Anna mamman bailaa

Onhan teille nyt viime päivinä varmasti käynyt selväksi, että äitien ei ole soveliasta somettaa? Saati bailata, panna tai tehdä oikeastaan yhtään mitään muuta kuin rystyset ruvella pestä pentujen nyrkkipyykkejä kivikkoisessa mökkirannassa. Digitalisaatio saati työelämä ylipäänsä eivät koske äitejä, joiden pääasiallinen tehtävä on nyt vaan hoitaa jälkikasvuaan ja antaa perheen isän käydä rauhassa töissä ja toteuttaa itseään.

No mutta voih, nytkö kalikka kalahti sitten #someäitiä nilkkaan ja meni #lattemammankin sumpit väärään kurkkuun. Toista se oli ennen. Kun kunniallinen äiti sentään antoi huomionsa hiivaleipätaikinalle, porstuan kuuraamiselle tai puutarhatöille. Se ei ollut mitään väkivaltaista huomiotta jättämistä, eikä silloin korppi lapsia kaapannut. Se oli kunnon äitiyttä, se!

wp-1479369053299.jpg

Mutta voi Helsingin kaupunki, joka alkuviikosta tämän, äärimmäisen huonon vitsin ilmoille päästit, olen niin onnellinen, että sain viime perjantaina bailata nimenomaan Suomen Turussa! Siellä me someäidit oikein porukalla puhuttiin kovaa ja rumia, tanssittiin hävyttömästi, laulettiin nuotin vierestä ja sometettiin sormenpäät kipeinä. Ettekä usko, että oltiin vieläpä useimmat jätetty lapset isiensä hoitoon. Että nyt meni kyllä överiksi.

Olen kokenut heti äidiksi tultuani hyvin vieraaksi ajatuksen siitä, että hauskanpito, harrastukset tai ylipäänsä mikään aiemminkin elämään kuulunut asia pitäisi hylätä. Käytännössä väsymyksestä tai ajanpuutteesta johtuen moni asia saattaa hetkeksi jäädä, mutta mitään muita syitä elämisen lopettamiselle en keksi. Itse esimerkiksi nautin kovasti ystävieni seurasta, tanssimisesta ja juhlimisesta edelleen, herravarjele, näin yli kolmekymppisenä. En käy yleensä juhlimassa kovin usein, mutta kun käyn… tanssin pilkkuun asti, hoipertelen aamuyöllä kebabille ja kärsin seuraavana päivänä kirjavista olotiloista. Ja musta se on tosi jees. 

Perjantaina pääsin siis blogipippaloihin, jotka järjestettiin kerrankin vain tunnin matkan päässä mun kotoa. Mamma rimpuilee -Laura sai jo loppukesästä idean muijabloggaajien yhteisistä pikkujouluista ja samalla varjogaalasta, jossa palkittaisiin ihan jokainen, eikä kenenkään tarvitsisi niellä sitä, meikäläisellekin kovin tuttua, hopealle (tai jopa pronssille…) jäämisen karvasta kalkkia. Jokaiselle osallistujalle oli siis räätälöity ikioma kategoria ja kaikki saivat huikean hienot Muita ihania -Tiinan askartelemat diplomit.

Palkittujen listalla olivat mm. Vuoden Hiekkapillu, Vuoden Yrittäjä, Vuoden Kaikki Raudat Tulessa ja oma, erittäin näköiseni kategoria; Vuoden Mokkapalamutsi. Ja voi että, me otettiin kyllä kaikki irti palkinnoistamme. Ja me syötiin. Ja voi pojat, että me myös juotiin! Sillai sopivasti ja vain hyviä alkoholeja. Kyl te tiätte.

Ihan oikean gaalan tavoin nää tyypit oli hoitaneet paikalle myös goodiebägit ja kaiken kaikkiaankin olivat saaneet rutkasti sponsoreita huikean iltamme mahdollistamiseksi! Kiitos siis varjoawards-sponssit Iittala, Sugar Helsinki ja Everyday Minerals, Beverage Partners Finland ja Coca-Cola. Alkumaljoista vastasi Norex Tosti-kuoharillaan ja safkat tarjoili Pizzarium ja Roots Kitchen, upea juhlatila oli Deligon. Kiitos. 

