Tost vaa kolkkeetkuus

No nyt se on empiirisesti tutkittu! Tämän syväluotaavan, hyvin omakohtaisen tutkimuksen tuloksena totean, että päivälleen kolmenkymmenenkuuden vuoden ikä on sellainen, joka ei ahdista. Ainakaan just mua, ainakaan just nyt. Kirjoitin lauantaiseen paikallislehteen kolumnin, jossa ruodin synnynnäistä taipumustani kriiseilyyn. Vaikka tuo pätkä oli toki aika vahvasti kieli poskessa kirjoitettu, pitää se sisällään myös vahvan totuuden siemenen. […]

Vanhuusnäppylä ja muita ikääntymisen oireita

Niin paljon kuin tuhnuisen talven jälkeistä kevätaurinkoa rakastankin, se paljastaa pilkottaessaan nykyään ihan liikaa. Joo, kyllä, rasvatahrat keittiön kaakeleissa, kaakaotahrat lattioissa, lukemattomat sormenjäljet ovissa ja kärpäsenpaskat ikkunoissa. Oikeesti tätä lian näkymisen tragediaa liiotellaan vahvasti, koska nehän saa kyllä halutessaan siivottua. Vähän kun suihkasee ja pyyhkäsee, ni johan on taas edustuskelpoista. Tai sit vaan totuttautuu siihen, […]

Kolmeviis on just passeli

Vajaa vuosi sitten pysähdyin miettimään (taas) elämääni ja fiilistäni suurennuslasin kanssa. Edessä häämöttävä kolmenkymmenenviiden vuoden rajapyykki sai pohtimaan, kuinka pidin itsestäni liian huonosti huolta. Päättäväisesti kirjoitin olevani tuona tulevana maaliskuisena päivänä vihdoin paras versio itsestäni. No, Päivi, menikö kuinka hyvin? Ei nyt varsinaisesti suunnitelmien mukaan ainakaan. Töiden vähentämisen sijaan olen tiristänyt vielä hieman lisää kaasua, […]