Meidän eskarilainen on pullapoika. Ei siis lihava, vaan aina ollut kovasti leivonnaisten perään. Varsinkin pullan. Ja voiko äiti kieltäytyä, kun poika tulee viereen, siniset silmät levällään ja kysyy: “Äiti, voitaisko leipoa hillopullia?”. Ei voi kieltäytyä, ei. Poika valitsi hillomauksi omenan ja äiti lisäykseksi vaniljakreemin. Omien omppujen hillosta nämä olisivat tietysti vielä parempia, mutta meillä oli […]
Yleinen
AR-VON-TA!
Taisin jossain välissä mennä lupaamaan, että kun sata lukijaa on täynnä, arvotaan jotain kivaa. Ja nythän se on komiasti täynnä, jopa ylikin. Jee! Kiitos kaikille, ootte kivoja! Palkinnon on lahjoittanut, tittididiiiiiii; Herkkupuoti Hilma ja se sisältää seuraavat suloisuudet: Ihanat paperipillit kahdessa värissä ja hauskat servetit hurmaavan Miss Étoilen valikoimasta. Ja pussi SIKAHYVIÄ piparminttutoffeita! Nämä ihastuttavat […]
“Äiti, mikset sä ota meistä koskaan kuvia?”
Niinpä. Viimeistään bloggaamisen myötä kuvausten kohde on muuttunut ratkaisevasti. Tulee kuvattua kotia, kaupunkia, kaikenmaailman asetelmia ja puskia. Mutta harvemmin enää nykyisin lapsia. Nyt kun vauva-ajat on ohi, eikä ihan joka askelta ole tarvis ikuistaa, se on vaan jäänyt. Ja ku ne kuitenkin vaan aina irvistelee. Eilen päätin kuitenkin hyödyntää yhden tämän kesän viimeisistä aurinkoisista illoista, […]
Mikä pettymys!
VOI EI! Mä olin jo melkein päättänyt tapetin makkariin. Ihan vaan nettikuvien perusteella. Visio oli selkeä ja kyllähän se nyt luonnossa aikalailla samalta näyttää. Vaan ei. Täydellinen tapetti oli TAAS kerran pilattu kimalluksella! Buu! Tapetin nähdessäni petyin valtavasti. Olin ihan selkeesti sitä mieltä, että ei tätä. (mies oli sitä mieltä heti kun kuuli rullan hinnan…) […]
Poimintoja sunnuntailta
Viimeinen sunnuntai ennen koulujen alkamista ja arjen palaamista on sujunut rauhallisesti, sateisessa säässä. Päiväunien lisäksi on ehditty puuhaamaan hiukan jotain muutakin… … aamiaiseksi omista pensaista poimittuja marjoja, hunajaa ja jogurttia… … ruokasalissa ilahduttaa kimppu torilta poimittuja kukkia… … Ikean sinisiin kasseihin poimitut pikkuostokset hommattiin piristämään keittiötä… … mies poimittiin sohvalta jatkamaan makkariremonttia… … peli-hetken jälkeen […]
Mukakiire.
Äh. Taas vaan aika luisuu. Koko ajan muka jotain. Ja ikävästi noi olympialaiset nyt sotkee koko elämää. Pakko vahdata koko ajan. Jännä tällänen neljän vuoden välein heräävä penkkiurheilija. Vähän jo valmiiksi ahdistaa, kun nää kisat loppuu. Seuraavien kisojen aikaan oon jo tosi vanha! 😉 Makkariremppa ei etene. Tai kai se etenee, mutta ei kyllä yhtään […]
Hei hei, heinäkuu!
Pitkä heinäkuu alkaa olla vihdoin ohi. Aika työpainotteiseksi pääsi menemään täällä päässä ja pikkuhiljaa alkaa tuntua nahoissa. Olen yllättänyt itseni aivan uuden tyyppisistä sähläys-tilanteista, unohtelen, hukkaan ja hajotan asioita. Ärsyttää aivan suunnattomasti, en mä sentään tämän luokan säätäjä yleensä ole! Sen verran tää väsysäätö vaikuttaa elämään niin kotona, kuin töissäkin, että tajuan ihan itse, että […]
Pomppuvalmis.
Usko (ei Kemppi) on palannut. Makuuhuone tulee valmistumaan joskus, optimistisimman arvion mukaan ehkä jo tämän vuoden puolella. Hämäläinen innostui usean viikon tauon jälkeen jatkamaan nakuttelua ja TADAAAA: Siellä voi kävellä, hyppiä, pomppia, tanssia, istua ja maata! Yht’äkkiä tuo villakolo muistuttaa jo etäisesti huonetta. Olkoonkin, että seinät ja katto puuttuu, puhumattakaan tapeteista, listoista ja kalusteista. Mää […]
Lyhtyjen yö
Näin heinäkuun lopulla Uudessakaupungissa vietetään Crusell-viikkoa, joka on puupuhaltimille omistettu musiikkiviikko. Ohjelma on täynnä hienoja konsertteja ja esiintymisiä, jotka valitettavasti useimmiten taitavat jäädä monelta paikkakuntalaiselta kokematta. Yksi tapahtuma vetää kuitenkin vuodesta toiseen paikallisetkin mukaan. Lyhtyjen yö. Kyseisen viikon torstaina sadat ihmiset pakkailevat eväskorinsa, huopansa ja lyhtynsä ja suuntaavat Vallinmäelle. Ilta on täynnä iloista meininkiä ja […]
Päätös.
Eilen mun mieleen muutti syksy. Jaa mistäkö sen tietää? No mulle iskee joka syksyinen “mä haluan neuloa jotain”-into. Into kestää yleensä juuri ja juuri yhden sukanvarren, puolikkaan kaulaliinan tai muutaman isoäidin neliön verran. Hyvin harvoin saan mitään valmiiksi. En ole tarpeeksi kärsivällinen. Kun neulos eteneekin hitaammin kuin olin ajatellut, eikä yleensä näytä yhtään niin siistiltä […]