Sisustusteesit-haaste kierteli blogeissa joskus aikoja sitten. Olin näköjään alotellut tuolloin luonnosten puolelle omaakin postausta aiheesta, ja nyt kun näin lauantai-iltana ei muuta meinaa irrota, laitetaan julkaisuun. Vanhoilla kuvilla, tietenkin… Voi että, mä odotan sitä aikaa, kun kotiinkin ehtii taas valoisaan aikaan. Joten pidemmittä puheitta, viisi perusjuttua, joihin meidän kodin sisustus perustuu. (tai joihin sen toivoisin […]
Ikioma.
4-vuotias Elsa hihkuu innosta. Vihdoin aletaan olla siinä vaiheessa, että ihan ikioma huone on valmis vastaanottamaan uuden asukkinsa. Huoneessa on käyty tanssimassa, huokailemassa, istuskelemassa, huokailemassa, tanssimassa. Ja huokailemassa. Eikä pelkästään Elsa, vaan myös minä. Ollaan ihasteltu kattokruunun dimangeja yhdessä ja ihmetelty uuttaa kirjoituspöytää. Ja tietty mietitty, mihin tulee barbit, pet shopit ja tyttölegot. Niin ja […]
Sua vain yli kaiken…
Ei ole itsestään selvää, että löytää tästä maailmankaikkeudesta itselleen sen toisen puoliskon. Sen puuttuvan palasen, jota ilman et olisi kokonainen. Ihmisen, joka ymmärtää, jaksaa, kuuntelee, tukee ja rakastaa. Juuri sellaisena kuin olet. Mä olen ehkä tehnyt edellisessä elämässäni jotain oikein, kun löysin oman palaseni jo 17-vuotiaana. Millenium-yössä kohtasi kaksi täysin erilaista ihmistä, jotka nauroivat samoille […]
Tyhmä! Idiootti! Tauski!
Lapset on niin reiluja. Meillä alkaa kaksi vanhinta, tai varsinkin vanhin, olla siinä iässä, että kaikki maailman vääryydet on vanhempien vikaa. Olen koittanut ihan nätisti (joskus vähemmän) selittää, miten me ei varsinaisesti olla vastuussa siitä, jos hän unohtaa matikankirjan kouluun, nokkahuiluläksy ei onnistu kerrasta tai ulkona sataa vettä. Typeriä idiootteja me ollaan kuulemma silti. Päivän […]
Totaalisen maanantai
Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään. Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä […]
Valoa kohti ja arvonnan voittaja.
Tähän aikaan talvesta on aina ilahduttavinta huomata, kun neljältä ei olekaan yht’äkkiä vielä säkkipimeää. Eikä edes puoli viideltä! Upea, aurinkoinen pakkaskeli nostaa ainakin mun mielialaa vähän kuin huomaamatta. Miten tervetullutta tämä valo onkaan niiden lukuisten loka-marraskuun harmaiden jälkeen. Eikä muuten haittaa yhtään sekään, että ensi viikolla tämä kakova (!) tammikuu on vihdoin ohi. Aurinko on […]
Tapettia ja laattaa.
Tämähän on ollut hupaisa alkuvuosi! Pitkän itämisajan vatsatauti saavutti lopulta eilen illalla minutkin, oletettavasti ensi viikonloppuna on sitten miehen vuoro. Enpä muistanutkaan, kuinka avuttomaksi aikuinen ihminen vetää vatsataudin edessä… Jollain kummalla olen saanut väisteltyä tautia viimeiset neljä vuotta. Ja toivottavasti myös seuraavat. Siinä siis postauksen laattaosuus. Tapettiosuus on paljon kivempi! Pikkuneidin huoneen lattiat on siis […]
Skitso, skitsompi, yrittäjä.
“Joka toinen päivä sitä herää paita märkänä ja joka toinen paita kuivana.” Naurahdin. Aika hyvä kiteytys tästä touhusta. Kuinka yhden viikon (joskus päivänkin…) aikana mennään äärimmäisestä euforiasta syvimpään masennuksen alhoon. Kuinka jonain aamuna työmatka sujuu lähes liidellen ja toisena rytmihäiriöt ja hikikarpalot otsalla pakottavat pysähtymään välillä. Ei yrittäjyys kaikille sovi. Mutta sopiiko se mulle? Mä […]
Ilmiöitä ja arvonta
Aamulla töihin kävellessäni suunnittelin ihan toisenlaista postausta yrittäjyyden skitsofreniasta, mutta se saa nyt odottaa. Sen verran huikeat ilmiöt ovat tänään vallanneet median. Kuten latuja tukkivat turkulaislapset (kamalaa!), tatuoitu uuniperuna (wtf?!) ja Jouni Hynynen (mistä luolasta se on kaivettu ja miksi?!). Henkilökohtaisesti mieluisin ilmiö oli kuitenkin huomata, että Uskolan facebook-sivulla on jo 200 tykkääjää! Mitä ihmettä, […]
Jaa mää vai?
Mulla on ihan surkea muisti. Nyt kun kerrankin muistin, että mua on viskattu (useammallakin) haasteella, parempi vastailla niihin saman tien, ennenkuin jäävät unholaan. Ei kannata siis ottaa itseensä, jos joskus olen jonkun haasteen/tunnustuksen unohtanut. Tää mun päänsisäinen kovalevy kun tallentaa vain noin 63% annetusta tiedosta… Ensimmäiseksi tartun nyt Satulinnan Tuijan haasteeseen, jossa vastataan 11 annettuun kysymykseen […]