Juuri kun mä olen jotenkin saanu itseni vakuuteltua siitä, että oon ihan kohtalainen äiti vaikken askartele omaa saippuaani, säilö kurkkuja, marjasta tai vala lasten kanssa kynttilöitä, löytyy uusi rima ylitettäväksi. Tai mun kohdalla alitettavaksi. Nyt ne letittää. Kaikki some-kanavat pullistelee toinen toistaan upeampia palmikoita, idyllisiä, ylivalottuneita kuvia, hymyjä ja yhdessäolon riemua. Nämä näppäräsormiset äidit ahertavat […]
PERHEARKI JA LAPSET
Mutku emmä tiä!
Tapahtui eräänä tiistai-iltana: – Mua sattuu vatsaan… – No sit täytyy mennä lepäämään. – Mutku mullon se tanssi! – No mut se voi helpottaa ku liikut vähän. Onko se niin kipeä, ettet voi mennä? – Emmä tiedä! Sattuuuuuu!!!! – Meet nyt lepäämään ja ilmotat, ettet pääse tänään tanssiin. – Mutku mä haluun sinne! – Niin, […]
Riittämättömyysitku
Ne oli ne kangaskengät. Pienet, pinkit, läpimärät kangaskengät eteisen lattialla. Itku tulvahti jostain syvältä, tyrskähti kuin paha olo joskus. Yllättäen ja pidättelemättä. Itkua riitti ja riittää vieläkin. Vaikka sitä viikkotolkulla jaksaa, lopulta tulee aina ne kangaskengät, jotka laukaisee riittämättömyyden ja ahdistuksen ulos. Vaikka mä olen jo kaksi isompaa muksua saatellut aiemmin koulutielle ja vaikka olenkin […]
Etsivä löytää. Tai sit just ihan joku muu.
Että mää kärsin. Aina sama homma. Oon kuukauden päivät koittanut etsiä kuulokkeitani. Siis että voisin työmatkoilla (ja niillä mielikuvissani reippailluilla lenkeillä) kuunnella musiikkia. Vaikka matkaa ei työmaallekaan ole kävellen, kuin vartin, tykkään kuunnella muutaman hyvän biisin siinäkin. Mutta ei. Loman jälkeen en löytänyt niitä mistään. Ihan orpona olen tuolla hiekkateillä madellut. Puhellut itsekseni ja sisäisesti […]
Työn ohessa
Nyt on hankalaa. Epätoivoista. Säälittävääkin jopa. Tämä meidän vanhusten opiskelu, nimittäin! Kuten tossa kesällä teille jo väläyttelinkin, meillä majailee tällä hetkellä kokonaista viisi opiskelijaa. Tai no, kolme on vielä noita peruskouluipanoita ja sit ollaan me vanhukset, jotka yritetään muka pysyä maailmanmenossa mukana sivistämällä itseämme. Se, miksi se on tehtävä juuri samaan aikaan, on ihan helvetin […]
Sillä lailla
Tää on ollu sellanen supervanhemmuusviikko. Just sellanen, jota helmikorvakorukotiäidit paheksuu. Vetää miinuksia pieneen punaiseen kirjaan, naksauttelee kieltään ja voivottelee. Ja minä yritän epätoivoisesti jostain taustalta kiljua, että mää oon oikeesti ihan hyvä, emmä yleensä oo tällanen. Ja silti ne korvismuijat vaan puistelee päätään. Piti tuo vanhimmainen ilmoittaa tanssitunneille. Siihen oikeastaan ainoaan ryhmään, joka tästä kaupungista […]
Ihan tosi persoonallinen kalenteri
Mua vähän naurattaa. Bongasin Instagramista joku aika sitten vinkin persoonallisesta kalenterista. Koska olen nyt muutaman vuoden sätkinyt kokonaan ilman perinteistä, paperista päivyriä ja viikot on todella tuntuneet juuri niin sekavilta, kuin voi kuvitella, päätin tilata vihdoinkin kunnon almanakan. Ja tietty halusin just sellasen oman näköisen kalenterin. Niinpä klikkailin tuonne Personal Plannerin sivuille ja aloin suunnitella. […]
#pinaattilättygate
Kouluruokahan puhuttaa aina. Milloin joku kekkeruusi on mennyt rikollisesti (tai vaan nälkäisenä) ottamaan viidennen kalapuikon neljän sallitun sijaan, milloin nakkikeitossa ei ole nakkeja, milloin sapuska loppuu kesken. Kinder-peruna on jo joka ikäluokan legenda, vanhemmille väristyksiä aiheuttavat tilliliha tai kanaviillokki, nykyteinixit vetää naamavärkkiä rullalle jauhemaksapihveistä ja kasviskeitoista. On kuitenkin yksi kouluruokakeissi ylitse muiden. Pinaattilätyt ja nakit. […]
EN!
Tapahtui tänä aamuna: “EN laita vaatteita. EN syö aamupalaa. EN harjaa hiuksia. EN pue takkia. EN laita ainakaan hattua. EN mene kouluun.” MLL:n vanhempainnetti lupaa mulle 7-vuotiaasta mm. näin: “Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan uutta.” Olisin vaan kysyny, että entä jos ei oo, ni saako sen palauttaa ja mihin osoitteeseen? Käykö postiennakko? Nimim. […]
Sisarukset
Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]