Arkikuva 13/52

 Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. 

Ruokakauppa. Leipähylly. Jauheliha-allas. Maitoa, juustoa, jogurttia. Vessapaperia. Kurkku. Omenoita. Tuoremehua. Kivennäisvettä. Kassalta salamyhkäisesti salmiakkinen vanha auto.

Kun tuossa pari viikkoa sitten kerroin teille, etten voi sietää arkiruoanlaittoa, niin kyllä nämä kauppareissut menee melkeinpä samaan inho-lokeroon. Itse kaupassa käymisessä ei sinänsä ole mitään niin rasittavaa, kuin taas siinä miettimisessä. Tuhat ja yksi reseptiä jauhelihasta kun on nyt jotakuinkin käyty läpi, niin mikäs olisi se ohje nro 1002?

Nyt ehkä parin viime vuoden ajan ollaan keskitetty ostokset pääosin Lidliin. (ei ole sitten mikään maksettu mainos tämä) Kesti aikansa, ennen kuin päästiin sen sielunelämään sisään, mutta nyt ollaan oltu jo pidempään tottuneita ja tyytyväisiä liiteriläisiä. Peruspöperöt saa edullisesti ja lähes kaiken tarpeellisen saa samasta kaupasta. Tosin hygieniatuotteiden, Aura-juuston ja irtosuolakurkkujen takia käydään välillä muissakin kaupoissa. Joo, ja karkkipäivänä. Koska irtsarit.

Joissain isommissa kaupungeissa on käytössä niitä ruokakassipalveluita. Oon ehkä ajoittain vähän kateellinen niistä. Klikkailisin aika mielelläni ostokset vaan koneelle ja ottaisin valmiit ruokakassit tyytyväisenä kotiovella vastaan. Toisaalta kuitenkin ehkä ihan hyvä, että on pakko vääntäytyä sinne kauppaan. Ettei ihan mökkihöperöidy.

-Päivi

Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

2 Replies to “Arkikuva 13/52”

  1. Samas jengis. Edellisessä asuinkunnassani sitä ikäänkuin vahingossa ajauduin lidliläiseksi. (Sinne oli suorin reitti ja iso parkkis, jonne kohelokin sai auton edes melkein ruutuun) Sitä oppi asioimaan rivakasti, soveltamaan tarjonnan vastaamaan omia tarpeita ja napsimaan hetäreostoksina sesonki/kampajatuotteet kärryyn. Paistopiste on kans huippu. Nyt kun paluumuutto on tehty, ollaan taas uuden edessä. Miten jatkuu arjen kaupparalli? Mitä tehdä, kun lähikauppa on Prisma? Liiterin kompaktiin kokoon tottuneena sinne meno tuntuu kaamealta. Lähet hakemaan munia ja maitoa ja tulet kanan ja piimän kanssa kotiin. Onhan se tosin toisinaan mainiota kun sieltä saa ”kaikkea”. Esim. piparminttuöljyä ja luomu lakritsijuurijauhetta. Mut silti, lidliä on ikävä. Mun arjen pyhättö.

    (Ja Lidlin setä, jos näet tämän niin minua saa muistaa näistä kauniista ja aidoista sanoista lämpimästi lahjakortilla,kiehkieh.)

    Sylvia

    1. Toi just, toi rivakasti asioiminen! Sitä kun oppii tietyn kaupan tavoille, ja etenkin tuollaisen ei niin suuren kaupan, se melkein puolittuu, se asiointiaika. Mikä on pelkästään hyvä, kun ei tuo muutenkaan niin superkivaa ole…

      Tosin tollasissa Prismoissa se käy jo arkiliikunnasta, kun temmellät kilometrin hiivan perässä kaupan toiseen laitaan. 😀

Vastaa