Meillä oli mummun kanssa samanlaiset varpaat. Huvittavan suuri isovarvas ja muut potut jyrkästi sivulle kaartuvat. Naurettiin joskus, että pysyttäisiinkö edes pystyssä ilman tuota valtavaa ukkovarvasta. Mummu oli pieni, mutta tiukka muija. Lähtenyt Karjalasta evakkoon ja kestänyt jo keski-ikään mennessä niin rankkoja juttuja, että nykypolven pullamössöllä olisi vähintään eksynyt sormi suuhun tai ainakin kädet mielialalääkkeille. Muistan, […]
äitiys
Ruuhkavuosirakkaus
Mä olin tuossa männä päivänä aivan viimeistä harmaantuvaa hiuskarvaa myöten täynnä. Tiskiä, pyykkiä, pölyä, hiekkaa, rojua. Sitä perkeleen nakkikeiton vääntämistä ja jumalatonta tavaramäärää, mikä täytti kaikki huushollin tasot. Keittiön pöydällä lojui sulassa sovussa astiat, hiuspinnit, kirjoja, askarteluja, äitienpäiväkortit, muropaketit, korvikset, rikkinäiset aurinkolasit, mainosposti, Monopoly ja yhdet sukat. Kyllä, sukat. Keittiön pöydällä. Olin hakannut silmät lautasina […]
Arkikuva 14/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. KESÄLOMA! Kevätjuhlan orrella on taas käyty pillittämässä. Tyypit sai huikeat todistukset jokainen, keskimmäinen pokkasi stipendin ja vanhimmaisen luokka lauloi ala-asteen opettajalleen jäähyväislaulun siihen malliin, että tulva oli valmis. Kuvaavinta on tietysti nuo luistimet. Kuka sitä nyt aiemmin kamojaan koulusta kotiin kantaa. Viime […]
Se äidillinen ylivertaisuus
“Kyllä sääkin sitte lopetat tuon laittautumisen, kun sulle tulee lapsia.” Näin luki Facebook-kaverini statuspäivityksessä jokin aika sitten. Naurahdin ensin, koska ajattelin, että pakko olla läppä, mutta ei se ollut. Näin naispuoliselle tuttavalleni oli sanottu. Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, arvon äitikollega joka tämän suustasi päästit, että mitähän helvettiä? Mua on aina kyrsinyt ihmisten halu puuttua toisten […]
Kouluvuosi pulkassa – mitä jäi käteen?
Tuntuu, kuin olisin kirjoittanut tämän, hieman pelonsekaisen tekstin vasta viime viikolla. Muistan vielä hyvin elävästi, kuinka paljon pienimmän lapsen koulutien aloitusta jostain syystä jännitin. Mietin, kuinka sujuisi meidän vanhusten kouluvuosi, miten kikkarapää sopeutuisi koulumaailmaan ja irtoaisiko angstisen esiteinin kanssa pää. Lukuvuosi viuhahti ohi jälleen kerran järjettömän nopeasti. Ensi viikolla muksut laulavat suvivirtensä, pokkaavat kevättodistuksensa, ahmivat […]
Ei kiinnosta!
Mulle on jotenkin jäänyt mieleen taaperoajan neuvoloista, että kun se mukula työntää kuolaiset näppinsä pistorasiaan, pistelee poskeensa voikukkia ja tyhjentää kaikki kaapit ja laatikot, on sanottu, että lapsihan on luontaisesti utelias. Tutustuu maailmaan survomalla itsensä joka paikkaan ja opettelee oikeaa ja väärää, kun vanhemmat kieltävät kaiken kivan kerta_toisensa_jälkeen. Vuosien empiirisen tutkimuksen jälkeen voin todeta, että […]
Paras versio minusta
Se iski tajuntaan hetki sitten. Vajaan vuoden päästä täytän 35 vuotta. Kolmekymmentäviisi. Se tuntuu hirveän paljolta. Sitten olen kai virallisesti sellainen keski-ikäinen. Ei yhtään tunnu siltä. Ei yhtään. Tämä rönsyilevä blogi on varmasti kertonut omalta osaltaan sen, ettei viime vuodet ole olleet pelkästään iloa ja juhlaa. Itseäni olen etsinyt otsalamppu välkkyen ja hakku täristen niin […]
Arkikuva 10/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Oikeesti tää on viime viikon arkikuva, joka tulee vasta nyt. Kun oli taas niitä kuuluisia muuttujia. Etsin eilen kuumeisesti yhteiskuvaa lasten kanssa. Kaivoin ja pengoin, enkä löytänyt. Ilmeisesti äitienpäivän kunniaksi kolmikko oli suosiollinen kuvaan ja lopputulos on tässä. Siinä ne on, mun […]
Ahdistava, opettava, rakas äitiys
Mietin pitkään, mitä kirjoittaisin äitiydestä. Olenko ehkä sanonut jo kaiken aiheen tiimoilta noina vuoden muina, ihan tavallisina päivinä, vai tyytyisinkö hehkuttamaan äitiyden ylivertaista hienoutta. Vaikka sitähän äitiys ei yksistään ole. Äitiys on ahdistavaa, vaikeaa, omalle epämukavuusalueelle astumista joka päivä. On järkyttävää huomata entisen rauhallisen itsensä muuttuneen raivoavaksi hirviöksi tai rennon hippiajattelun muuttuneen sääntönatsiudeksi. Omia lapsiaan […]
Ja seinissä on sen pysyvyys
Se on se unelma. Pienestä asti ohjattu tavoite, prinsessa, prinssi ja jos ei puolta valtakuntaa, niin ainakin yhteinen koti. Pieniä pulleita jalkoja ja keiteltyjä tuttipulloja. Sisarusrattaat ja yhteistä perheonnea. Rakkautta niin, että savupiippu puskee pinkkiä. Harva varmaan pysyvyydenhuumassaan ymmärtää edes ajatella, kuinka nämä, usein jo aika nuorena tehdyt päätökset suuntaviivoittavat koko loppuelämää. Lapset ja nimet […]