Tiedättekö sen tunteen, kun aloittaa uudessa työssä. Jännityksen, innon ja pelon tunteet sekoittuvat aikamoiseksi sekamelskaksi ensimmäisinä päivinä ja iltaisin olet väsyneempi kuin koskaan. Uusia asioita tulee hetkessä noin kaksituhatta ja vaikka kuinka yrittää muistaa, osata ja tajuta, ei ne vielä ensimmäisten päivien jälkeen mene kuin vettä vaan. Välillä tekee jo mieli kiljua, etten mää kyllä […]
höpöhöpö
Epäosallistuminen blogihaasteeseen.
Mä en kyllä taida tuntea itseäni yhtään. Meinasin nimittäin tässä jokunen aika sitten, että osallistunpa kertakaikkiaan hauskan kuuloiseen blogihaasteeseen. Tähän asti kaikki vielä ihan normaalia. Mutta olishan mun nyt hyvänen aika pitänyt tajuta, että jos haaste koskee (elävää) kasvillisuutta, mun ei tule edes harkitseman moiseen osallistumista. Kyseessä oli tämä Kukkamessujen haaste. Ei paha! Leikkokukka-asetelma tai […]
Terveisiä Budapestista!
Kymmeniä käveltyjä kilometrejä, useita vesikelloja, satoja valokuvia, muutamat tennarit, korut ja unkarilaiset viinit ja makkarat rikkaampana istun taas turvallisesti kotisohvalla. Olihan reissu! Lyhyt, ytimekäs ja avartava. Kaikki siirtymät meni lopulta kuin onnen kaupalla nappiin, vaikka alkuun jännitin unkarilaisia takseja ja julkisia. Sen sijaan Helsinki-Vantaalla onnistuttiin hyppäämään väärään bussiin, eikä päästy laakista oikealle parkkialueelle. Just niin […]
Pääsiäinen yllätti kylväjät.
Vähän niinkuin talvi yllättää keltaisen lehdistön mukaan joka vuosi autoilijat, pääsiäinen pääsee kerta toisensa jälkeen yllättämään ainakin tämän äidin. Ohraruohopussukat lepäilevät keittiön tasolla viikkotolkulla, kunnes viikkoa ennen h-hetkeä huomaa, että ei ne sieltä pussista itsestään kasvakaan. Ai tarvitaanko jotain multaakin? Onko meillä sellasta? No ei tietenkään. Pääsiäisperinteisiin kuuluvat olennaisesti myös aivan törkeät mämmiöverit (tämän mä […]
Life is a bitch…
…and then you die. Nyt se iski siis virallisesti uudestaan. Kammottava, ahdistava, kolmenkympin kriisi. Ku mittään en ossaa, mittään en tiijä, mikkään ei kiinnosta ja koko elämä pyörii n. puolen kilometrin säteellä kotiovelta. Jotenkin tämä tänään täyteen tullut kolmeyks tuntuu tuhannesti pahemmalta, kuin pyöreät vuosi sitten. Ehkä pientä vaikutusta on toki tällä samaan aikaan tapahtuvalla […]
Nothing to say ja läskileipä
Toisinaan näitä jaksoja tulee. Kun ei yht’äkkiä olekaan mitään sanottavaa. Päässä on ajatuksia valtavasti, mutta niitä ei jostain syystä saa järkeviksi lauseiksi, tai aiheet ovat liian henkilökohtaisia julkaistaviksi. Luonnoksista tekisi mieli poimia joku kirjoitus julkaisuun, mutta yllättäen muutama viikko sitten loistavalta tuntunut postauksen aloitus tuntuukin täysin typerältä. On se jännä, miten toisinaan tekstiä soljuisi vaikka […]
Kohta.
Mä inhoan sanaa “kohta”. Sen määre ei koskaan ole sama eri kerroilla. Myös eri ihmisillä se tarkoittaa täysin eri asiaa. Mun kohta lasketaan (useimmiten) minuuteissa, mieheni tunneissa, joidenkin jopa päivissä. Mun mielestä ei voi sanoa “tulen kohta” vain näyttääkseen naamansa vasta parin tunnin kuluttua. Ei mätsää. Kohta-sanan väärinkäyttö herättää helposti närää ihmisten välillä. Itsekin tulee […]