Mä taisin tietää jo syksyllä, että näin tulee tapahtumaan. Jotenkin valmistin itseäni ja surin jo ennakkoon. Lopullinen päätös oli kuitenkin ennen kaikkea suuri helpotus. Mä uskalsin sanoa ääneen, miltä tuntui ja siitä se varsinainen prosessi lähti liikkeelle. Päätimme siis lopettaa Hilman. Asiaa pyöriteltiin, keskusteltiin, itkettiin ja laskettiin. Lopulta oli pakko ajatella realistisesti. Yrityksen kehittäminen olisi […]
Yleinen
Nothing to say ja läskileipä
Toisinaan näitä jaksoja tulee. Kun ei yht’äkkiä olekaan mitään sanottavaa. Päässä on ajatuksia valtavasti, mutta niitä ei jostain syystä saa järkeviksi lauseiksi, tai aiheet ovat liian henkilökohtaisia julkaistaviksi. Luonnoksista tekisi mieli poimia joku kirjoitus julkaisuun, mutta yllättäen muutama viikko sitten loistavalta tuntunut postauksen aloitus tuntuukin täysin typerältä. On se jännä, miten toisinaan tekstiä soljuisi vaikka […]
Kohta.
Mä inhoan sanaa “kohta”. Sen määre ei koskaan ole sama eri kerroilla. Myös eri ihmisillä se tarkoittaa täysin eri asiaa. Mun kohta lasketaan (useimmiten) minuuteissa, mieheni tunneissa, joidenkin jopa päivissä. Mun mielestä ei voi sanoa “tulen kohta” vain näyttääkseen naamansa vasta parin tunnin kuluttua. Ei mätsää. Kohta-sanan väärinkäyttö herättää helposti närää ihmisten välillä. Itsekin tulee […]
La(i)skiainen
Thank God for daycare! Olis muuten jääny kyllä lasten laskiaislaskut laskematta. Tänään olisi ollut jokavuotinen laskiaistapahtumakin, mutta meiltä jäi nyt väliin… Stressi, pitkä työpäivä, väsymys ja mitä näitä säälittäviä tekosyitä nyt on. Oikeesti mulla on ollut useemman päivän tosi uuvuttavia päänsärkyjä. Niskat ilmeisesti huutelee apuja, vaikka juuri kävin hierojalla… Vaikkei musta laskiaismäkeen ollutkaan, pullat sentään […]
Sisustusteesit
Sisustusteesit-haaste kierteli blogeissa joskus aikoja sitten. Olin näköjään alotellut tuolloin luonnosten puolelle omaakin postausta aiheesta, ja nyt kun näin lauantai-iltana ei muuta meinaa irrota, laitetaan julkaisuun. Vanhoilla kuvilla, tietenkin… Voi että, mä odotan sitä aikaa, kun kotiinkin ehtii taas valoisaan aikaan. Joten pidemmittä puheitta, viisi perusjuttua, joihin meidän kodin sisustus perustuu. (tai joihin sen toivoisin […]
Ikioma.
4-vuotias Elsa hihkuu innosta. Vihdoin aletaan olla siinä vaiheessa, että ihan ikioma huone on valmis vastaanottamaan uuden asukkinsa. Huoneessa on käyty tanssimassa, huokailemassa, istuskelemassa, huokailemassa, tanssimassa. Ja huokailemassa. Eikä pelkästään Elsa, vaan myös minä. Ollaan ihasteltu kattokruunun dimangeja yhdessä ja ihmetelty uuttaa kirjoituspöytää. Ja tietty mietitty, mihin tulee barbit, pet shopit ja tyttölegot. Niin ja […]
Sua vain yli kaiken…
Ei ole itsestään selvää, että löytää tästä maailmankaikkeudesta itselleen sen toisen puoliskon. Sen puuttuvan palasen, jota ilman et olisi kokonainen. Ihmisen, joka ymmärtää, jaksaa, kuuntelee, tukee ja rakastaa. Juuri sellaisena kuin olet. Mä olen ehkä tehnyt edellisessä elämässäni jotain oikein, kun löysin oman palaseni jo 17-vuotiaana. Millenium-yössä kohtasi kaksi täysin erilaista ihmistä, jotka nauroivat samoille […]
Tyhmä! Idiootti! Tauski!
Lapset on niin reiluja. Meillä alkaa kaksi vanhinta, tai varsinkin vanhin, olla siinä iässä, että kaikki maailman vääryydet on vanhempien vikaa. Olen koittanut ihan nätisti (joskus vähemmän) selittää, miten me ei varsinaisesti olla vastuussa siitä, jos hän unohtaa matikankirjan kouluun, nokkahuiluläksy ei onnistu kerrasta tai ulkona sataa vettä. Typeriä idiootteja me ollaan kuulemma silti. Päivän […]
Totaalisen maanantai
Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään. Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä […]
Valoa kohti ja arvonnan voittaja.
Tähän aikaan talvesta on aina ilahduttavinta huomata, kun neljältä ei olekaan yht’äkkiä vielä säkkipimeää. Eikä edes puoli viideltä! Upea, aurinkoinen pakkaskeli nostaa ainakin mun mielialaa vähän kuin huomaamatta. Miten tervetullutta tämä valo onkaan niiden lukuisten loka-marraskuun harmaiden jälkeen. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että ensi viikolla tämä kakova (!) tammikuu on vihdoin ohi. Aurinko on […]