Jos joku nyt huomaa, et hei toihan yksihän on mies, eikä mikään muija, ni se on Eino, ihan yks muijista. Turun paras ja hauskin homopoika. Ja se vei meidät homobaariin tanssimaan ja mää olin taas niin onnellinen. Koska ne soittaa Whitney Houstonia ja Journeyta ihan kyseenalaistamatta siellä. Rakastan!

Ja hei, ton Suxes-homobaarin huikeiden bailujen lisäks toinenkin Turku-vinkki. Lauantaina pirtsakoina suunnattiin Aboa Vetus ja Ars Novaan Jazz-brunssille ja oh boy! Jos ikinä olette maisemissa, menkää. Monipuolinen ja ihana, rapea olo kuittaantui hetkessä.

Mutta ei vieny korppi noita penskoja, vaikka olin a.) somessa puoli iltaa ja b.) no, vähän humalassa. Tosin ei ne ollu kyllä mukanakaan. Mutta tallella ne oli somettavan isänsäkin kanssa pysyneet. Ja oli vissiin ihan kivaakin ollut. Ajatella. 

-Päivi

Kaikki kuvat Einon käsialaa!

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

6 Replies to “Anna mamman bailaa”

  1. Mistä noita ihanat kengät ja housut? 😊

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Housut on muistaakseni Seppälästä, ostettu tosin jo jokin aika sitten. Mutta sieltä Great Girls -osastolta kumminkin. Ja kengät Timberlandia, tämän syksyn mallistoa, hankittua Uudenkaupungin Team Sportiasta. 🙂

  2. Mä kyllä tykkäsin tosta Helsingin sosiaalitoimen kampanjasta. Musta oli rohkea valinta aiheeksi. Paljon helpommalla olisivat päässeet, jos olisivat ”tyytyneet” kampanjoimaan koulukiusaamisen/syrjäytymisen/vammaisten oikeuksien tai oikeastaan ihan minkä tahansa ja tutun ja turvallisen otsikon alla. (Ja toki tärkeitä aiheita nuokin, kukaan varmati vastaan väitä)
    Ja vähän samalla tapaa, kun ei kerta pikaruokaravintolassa yhdenkään lapsen koko ravitsemustasapainoa ojaan suista, ei äiti ja älypuhelinkaan ketään lähtökohtaisesti traumatisoi. Että turha vielä sitä vanhaa lankapuhelinta eteisen puhelinpöydälle virittää.
    Mutta onhan se kuitenkin ihan huomionarvoinen asia, että nämä älylaitteet tarjontoineen ovat tulleet ihmisten ja kanssakäymisen ja läsnäolon väliin. Pariskunnat kun istuvat yhteisellä aterialla molemmat ruudun kalpeaan valoon tuijottaen, he voivat vielä tehdä kohdallaan sanoa tehneensä valinnan. Mutta kun lapsi, eteenkin pieni lapsi, jää sen vanhemman tuojottaman valokehän ulkopuolelle, jää vuorovaikutuksesta jotain tärkeää oppimatta: unohtuu katsekontakti, unohtuu kohtaaminen, eleet ja ilmeet.
    Ei ”some” ole kiellettyä. Kyse on rajaamisesta.
    (Suklaan kanssa on kuulemma ihan sama)

    Mutta hauskat juhlat teillä näyttää olleet! Vähän sellaista putte possun nimipäivätunnelmaa täällä, olis kelvannut irtiotto mullekin 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No äh, musta siinä oli lähdetty ihan väärällä jalalla liikkeelle. Siis itse asiahan on ihan ajankohtainen ja myös aiheellinen, koska älylaitteet kyllä vievät myös vanhempien aikaa huomattavan paljon. Mutta kyllä tuo väkivalta-vertaus oli todella ontuva, etenkin kun kaupungissa lienee myös niitä lapsia, jota kokevat jatkuvasti myös sitä ihan fyysistä väkivaltaa. Ja jos kampanjaan on mennyt, kuten joku lähde väitti, 92 000 euroa, olisi sillä rahalla tehnyt jo jotain konkreettista perheväkivallan ehkäisemiseksikin. Ja kyllä mua kiristi sekin, että mainoksiin ei ollut eksynyt isän isää, vaan se syyllinen haettiin luonnollisesta äidistä. Mutta siinä mielessä onnistui varmasti, että keskustelua se on onnistunut herättämään ja saanut huomiota.

      Bileet teki kyllä terää! Ihminen vaan tarttee irtiottoa välillä. 😀

  3. Iha mahtavaa!! : ))

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hahaha, eikö?! 😀

Vastaa