Kevät ja alkukesä on aina olleet mun lemppareita. Vehreyteen heräävä luonto, ihanan raikas valo ja pikkuhiljaa lämmittävä aurinko on sellaiset varmat hyvän mielen eväät. Lämpötila ei myöskään ole vielä tuskaisen kuuma, paksuthan ei katsokaas sellasesta tykkää. Ylipäänsä alkukesä on jotenkin toiveikasta ja lupaavaa aikaa. Tämä kevät on mennyt jotenkin harmillisesti tähän asti vähän ohi. Nuo, […]
elämä
Ai tätä se väsymys olikin…
Helatorstain saavutukset: herääminen, hereillä pysyminen, päiväunet. Sama kaava on tuntunut toistuvan nyt liian usein. Energia on jatkuvasti vähissä, suuta kuivaa, oksettaa ja iltaisin nukkumatti korjaa jopa aikaisemmin, kuin normaalisti. Liian pitkän ruokailuvälin aiheuttama tärinä, voimattomuus ja huono olo tuntui varpaissa asti. Aloin jo vähän huolestua. Vaikka tietynlainen väsymys on normaalia, kun on paljon aikatauluja ja […]
Lisäbuustin tarpeessa.
Kuten jo viime viikollakin ehdin valitella, kulunut kevät on vetänyt meikäläisen aikamoisiin energiavajareihin. Tosi harvoin tulee mietittyä, että miten noita lapsiakin on noin monta, mutta näin keväisin tämä “suurperheellisyys” korostuu. Jokaisen muksun harrastusten kevätkaudet alkaa tulla päätöksiinsä, kokeita, retkiä ja tapahtumia on joka sormelle ja sen lisäksi, että meidän perheessä vietetään keväällä viidet synttärit, kaikki […]
Äideistä keskinkertaisin
Äitiys rakentuu pikkuhiljaa siitä hetkestä lähtien, kun pissainen tikku paljastaa viivoja yhden sijaan kaksi. Linjavetoja tulee tehtyä esikoisvauvan potkujen tahdissa. Minusta tulee rento, mutta jämäkkä äiti. Suvaitsevainen, mutta aavistuksen tiukka. En pakota, vaan ohjaan lempeästi. Kiellän tiukasti, mutta muistan aina asettua lapsen tasolle. Hiekkalaatikon reunalla äitiydestä tuli huomaamatonta kilpailua. Puolituttujen äitien kanssa käytiin läpi ristiäistarjoilut […]
Mun 15 minuuttii feimii!
Viime kesästä tuntuu olevan jo ikuisuus. Toisaalta taas aika on kulunut ihan huikeaa vauhtia. Keskikesällä mä sain tänne meidän kotiin aika jänniä vieraita. Stand up-koomikko Niko Kivelä parkkeerasi tuohon meidän portille kuvausryhmän kanssa. Ja meitsihän oli puunannu! Kämppä oli kerrankin aivan hämmästyttävän siisti, tukka sallyspectramaisen pörheä ja olisinko laittanu ihan huulipunaakin. Jännitti ehkä aika paljon. […]
Juhlaputkessa
“Nakkimuori”, eli mun oma äiskä täytti tänään pyöreitä. Olin luvannut leipoa pienimuotoisiin juhliin kakun (ja voitte vaan arvata, onko kerma unohtunut ostaa, kun sitä kakkua aletaan juuri pyhäpäivänä väsätä…) ja tänään käytiin onnittelemassa äippää. Mummulan pöydän ääreen on aina turvallista parkkeerata syömään lohisoppaa ja perunarieskoja. Tuttuja ja turvallisia lapsuuden makuja. Ja kuivakakkua. Sellasia mummulajuttuja. Mä […]
Vapustahan elämässä on lopulta kysymys
Aina joskus tarvitaan yksi vappu, jotta muistaa, mistä tässä elämässä lopulta on kyse. Perheestä. Ystävistä. Hyvästä ruoasta. Musiikista. Kuohujuomasta. Yhdessäolosta niiden just omien ihmisten kanssa. Kun voi olla ihan oma itsensä. Ilahduttavinta on huomata omien lasten löytävän myös pikkuhiljaa niitä omia ihmisiään. Pakahduttavan hienoa. -Päivi- Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Aina jotain!
Kyllä ehdottomasti vaikeinta äitiydessä, näin kahdentoista vuoden kokemuksen perusteella, on jatkuva vastustus. Joku noista on vastahankaan ihan koko ajan. Jos yksi on vahingossa hyvällä tuulella, toinen ulisee vääränlaisesta iltapalasta (ei paahtoleipää!) ja kolmas poraa, kun meillä ei koskaan pestä pyykkiä ja sejase toppi olis justnytheti saatava päälle. Koko porukalla samaan aikaan lähteminen, mihin tahansa, on […]
Kunnallista päivähoitoa 190 €/tunti. Maistuisko?
Mulla ei ole tapana kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista, politiikasta tai muustakaan lähtökohtaisesti haukotuttavasta, mutta sitten kun tarpeeksi nyppäsee, tämä on mitä oivin paikka jakaa ärsytys mahdollisimman laajalle. Kyseessä on, jokaisen lapsiperheen kuukausittainen suosikkimeno; päivähoitomaksut. Maksuista väännetään, niitä lasketaan, niitä nostetaan. Satkun palkankorotuksen ilmoittamisen unohtaminen kostautuu vuoden kuluttua, kun käteen lätkäistään taannehtiva lasku. Huppatikeikkaa ja useampi satku […]
Ryhdistäydy, ämmä!
Kyllä mä toisinaan olisin tosi mielelläni mies. Sellanen halki-poikki-pinoon. Jos nyppii, sanotaan rehellisesti perkeleet tai vastaavasti tinataan hiukkasen turpaan. Sitten asia onkin käsitelty ja voidaan jatkaa eloa, kuten aiemminkin. Inhoan itsessäni sitä pillittävää ämmää, joka vatvoo ja velloo ja välillä tirauttaa lohduttoman “mun elämä on pilalla” -kyyneleen muka salaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa niiskauttaen, jotta […]