Arkikuva 50/52

Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu.

Ei voi tajuta, että tätä kirjoittaessani, kun kello on jo melkein seitsemän illalla, ulkona on vielä valoisaa. Kellot on siirretty kesäaikaan (mikä on kyllä ihan käsittämätöntä rimpuilua) ja eilen narsissipurnukat huutelivat jo ostelemaan itseään kauppareissulla. Maltoin kuitenkin vielä jättää ne kauppaan, kuolevat meikäläisen hoidossa kuitenkin viikossa, ressukat.

Torstaina kävelin työkeikalta kotiin, vielä kamera sopivasti kaulassa, kun löysin kotipihasta sen ihan varman kevään merkin. Tumput oli riisuttu ja tuotu suosikkisisälelut (tällä hetkellä Littlest Pet Shopit) ulos seikkailemaan. Talven jälkeen ensimmäiset korit on heitelty pihassa, vaikkakin vasta sulanut rytönurmikko on vielä aivan litimärkää. Kohta pulkat vaihtuu hyppynaruihin ja skidit pyörii Pokemon-jahdissa ympäri kyliä, kun ei sormet palellu. Hymyilyttää väkisin.

On oikeastaan aika huvittavaa, kuinka innoissaan sitä voi aikuinen ihminen vuodesta toiseen olla vuodenaikojen vaihtuessa. Ehkä tänä keväänä pimeän ajan väistyminen on mulle vielä henkilökohtaisesti suurempi juttu kuin aiemmin. Jotenkin symbolinenkin.

Ja sitä paitsi, kevät on ihan huippu. Vuoden paras, valoisa ja lämmin aika on alkamassa, ja kaikki ihanuus yöttömistä öistä aamukasteeseen ja uusista perunoista meressä lillumiseen on vasta edessä.

Parasta.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

Vastaa