Rakas koti. Puheripuloivat pellavapäät, pursuavat roskikset ja loppunut vessapaperi. Oma suihku putoilevine suihkukapuloineen, täyttämistä odottavat valokuvauslaput ja vanhempainvarttiaikojen varaukset. Työtkin vain aavistuksen kasautuneet. Oli tosi onnellinen hetki tulla kotiin. Nii-in. Olinhan jopa kokonaista kolme päivää poissa. Mutta viihdyn myös kotona, omieni parissa tosi hyvin. Varttia ennen kotiintuloa alkoi bussissa hymyilyttää, kun ajattelin että saan kohta […]
ajatukset
Ärsytettynä pisteliäs
Mä en tykkää loppukesästä. En yhtään. Viimeiset pari viikkoa on ahdistanut. En osaa määritellä huonolle fiilikselle mitään tiettyä syytä, enkä yhdistä tätä edes arjen alkamiseen, mutta olotila on ollut matalapaineinen. Joku tässä kokonaisuudessa vaan mättää. Ensinnäkin tämä tukahduttavan kostea lämpö. Inhoan. Missään ei ole elintilaa hengittämiselle tai virkistymiselle, vaan koko ajan on vittumainen soija päällä. […]
Voiko äiti olla yksinäinen?
Mun ei pitänyt ollenkaan kirjoittaa tästä. Eihän tällaisesta voi kirjoittaa. Koko asia on mun kohdalla pelkkää suurta paradoksia. Yksinäisyys. Oikeasti on melkein vastenmielistä ja jopa julmaa mennä väittämään, että avioliitossa oleva useamman lapsen äiti ja hyvinkin vahvasti moneen suuntaan verkostoitunut ihminen voisi olla yksinäinen. Kuin märkä rätti oikeasti yksinäisten ihmisten naamaan. Niiden, joilla ei todella […]
Mikä ihmeen freelancer?
Blogia taaksepäin selatessani huomasin, että aika usein viittaan jotenkin epäsuorasti tekemääni työhön. En ole tätä tehnyt kovinkaan tarkoituksellisesti, mutta ehkä osittain koen jotain velvollisuutta selitellä, että vaikka vapaa tapa työskennellä on mahtavaa ja sopii mun luonteelle varsin hyvin, teen kuitenkin ihan tosissaan oikeita töitä, vaikka tekotapa onkin hieman totutusta poikkeava. Freelancerinkaan työ ei ole tietenkään […]
Mummu
Meillä oli mummun kanssa samanlaiset varpaat. Huvittavan suuri isovarvas ja muut potut jyrkästi sivulle kaartuvat. Naurettiin joskus, että pysyttäisiinkö edes pystyssä ilman tuota valtavaa ukkovarvasta. Mummu oli pieni, mutta tiukka muija. Lähtenyt Karjalasta evakkoon ja kestänyt jo keski-ikään mennessä niin rankkoja juttuja, että nykypolven pullamössöllä olisi vähintään eksynyt sormi suuhun tai ainakin kädet mielialalääkkeille. Muistan, […]
Arkikuva 18/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuvitelkaa tilanne. Koko kolmehenkinen lapsirevohka matkaa perjantaina mummulaan. Itse vietät vapaapäivää ja lähdet ystäväsi kanssa terassille syömään. Aterian jälkeen päätätte jatkaa juttua vielä ystävän kotona kahvikupposen ääressä, joka vaihtuu lopulta lasilliseksi viiniä. Lähdet alkuillasta kotiin, jotta olet ajoissa nukkumassa, koska seuraavana päivänä […]
Koska lihapullakastikkeesta tulisi somehitti?
Varhaismummo täältä maalta, moi! Tuossa keinutuolissa kiikkuessani tulin miettineeksi, miten sellaisesta perusasiasta kuin syömisestä, on tullut yllättäen niin kamalan monimutkaista. Itse muistelen vielä eläneeni ajan, jolloin aamu käynnistettiin puurolla tai voileivällä, lounaaksi syötiin soppaa, välipalaksi hedelmää, päivälliseksi makaronilaatikkoa ja iltapalaksi voileipää ja mukillinen O’boyta. Nyt en uskalla edes kurkata ravintosuosituksiin, etenkin kun kovin taajaan uudet […]
Honey, I’m home!
Mä oon täällä! MOI! Samaan aikaan ihan jeejee-fiilikset ja toisaalta ahdistaa ja ärsyttää, kun eihän tällanen tietotekninen hapatus suju koskaan niinkuin itse haluais. Päätä särkee, niskat on jumissa ja öögat vetää hedelmäpeliä, kun olen siirtänyt, vääntänyt ja muokannut. Tehdäkseni sen kohta uudestaan, kun ei olekaan kelvannut. Eikä kelpaa muuten vieläkään. Mutta muutoksia tulee nyt pikkuhiljaa, […]
Se äidillinen ylivertaisuus
“Kyllä sääkin sitte lopetat tuon laittautumisen, kun sulle tulee lapsia.” Näin luki Facebook-kaverini statuspäivityksessä jokin aika sitten. Naurahdin ensin, koska ajattelin, että pakko olla läppä, mutta ei se ollut. Näin naispuoliselle tuttavalleni oli sanottu. Haluaisinkin nyt kysyä sinulta, arvon äitikollega joka tämän suustasi päästit, että mitähän helvettiä? Mua on aina kyrsinyt ihmisten halu puuttua toisten […]
Takaisin kotiin
Mulla on elämässäni ollut muutamia paikkoja, joita olen voinut oikeasti kutsua kodiksi. Isoisäni rakentama, vähän hassumaisen taiteellinen lapsuudenkotini, ensimmäinen miehen kanssa vuokrattu kaksio Tampereen Kalevasta, kaksikerroksinen rivari, joka oli ensimmäinen omistusasuntomme ja tämä 1903 rakennettu Uskola. Koti on myös koko kaupunki, koti on aavistuksen negatiivissävytteinen varsinaissuomalaisuus ja lusikallinen räiskyvää karjalaisuutta. Niin paljon kuin se toisinaan […]