Lomasaldoja

Lomaviikko vetelee viimeisiään. Ja kuinka hyvänä loma onkaan meitä pidellyt. Sopivassa suhteessa jotain ja ei mitään. Olen nauttinut epävakaista ilmoistakin, linnoittautunut sohvalle lukemaan ja kuunnellut sateen ropinaa peltikattoon. Päästänyt itseni mökkiytymään ja kulkenut meikittä ja tukka tötteröllä koko viikon. Haaveksinut ja tehnyt päätöksiä itseni kanssa. Yhteenvetona viikko on pitänyt sisällään: – leivotut Pavlovat: 1 (en […]

Huumorii, kato!

Mä olen kasvanut huumorilla. Mun isä on jäyhä ja suht pidättyväinen tapaus, mutta omaa loistavan huumorintajun. Veljeni paskoja juttuja jouduin sietämään ihan lähietäisyydeltä elämäni ensimmäiset 12 vuotta ja äiti sitten ehkä enemmänkin seurasi sivusta ja tuhahteli. “Ootte te kans!” Isoveikan kanssa ollaan pienestä pitäen kuittailtu aika rankasti. Siis enimmäkseen toisillemme. Mutta toki, kun siihen kasvoi, […]

Ihan vaan ihminen.

Minä olen ihan tavallinen ihminen. Äitini ja isäni tytär, yhden veljen sisko, toisen veljen siskopuoli. Yhden miehen vaimo. Kolmen lapsen äiti. Muutaman naisen ystävä. Käyn töissä viitenä päivänä viikossa. Pesen pyykkiä, tiskaan, laitan ruokaa ja kyselen kokeisiin. Kannustan pelikentän laidalla ja itkeä tihrustan konserteissa. Koitan jaksaa käydä lenkillä useammin, kuin kerran kuukaudessa, ja soimaan itseäni, […]

SoMe-palautteen ABC

* Muista ärsyyntyä. Syyksi riittää ihan mikä tahansa, helppoja arvostelun kohteita löytyy usein kirjoittajan/esiintyjän ulkonäöstä, puhetyylistä tai ammatista. * Älä epäröi käyttää voimasanoja. Ne ryydittävät viestiäsi mukavasti ja saavat sen varmemmin perille. * Napsauta caps lock päälle. MIELIPITEESI NOUSEE VARMEMMIN MUIDEN JOUKOSTA, KUN KIRJOITAT SEN ISOLLA JA KÄYTÄT REILUSTI HUUTOMERKKEJÄ!!! * Älä unohda solvata. Palautteen […]

Ai tätä se väsymys olikin…

Helatorstain saavutukset: herääminen, hereillä pysyminen, päiväunet. Sama kaava on tuntunut toistuvan nyt liian usein. Energia on jatkuvasti vähissä, suuta kuivaa, oksettaa ja iltaisin nukkumatti korjaa jopa aikaisemmin, kuin normaalisti. Liian pitkän ruokailuvälin aiheuttama tärinä, voimattomuus ja huono olo tuntui varpaissa asti. Aloin jo vähän huolestua. Vaikka tietynlainen väsymys on normaalia, kun on paljon aikatauluja ja […]

Äideistä keskinkertaisin

Äitiys rakentuu pikkuhiljaa siitä hetkestä lähtien, kun pissainen tikku paljastaa viivoja yhden sijaan kaksi. Linjavetoja tulee tehtyä esikoisvauvan potkujen tahdissa. Minusta tulee rento, mutta jämäkkä äiti. Suvaitsevainen, mutta aavistuksen tiukka. En pakota, vaan ohjaan lempeästi. Kiellän tiukasti, mutta muistan aina asettua lapsen tasolle. Hiekkalaatikon reunalla äitiydestä tuli huomaamatonta kilpailua. Puolituttujen äitien kanssa käytiin läpi ristiäistarjoilut […]

Ryhdistäydy, ämmä!

Kyllä mä toisinaan olisin tosi mielelläni mies. Sellanen halki-poikki-pinoon. Jos nyppii, sanotaan rehellisesti perkeleet tai vastaavasti tinataan hiukkasen turpaan. Sitten asia onkin käsitelty ja voidaan jatkaa eloa, kuten aiemminkin. Inhoan itsessäni sitä pillittävää ämmää, joka vatvoo ja velloo ja välillä tirauttaa lohduttoman “mun elämä on pilalla” -kyyneleen muka salaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa niiskauttaen, jotta […]

Vaalikahveja vaille valmis.

Kyllä mä sit eilen lopulta tein muutaman vaalikoneen, joista ei tosin liiemmin hyötyä ollut. Tai no sen verran, että vahvistivat ketä en ainakaan äänestä. Lähestyin aihetta viimeksi äänestetyn ehdokkaan kautta puolueeseen ja puolueen kautta lopulta toiseen ehdokkaaseen, joka tuskin on yhtä varma läpimenijä, kuin tuo “lähtöehdokas”. Äänestin liberaalimman ja tasa-arvoisemman Suomen puolesta ihmistä, joka on […]

Perustele mulle ei.

Tämä epämääräinen kuva esittää käsikirjoitusta. Sellaisen näytelmän käsikirjoitusta, johon minua pyydettiin yhteen päärooleista. Voi helvetti. Juuri aiemmin tällä viikolla inisin, kuinka en ehdi mitään. Kun päivät, viikot ja kuukaudet on niin täynnä. Ni tottakai sit tullaan ehdottamaan tällasta. Ja mähän tiedän, etten mä ehdi. Koska työ, blogi, koulu, lasten harrastukset, elämä… Mutta silti luen plaria […]

Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.

Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]