Kehu niin että tuntuu

Mun lapsuudenkodissani ei yleensä juuri kehuja jaettu. Ei vaan ollut tapana. Eikä varmasti oltu ainut perhe, jossa tuollainen mukavien asioiden esilletuominen ei vaan ollut koskaan juurtunut tavaksi. Vanhempani ovat niiden vuosikymmenten lapsia, jolloin annettiin mieluummin vitsaa kuin kehuja, joten mallia ei itsetunnon nostatukselle tai ihan muuten vaan positiivisten asioiden sanomiselle ollut.

Niinpä olen itsekin ollut todella huono sanomaan ihmisille positiivisia asioita. Enemmänkin olen kiemurrellut vieressä kuunnellessani toisten kehuja ja vaivaantuneesti nyökkäillyt, että juu, samaa mieltä toki määkin, mutta tarviiko sitä nyt ääneen… Aivan uudelle vaivaantuneisuuden asteelle toki on noustu joka kerta, jos joku on sattunutkin kehumaan minua. On oikeastaan aika kummallista, miten paljon haluaa pois tilanteesta, jossa joku yrittää sanoa itsestäsi jotain kaunista. Mutta jos kehuja ei meillä totuttu antamaan, ei niitä ole koskaan oppinut oikein myöskään vastaanottamaan.

kehu2

Tämä on varmaan aika perinteistä suomalaista menoa. Ettei tehdä tästä ny numeroo, eikä varsinkaan puhuta kenestäkään henkilöstä kauniisti. Sehän ylpistyy ja luulee pian olevansa jotain. Sitäpaitsi sellainen joutavanpäiväinen kehuminen ei hyödytä ketään. Mulla meni aika pitkään tajuta, että jonkun mukavan asian sanominen toiselle ei ole sen enempää minulta itseltäni kuin keneltäkään muultakaan pois.

En usko päälleliimattuun positiivisuuteen, en auringonnousukuviin, joissa kehotetaan vaan hymyilemään murheet pois tai sisällöttömiin hymiötervehdyksiin. Mutta aitoihin, perusteltuihin kehuihin senkin edestä. Ja sitä mä olen nyt myös ihan tietoisesti opetellut. Sanomaan nätisti positiivisista huomioista, antamaan arvoa ja arvostusta niille, joille se mun mielestä kuuluu ja kehua, kun sen aika on. Alkuun ponnistelin kertoakseni, kun jollain oli päällä kivannäköinen vaate tai koru, seuraavaksi keskityin opettelemaan antamaan kehuja myös ihmisten tekemisistä.

kehu1

Äskettäin kopioin Twitterissä aikansa jo rullanneen #keskiviikkokehu -haasteen. Päätin, että kehun omalla Facebook-seinälläni ihmisiä, jotka syystä tai toisesta on tehneet muhun vaikutuksen. Niitä ihmisiä on ihan älyttömän paljon, enkä varmasti ole suurimmalle osalle koskaan tullut sanoneeksi, kuinka mahtavia tyyppejä he ovat. Koska olen ajatellut, että kai ne sen itse tietää. No ei ne aina tiedä. Siksi on ihan tarpeen sanoa se ääneen.

Ei toki kenenkään puseroa, uutta kampausta tai hymyä kehumalla nyt maailmaa pelasteta, mutta jonkun päivä siitä vaikka saattaa kirkastua. Ja jos oikeasti miettii, miksi joku ihminen on tehnyt vaikutuksen ja sanoo sen tälle tyypille ääneen, väitän, että sillä on myös suuria itsetunnollisia vaikutuksia.

Sitäpaitsi siitä tulee itselle hyvä mieli. Kannattaa kokeilla.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

13 Replies to “Kehu niin että tuntuu”

  1. Kehutaan sillon kun siihen on aihetta. Ketä kiinnostaa parantaa suoritusta, jos löysäilemälläkin saa haukkujen sijaan kehut? Ennen tapahtui, kun kaikkia vain haukuttiin. Nykyään ei tapahdu, kun vain kehutaan, tai ei ainakaan haukuta. Katsokaa vaikka tätä Ugin kaupunkikuvaa. Kaikki kehitys ja muutos on pysähtynyt tähän tyhjän kehumiseen.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No sillä lailla. Matalaksi vaan ihmiset ja itsetunnot, siellä se kehityksen kärki piilee.

  2. Loisto idea Päivi! Mie kehuin eilen kovaan ääneen tyksin kirurgian poliklinikan helppoutta/toimivuutta! Unohtamatta upeaa henkilökuntaa. He olivat aidosti hämmentyneitä saamastaan palautteesta. Että tuli hyvä fiilis 🙂
    Ihanaa viikonloppua <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Siis just toi! Kun sitä hyvää palautetta annetaan ihan turhan harvoin. Jos (ja kun) jotain valittamista on, se kajautetaan kyllä ääneen heti, mutta ne hyvät jutut pidetään vaan itsellä. Mahtavaa, että kehuit ääneen! 🙂

  3. Hyvin sanottu, ettei toisen kehuminen ole itseltään pois 🙂
    http://westendmum.fi

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Tää on sellanen juttu, jonka tajuaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa. Jostain syystä sitä on ajatellut, että samalla kun kehuu toista, alentaa jotenkin itseään. Eihän se niin ole!

