Olen joskus aiemminkin saattanut mainita tuon meidän nuorimmaisen temperamentista. Että sitä kyllä mimmiltä löytyy, eikä hän sitä juuri arkaile käyttää. Ja hyvähän se tytössä on tietty määrä pikkuperkelettä olla, ettei tässä koko ajan pahenevassa vihan ilmapiirissä jää jalkoihin. Puolensa tuo tenava pitää ja hyvä niin. Mutta viime aikoina on todella saanut purra hammasta ja venyttää […]
PERHEARKI JA LAPSET
Ylpeydellä, äiti
Kuten tiedätte, äitiys on ihan kamalaa. Hirveä huoli ja ahdistus koko ajan. Ja noi muksuthan on koko ajan vastahankaan. Aina joku jostain asiasta. Ni onhan se toisinaan (aina) aika raskasta. Mut sit. Joskus noista vaahtosammuttimista saa olla ihan turkasen ylpeä. Useimmiten herkistelen sellasissa arkipäivän tilanteissa, joissa tyypit kerrankin ajattelevat jonkun toisen tunteita ennen omiaan tai […]
Penaltya pennuille!
On se kyllä yks helvetin perseensuti! Asteikolla 1-10, kuinka haastavaa on teidän mielestänne palauttaa asiat käytön jälkeen niille kuuluville paikoille?! Mä lähtisin erittelemään vähän kaman mukaan, että joku talvitakki vaikka, ni joku 11, koska se on aina kesän yli tossa naulakossa. Mut sit vaikka ihan joku niinku Aku Ankka, ni 1. Kun se säilytyskori on […]
Kuumottava sairaspäivä
Tokaisu “Miksköhän toi nukkuu päiväunet? Ei se kyllä yleensä… ettei vaan oo kipeeksi tulossa..” päättyy useimmiten juuri siihen, että kipeäksihän se on nimenomaan tulossa. Tai tullut jo. Omansa kun aika hyvin tuntee, on oppinut myös huomaamaan melko varhain, yleensä jo siinä vaiheessa kun lapsi itse ei vielä ymmärrä olevansa sairas, että jotain on vialla. Tänä […]
Isi
Se leikkii legoilla. Puhaltaa pipiin. Solmii luistimet. Nostaa polkupyörän satulan. Ymmärtää jakokulman ja kyselee fyssan kokeisiin. Selittää paitsion. Jaksaa kerta toisensa jälkeen valmistaa makaronimössöä. On superpitkäpinnainen. Lukee iltasadun. Pelaa lautapelejä. Painii ja kutittaa. Opettaa ajamaan pyörällä. Juttelee ja kuuntelee. Auttaa läksyissä. Kuljettaa harkkoihin. Tekee lumilinnaa. Heittelee ja potkii palloa. Ymmärtää ja tukee. Naurattaa meitä. Se […]
Lyhyempi työviikko, pidempi pinna
Otsikon “pidempi pinna” -osa varmaan huvittaa just nyt mun miestä aika paljon. On ollu nimittäin rouvalla joitain päiviä huivi aavistuksen kireellä tässä. Tullut vähän sitä kuuluisaa kaikenlaista harmia. Monesta suunnasta, napakoita veemäisiä lämäreitä. Niitä oon kiukutellu. Että ihan turha yhtään pyöritellä silmiä siellä nojatuolissa nyt. Tuo lyhyempi työviikko on mulle tuttu juttu jo useammastakin työpaikasta. […]
Nerous tulee lasten suusta
Noi lapset on kyllä hyvää porukkaa. Ne muistuttaa kyllä, jos mutsi tai faija tekee liikaa töitä tai keskittyy vääriin asioihin. Kuten vaikka tossa viime viikolla. Kiharapää katseli tätä koneen hakkaamistani aikansa ja tokaisi, että äiti kyllä varmaan kohta homehtuu, kun se on aina vaan tietsikalla. Minä yritin tietysti, aikuismaiseen tyyliin, perustella tekeväni töitä ja että […]
Isin tyttö, äitin poika
Me ollaan tuon siipan kanssa oltu jo aika pitkään yhdessä. Voidaan melkein sanoa, että kasvaneet aikuisiksikin yhdessä. Opeteltu käsi kädessä pitämään taloutta ja huushollaamaan, olemaan aikuisia. Vuosien myötä muotoutui sellainen meidän tapa olla ja elää. Ensimmäisen lapsen syntymä mullisti tietysti omalla tavallaan kaiken. Arjen, yhdessäolemisen ja koko elämän. Myös vanhemmuuteen kasvettiin yhdessä, tutustuttiin, ihmeteltiin ja […]
Tämmönen.
Mä oon ihan llloppu! Miksi kukaan, ikinä, missään haluaa lapsia? Just tänään en ole keksinyt ainuttakaan syytä. Meinasin varata yksisuuntaisen charter-lennon Pohjois-Koreaan. Kolme paikkaa on menny, vielä mahtuis. Anyone?! -Päivi Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Nakit bloggaa
Mä ajattelin pyytää noita muksuja kirjottamaan tänne blogiin. Ne oli tietty ensin, et häh ja miks. Mutta isosiskon johdatuksella suostuivat lopulta. Siinä niitä nyt tulee, lasten elämien kohokohtia. Mutta arvatkaa, mikä on siistiä? Se, että ne muistaa noi kahdestaan -jutut. Ja ne on niille tärkeitä. Ja se, että pienin sanoo asiat suoraan. Hah! (p.s. En […]