Saako äiti kyllästyä?

Nyt tiedän sohaisevani muurahaispesää, mutta teen sen silti. Todennäköisesti saan jälleen kommentteja keskenkasvuisuudesta, mutta koska naiivisti uskon, etten ole ainut, aion antaa kasvot tällekin. Mä olen saanut elämässäni paljon. Lähes kaikki asiat, joista kymmenen vuotta sitten haaveilin, ovat jollain kumman ilveellä toteutuneet. Tapasin jo lukioikäisenä mieheni, pääsin naimisiin, sain kolme ihanaa lasta ja unelmieni talon. […]

Lentävää aikaa.

Arki luistelee taas Uskolassa pikkuhiljaa perinteisellä painollaan. Eli liian nopeasti. Töissä olen edelleen pihalla, mutta en (ehkä) ihan niin pahasti, kuin vielä viime viikolla. Illat kuluu vauhdilla, tosin sentään sen verran olen skarpannut oman (ja myös perheeni) mielenterveyden tähden, että iltalenkillä koitan jaksaa käydä. Tai ehkä lenkki kuulostaa liian sporttiselta… oisko kävely kuitenkin oikeampi termi..? […]

Mikä maa, mikä valuutta?!

Tiedättekö sen tunteen, kun aloittaa uudessa työssä. Jännityksen, innon ja pelon tunteet sekoittuvat aikamoiseksi sekamelskaksi ensimmäisinä päivinä ja iltaisin olet väsyneempi kuin koskaan. Uusia asioita tulee hetkessä noin kaksituhatta ja vaikka kuinka yrittää muistaa, osata ja tajuta, ei ne vielä ensimmäisten päivien jälkeen mene kuin vettä vaan. Välillä tekee jo mieli kiljua, etten mää kyllä […]

Uusi sivu.

Pakko myöntää, että nyt jännittää. Huomenna alkaa uusi elämä. Menen töihin, jollekin muulle. En ole enää itseni pomo, tehtävät on uusia, paikka on uusi, porukka on uusi. Jännittää, miten opin, sopeudun ja osaan olla. Vaikka toisaalta uskon ja tiedän, että kaikki menee hyvin. Meneehän..? Onneksi sain tähän väliin muutaman viikon nollausajan. Myönnettäköön, että yhtään ikkunaa […]

Pähkinänkuoressa.

Kuten viime postauksessa mainitsinkin jo, Kaksplussan blogikisan viimeinen viikko on parhaillaan käynnissä. Tässäpä siis vielä pähkinänkuoressa uusille lukijoille, mistä Uskolassa on kysymys. Noin niinku suunnilleen. 1. Sisustus – sisustusbloggaajana mä kai jossain vaiheessa olevinaan aloitin. No, ei tämä nyt aina niin seesteistä elelyä meidän huushollissa ole. Mutta sisustusjuttuja on luvassa kaiken keskellä edelleen. 2. Arki […]

Kehäraakin kisamietteitä.

Kaksplussan blogikisan finaaliin pääseminen on herättänyt paljon mietteitä. Niin itsessäni, kuin lukijoissakin. Yleisimmin on ehkä vähän ihmetelty, miksi juuri Kaksplus. Eihän meillä ole enää vauvoja, äitiyslomia tai vaippajuttuja. (eikä muuten tulekaan)  Kisaan osallistuminen tapahtui, mulle hyvin tyypillisesti, hetken mielijohteesta. Kävin piristämässä päivääni lukemalla Kaksplussan sivuilta jonkun mitä hulvattomimman keskusteluketjun ja samalla silmiini osui banneri, jossa […]

Täyden kympin tyttö.

Lähes minuutilleen kymmenen vuotta sitten aloin ponnistaa. Puhkuin, puhalsin ja kiroilin. Synnytys oli vesien menosta kestänyt jo 1,5 vuorokautta ja huumori alkoi olla lopuillaan. Muistan tarkistaneeni loppuvaiheessa vielä kätilöltä, että “kuuluuko sen vauvan tulla takapuolesta, koska sieltä se nyt tulee!”. No eihän se tullut, vaikka erehdyttävästi siltä tuntuikin.  Klo 17.40 parahti ensimmäistä kertaa pieni ja […]

Sitruunatorttuähkyt.

Tälläiset pitkät pyhät usein keskittyy (ainakin meillä) hyvin vahvasti syömisen ympärille. Tämä pääsiäinen on tähän mennessä ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, että mättäminen on jäänyt vähän vähemmälle. Lapset on innoissaan vedelleet sekä mämmiä, että suklaamunia, me aikuiset vähemmän kumpaakaan. Kunnes tänään pyöräytettiin perinteinen sitruunatorttu, jota ilman pääsiäinen ei tähän talouteen tule. Eikä kyllä kevätkään. Ja koska […]

Pääsiäistä.

Vähän on saatu siivottua. Lueskeltu, leikitty, syöty, oltu. Ilman aikatauluja, ilman paineita, ihan rauhassa. Toivon mukaan seuraavat kolme päivää jatketaan aika pitkälti samalla linjalla.  Kevätkotiin riitti tällä kertaa auringonpaiste ja ripaus vaaleanvihreää. Ikkunat on (edelleen/taas/jälleen) pesemättä, mutta ei sit vaan katota niistä ulos. Nyt ei jaksa stressailla. Näiden (kerrankin siistien) kuvien myötä toivottelen rentouttavia pyhiä!  […]

Aika päästää irti.

Mä olen koittanut kaikin keinoin pysyä kiireisenä. Käynyt kohta kaksi viikkoa siivoilemassa liiketilalla, saamatta kuitenkaan aikaiseksi oikein mitään. Siirrellyt laatikoita, kuunnellut musiikkia, pakkaillut tavaroita. Uudestaan ja uudestaan. Tekemättä oikeasti yhtään mitään. Ehkä mä olen alitajuisesti tarkoituksella venyttänyt lopullista luopumista… Vaikka hymy on urheasti pysynyt huulilla, tosiasiassa pelottaa niin että sattuu. Vaikka kuinka tiedän, että tästä […]