En tiedä, voinko äitinä tulla mistään onnellisemmaksi, kuin nähdessäni oman lapseni unelman toteutuvan. Säihkyvät silmät ja jännittyneen hymyn. Tapahtuman jälkeisen innokkaan puheripulin.
Saatiin eilen ex-tempore tilaisuus päästä nopeasti tapaamaan pätkäpojan suurta idolia, Susijengin sentteriä, oman kylän poikaa, “meidän Junnua”. Pientä jännitti mahdottomasti, mutta onneksi Junnu oli selkeästi jutellut korisjunioreiden kanssa aiemminkin ja pätkäkin vastaili lyhytsanaisesti.
Nyt on pelipaidassa nimmari, läjä kuvia idolin tapaamisesta ja tärkeä muisto tsemppaavalta maajoukkuepelaajalta.
Tuleva takamies meni tapaamisen jälkeen huoneeseensa veivaamaan layuppeja ja muisti vielä tänäänkin kertoa, kuinka siistiä oli tavata Gerald Lee jr. Yksi asia tosin jäi harmittamaan. “Mä unohdin kysyä siltä millasta on olla telkkarissa.”
-Päivi-
Vastaus viimiseen kysymykseen. Onhan se todella makeeta olla telkkarissa. Ei sitä kyllä enää ajattele ollenkaan, kun on pelannut niin monta vuotta telkkarissa. Nyt vaan tsempit sinne pikkupojalle ja muille korihaiden junnuille! Jos teette kovaa duunia niin teilläkin on mahdollisuus päästä telkkariin pelaamaan.
Voi että, kiitos kun jaksoit käydä vastaamassa! Terveiset on viety perille ja treeneissä puserretaan entistä kovempaa. 🙂 Tsemppiä tulevaan kauteen ja kiitos vielä meidän ja junnun puolesta!