Eilen ehdittiin jo vähän riemuita, että saatiin ykä karkoitettua. Vaan ei, eipä tietenkään. Vanhimmainen sairastui vielä eilen illalla. Melkein viikon edellisen jälkeen. Just tietenkin viikonlopuksi, jolloin molemmilla vanhemmilla oli poikkeuksellisesti töitä ja lapsille saatu hoitopaikka naapurista.
Ja eikun käyttöön plan B, jota ei tietenkään ollut. Onneksi mulla on kaupalla ihana, joustava tuuraaja, joka pääsi hätiin. Mä jäin siis veivaamaan ykäpyykkiä. Enpä muista, koska viimeksi olisi ollut vastaava tilanne. Mies lauantaina töissä ja minä lasten kanssa kotona. Tuntuu oudolta.
Nyt mä nappaan tuon haavadesin kainaloon ja lähden kiertämään huushollia. Kahvat ja pöntönkannet mulla on tapana käydä läpi, vaikka tuskin tuosta sanottavaa hyötyä oikeasti on. Mutta plasebo riittää.
Lupaan seuraavaan postaukseen jotain positiivisempaa. Nyt vaan niin ottaa aivoon tämä. Ihminen on käyny kuussa, mutta silti tällänen paskatauti pääsee jylläämään joka ikinen talvi, eikä sille voi mitään. Äh. No, jos jotain positiivista täytyy hakea, niin tuleepahan lapsista joskus tuhottoman tehokkaita työntekijöitä. Näyttävät nimittäin sairastavan ainoastaan lomilla ja viikonloppuisin.
Pysykää terveinä!
-Päivi-
EIKÄÄÄ!! No, viimenenkin uunista ulos, ja sit ei tartte (toiv) sairastaa taas vuoteen..! Koettakaahan silti nauttia viikonlopusta ees rippasen <3(Ja jyllää se tauti täälläkin suunnilla, mut *kopkop* ei vielä olla sitä saatu..)
No toivotaan näin! Ja vielä jos me nyt jollain kumman ilveellä pysyttäis isännän kanssa terveinä, ni olis aika iso plussa.Nautitaan kyllä viikonlopusta, kaikesta huolimatta. Siivottu on ja tulppaanit maljakossa. Vielä suihkuun, kynttilät tulille ja ehkä lasi viiniä. (ja konjakkia lääkkeeksi, yh!)Kivaa viikonloppua teillekin! Koittakaahan väistellä tätä tautia.-Päivi-