Jesaria näppeihin ja kylmäpussia kankkuun – tädit palloilee ny!

Aiemmin syksyllä kirjoittelinkin täällä, kuinka olin vihdoin löytänyt itselleni ihan ikioman liikuntaharrastuksen. Vuosikausiin en harrastanut mitään vakituista, etenkään liikkumiseen liittyvää, joskin lenkkeilyn makuun onnistuin toisinaan hetkellisesti pääsemään. Kunnes löysin itseni taas hartiat jumissa sohvalta hakkaamasta konetta.

Syksyllä avasin (liian) pitkän harkinnan jälkeen suuni ja huhuilin naisporukkaa koripallon pariin. Sekä omaksi että varmasti kaikkien muidenkin yllätykseksi meitä taitamattomia, mutta porukalla liikkumaan innostuneita muijia löytyi aivan hurja määrä. Ensimmäisen salivuoron alkaessa pukuhuoneeseen ahtautui lähes 40 naista, joista osalle laji ei ollut entuudestaan lainkaan tuttu. Joku oli pelannut joskus, toinen sanoi koskeneensa palloon viimeksi koulussa.

Kaikkia varmaan vähän jännitti. Tulisiko pelaamisesta mitään, osaisinko, jaksaisinko ja mites tää nyt menikään. Kun hetki oltiin palloja viskelty, lähinnä 50 kilometrin tuntivauhdilla korilevyyn tai ihan vaan seinään, päätettiin alkaa pelata. Ja voi juma, mitä me tuolloin tuolla naisporukalla aloitettiinkaan!

Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, meillä on tuon yhden maanantaivuoron lisäksi viikottain toisetkin höntsyt. Äkkiä läpällä ilmoille viskaistu Tätihait ei ole pelkästään harrastusporukka, se on naisten terapiakerho ja ennen kaikkea asenne. Rohkeutta, huumoria, yhteishenkeä ja uskallusta heittäytyä. Jokaiselle tehdylle korille hurrataan edelleen, kaikkia kannustetaan ja jokainen saa pelata juuri sen verran kuin jaksaa ja niillä taidoilla ja kunnolla kuin omaa.

tatihait1

Porukkaan kuuluu nyt viitisenkymmentä eri ikäistä, näköistä, kokoista ja kuntoista naista. Tunnin mittaisella vuorolla pelataan viimeiseen minuuttiin saakka, hiki tirisee, nauru raikaa ja pelaamisen riemu on verrattavissa jopa nuorimpien vasta aloittaneiden junioreiden vastaavaan. Jokaisen treenikerran jälkeen olen edelleen yhtä äimistynyt. Siitä, että vielä aikuisiällä on mahdollista löytää tuollainen määrä hyviä tyyppejä elämäänsä ja etenkin siitä, kuinka paljon liikunnasta voi kaikkien välivuosien jälkeen nauttia. Kun vaan löytää sen oman lajin ja oikean porukan.

Kaiken tämän lisäksi ollaan varmasti osaltamme nostettu paikallisten urheiluliikkeiden myyntiä hamstraamalla ikiomia palloja, uusia pelitossuja ja erilaisia, no, tukivälineitä kropan kasassa pitämiseksi. Urheiluteippien myynti on uskoakseni lähtenyt elokuun jälkeen jyrkkään nousuun ja paikallisen terveyskeskuksen sormivammaosasto on ruuhkautunut. Kylmäpussia on tarvittu nenänvarsiin, kankkuihin, käsiin ja penikoihin. On hommattu geelipohjallisia ja kompressiosäärystimiä.

Ja uskotteko, että se pelaaminen alkaa vähitellen muistuttaa etäisesti koripalloa, muutenkin kuin laajan varustekirjon ansiosta. Sivurajasääntö on jo kaikille tuttu ja vähitellen opetellaan, mitä tarkoittikaan askeleet, kaksoiskuljetus ja palautus. Peli etenee, korisukka viuhuu ja välillä syötetään sillekin, joka on vaihdossa ja matkalla vessaan. Ja nauretaan. Niin paljon, että monesti synnyttäneellä naisella tirahtaa tippoja muualtakin kuin silmäkulmista.

tatihait-logo

Mulla on ollut monin tavoin aivan hillittömän hieno vuosi. Töitä on enemmän kuin saatoin villeimmissä kuvitelmissanikaan toivoa ja saan tehdä asioita, joista oikeasti pidän. Blogi pokkasi keväällä pronssia vuoden viihdyttävimpien joukossa ja oli syksylläkin kärkikahinoissa. Muksuilla on kaikki tosi hyvin. Tämän kaiken keskellä Tätihait nousee ehdottomasti koko vuoden parhaiden juttujen joukkoon. Yksin puurtaessa tunne johonkin porukkaan kuulumisesta on uskomattoman tärkeä ja irtautuminen kaikista muista velvoitteista höntsyjen ajaksi korvaamatonta. Kannan suurella ylpeydellä porukkamme logolla varustettua t-paitaa ja se energia, jota muijaporukasta saan, on käsittämätön.

Ihmiskunnalle kyseessä on tuskin suurikaan saavutus mutta mulle, ja uskoisin että muutamalle muullekin, tämä on sakki, josta voi todella olla ylpeä. Jotain, mitä saatiin aikaan yhdessä.

Ja kuten yksi pelureistamme oivasti ensimmäisen kerran jälkeen kiteytti: ”Olen viimeisen tunnin aikana tavannut enemmän mukavia ihmisiä kuin koko kahdeksan vuoden aikana yhteensä.” 

Itsensä kannattaa vaan uskaltaa laittaa likoon, vaikka se alkuun vähän hölmöltä tuntuisikin. Lopputuloksena saattaa olla jotain yllättävän hienoa.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

3 Replies to “Jesaria näppeihin ja kylmäpussia kankkuun – tädit palloilee ny!”

  1. Voi vitsit, tästä tuli kyllä hyvä mieli. Toki myös vähän kade, olisin siellä niin mieluusti minäkin virittämässä tenoja kohilleen ennen treeniä. Ihan sairaan siisti ja monen ihmisen elämään positiivisesti vaikuttava juttu. Toi olis niin jotain, mitä itsekin kaipaisin. Toivon kaikille teille tätihaille huippuhetkiä yhdessä, saatte olla ylpeitä itsestänne! Ja niin, hieno logokin teillä, ihan pro meininki. 😁

  2. Täällä kans yks ihan hieman kateellinen luki tätä hyvänmielenpostausta. Oisin niin mukana jos asuisin siellä main. Ainakin sen kerran kunnes kintut sanois sopimuksen irti. 🙂 Ihan mahtavaa kun olette saaneet tollasen porukan kasaan ja että innostus on säilynyt!

  3. […] oli suuri päivä. Muijakorisporukkamme kesätauko oli vihdoin tullut päätökseensä ja tuttu puheensorina kotkotus ja nauru räkätys […]

Vastaa