonnollisesti) asiasta oli kateellisen akan katkeruudella kotona ohimennen mainittava, vaikka eihän tuollainen ikinä mihinkään vaikuta. Paitsi siihen, että miestä vituttaa, kun […]
TipTap, NouNou
En muista yhtään vuotta, jolloin tässä vaiheessa joulukuuta olis ollut joulu tässä huushollissa näin levällään. Ei valoja, ei koristeita. Tossa noi kainalolta haisevat trikoopyykit roikkuu kuivumassa keskellä olohuonetta ihan niinkuin koska tahansa muulloinkin. Jouluisin asia näillä huudeilla taitaa olla jääkaappiin kuivahtanut Saarioisten äitien tekemä maksalaatikon puolikas. Jouluminäni kärsii, mutta arkiminäni on niin loppu, ettei se […]
Pienis paukuis
Ja tapahtui niinä päivinä, että mutsilta meni selkä. Eikä ihan missä tahansa tilanteessa, vaan aamulla noustessani vessanpöntöltä. Aavistuksen juhlava olo tässä, kuulkaa! Suoriuduin kuitenkin tänään jollain ilveellä bussiin ja kouluun ja vielä takaisinkin. Äsken pääsin vihdoin kolmiolääkkeilleni ja sohvan lämpimään syleilyyn. Jäänen henkiin. Lähinnä siis vaan ärsyttää. Puolitoista vuotta lähes oireettomana ollut välilevyongelma siis otti […]
…ja anteeks, milloin tämä tapahtui?
Tiättekö, ku joskus tulee sellasia yht’äkkisiä oivalluksia ihan tavallisen arjen keskellä. Ihan normisti rimpuilee kuukausitolkulla menemään ja yllättäen havahtuu vaikkapa siihen, että mun lapsi on kasvanut ihan huomaamatta ja lupaa kysymättä tosi isoksi. Ensin huomaat luovuttavasi aavistuksen puristavat tennarit sen käyttöön. Seuraavaksi se ilmoittaa lainaavansa sun huivia ja “sitä yhtä pikkulaukkua”. Kohta seisot sen kanssa […]