  4. Sanassa kehu kuuluu kummallisen kalsea kaiku. Se tulee ehkä sieltä lapsuudesta, kansanperinteestä. Itsekehu.

    Ehkä siksikin olemme ottaneet työelämässä käyttöön termin positiivinen palaute. Ei mitään kehuta, kun annetaan positiivista.

    Itseltäni onnistuu tuon positiivisen palautteen antaminen paremmin siitä, mitä joku on tehnyt, kuinka ollut tai hoitanut jonkun tilanteen. Edelleen sen sanominen on helpompaa jollekin toiselle, kun kohteelle itselleen. On helpompi sanoa vaikka työpaikan kahvipöydässä, että Liisa hoiti tilanteen tänään tosi hyvin, kuin mennä Liisalle itselleen sanomaan, että hienosti meni.
    Ulkoisten piirteiden, vaatteiden tai kampausten, kehuminen on itselleni vaikeaa. Tulee sellainen olo, että ihan kun mää nyt tässä päivittäin sua kyttäisin ja arvostelisin, että kyllä vaan on hyvä, kun sen tukkas vihdoin leikkasit ja vaihdoit sen iänikuisen punaisen paidanki vihdoin pois…
    Vähän samalla tapaa, kun on kiusallista, että laihtumisesta aina kysellään ja huomautellaan positiiviseen sävyyn, mutta kertyneistö kiloista ei kukaan sano.
    Kasvotusten.

    Kun ei ole kehuminen luontevaa eikä niin tuttua, on pitänyt itsekin opetella. Ja kun oma ajatus kulkee useinmiten sen negatiivisen kautta, on ajatuksiensa reittiäkin pitänyt aktiivisesti opetella muuttamaan. Seuraavaksi sitten opetellaan olemaan vaivaantumatta, jos joku kehuu…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Toi on totta. Kamala omakehu. Joka vois ollakin jo ihan oma aiheensa. Se, että tiedostaa osaavansa jonkun asian hyvin tai olevansa jossain erityisen hyvä, ei tarkoita ylpeilyä, vaan ihan sen tiedostamista, että itsekin voi olla hyvä.
      Mulle on edelleen hankala ihan sanoa, päin naamaa niitä positiivisia. Kirjoittaminen on mulle helpompaa. Mutta opetteleminen sitä sanomista myös. Helpoimmat askeleet on just noi ihan pienet ja tavallaan tyhjänpäiväiset korvisten ja paitojen kehumiset. Se on samalla opettelua mulle.
      Mutta tässäkin oon sitä mieltä, että jo se, että itse tiedostaen sitä harjoittelee, on askel oikeampaan suuntaan. 🙂

  5. Hmm..mun mielestä mä olen aika hyvä kehumaan tai antamaan positiivista palautetta. Tulee jotensakin luonnostaan. Ja lapsetkin muuten nauttii kun saa epäsuorasti kuulla kehuja niin, että joku piirre tai hyvin hoidettu asia kerrotaan heidän kuullen jollekin toiselle. Lapsia voisin kehua useammin, ennemmin tulee valitettua kaikesta likasista sukista hitauteen ruokapöydässä..mutta etenkin ystäviä ja työkavereita tulee kehuttua. ”Sä olit tosi rohkea, vau!” ”Miten sä sait tonkin jo tehtyä, tosi upeeta!” ”Hyvin tajuttu, ei itellä käynyt mielessäkään.” ”Sä näytät siis niin hyvältä!” Tossa ne mitä kuluneelta viikolta tuli mieleen. 😄

    Ja sullekin Päivi, olet nokkela ja ahkera, aikaansaava, aito ja valloittava. 😚

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi vitsi, sä olet ihana! Juuri tuollaista positiivista meininkiä mä kaipaan lisää ja sen jakamiseen pyrin itsekin. Myös tuohon lasten kehumiseen olen kiinnittänyt huomiota, jotta muistaisin aina myös antaa palautetta hyvin tehdyistä jutuista, enkä ainoastaan narista juuri noista mainitsemistasi.

      Ja voi hitto, menin ihan vaikeeksi kehuista. Mutta nyt vaan otan ne vastaan ja kiitän. Kiitos. Tuli älyttömän hyvä mieli. <3

  6. Ite olen huomannu, että tosi moni siinä kehujen sivussa moittii itseään. ”Tosi hyvin hoidit, ite en olisi ikinä missään mahdollisessa tapauksessa voinut suoriutua noin hyvin”. Itsekin tähän syyllistyn. Jälkikäteen tulee mieleen että taasko sitä itseä piti mennä korostamaan.. Minne pääsis kehukouluun, että osais oikeasti kehua kun siihen paikka olis?

  7. Kyllä olet NIIN oikeassa kehujen kanssa!Sisareni on amerikkalainen (en korosta sitä,vaan erilaisuutta verrattuna meille) ja siellä on iänkaiken kasvatettu lapset kehumalla heidän tekemisiään.Ei mitätöimällä ja haukkumalla huonoksi tms.Ihan pienistäkin asioista voi kehaista,olipa hienosti hoidettu..Miten ihania,itsetuntoisia,sympaattisia ihmisiä on saatu aikaan!Ihailen!

  8. […] ei ole mitenkään minulta pois. Alkuvuoden ajan olen jakanut säännöllisen epäsäännöllisesti #keskiviikkokehuja ihmisille, jotka mielestäni sellaisia ansaitsevat. Kehujen tärkeydestä parisuhteessa […]

Vastaa