Tiedättekö, välillä mulle tulee sellainen vähän hassu olo. Mä olen kirjoittanut tänne auki osin syvimpiä ja ahdistavimpia tuntojani aina yksinäisyydestä parisuhteen vaikeuksien kautta vanhemmuuden kipuiluihin. Toisinaan joku ääneen ihmettelee, miten uskallan tai kehtaan. Olen kuitannut asian joskus yksinkertaisuudellani, toisinaan olkia kohauttamalla.
Vaikka saatan olla kova juttelemaan muuten, vaikeista asioista puhumista en ole koskaan hanskannut. Mulle luontevampaa on kirjoittaa niistä, ja koska itselle rustailu ei ole tuottanut vastaavaa helpotusta, olen päättänyt olla täällä blogissakin ihan rehellisesti se, mikä olen ja jakaa kanssanne välillä kipeitäkin asioita. Teiltä saatu vertaistuki on ollut uskomattoman tärkeää ja helpottavaa ja tieto siitä, että joku ajatukseni tai oman kokemukseni jakaminen on voinut tuoda jonkun toisenkin elämään jotain, on arvokas. Ajattelen jotenkin, että vaikka minä tätä blogia kirjoitan, me yhdessä tehdään tämä. Ilman tätä vuorovaikutusta tämä olisi vain tyhjä purkautumisalusta, nyt tämä on ainakin mulle vertaistuen, helpotuksen, riemun, ilon ja joskus itkunkin paikka. Toivottavasti jollekin teistäkin.
Vaikken kovin aktiivisesti pohdikaan, ketkä kaikki minkäkin sieluni purkauksen sattuvat näkemään, aina toisinaan pohdin, millaiset ihmiset mun nakkijuttujani käyvät lukemassa. Kerran aiemminkin olen vastaavaa kysellyt ja silloin yllätyin, kuinka monipuolista porukkaa siellä langoilla liikuskelee. Tuon kerran jälkeen olen raahannut muuttokamani jo useampaan kertaan osoitteesta toiseen ja lukijakunta on varmaan vuosien myötä myös muuttunut. Tosin tiedän, että te jotkut huikeat tyypit jaksatte muuttaa ja muuttua aina mun mukana. Siitä(kin) olen tosi kiitollinen.
Mutta niin. Koska te tiedätte musta enemmän kuin monesta naapuristanne, enkä mä tiedä teistä mitään, haluaisin kauheasti tutustua teihin! Kuka siellä ruudun toisella puolella istuu/seisoo/makaa ja mitä just sulle kuuluu? Mikä saa sut klikkaamaan itsesi nakkilaan kerta toisensa jälkeen, mistä tykkäät erityisesti ja onko jotain toiveaiheita tai muita pyyntöjä tulevaa koskien? Minkä tyyliset jutut antaa just sulle eniten iloa tai vertaistukea, mitkä tulee herkemmin skipattua? Nyt saisi siis avata sanaisen arkkunsa aika vapaasti. Voi kirjoittaa vaikka vaaliuurnien perinteisen Aku Ankan tai vaihtoehtoisesti kertoa itsestään ja toiveistaan pidemmän kaavan mukaan.
Kuvituskuvana tollanen perus hiusherutus-selfie, ihan oikeella kameralla otetut kuvat kun tärähtivät hämäryydessä käyttökelvottomiksi. Perkeleet. Etutukkaa ei siis tullut, punaista tuli.
Mut hei, nyt teidän vuoro!
Moi, mä oon Päivi, kuka sä oot?
-Päivi
Nelikymppinen, entinen ukilainen, nykyinen porilainen hoitsu, lapseton mutta eläimellinen. Luen sun blogia tietty kauniin kotikaupungin takia mutta myös hauskojen juttujen vuoksi. Nauraa käkättelen aina itsekseni postauksia lukiessa ja nautin kun ne kuvaa oikeaa elämää eikä mitään kiiltokuvaa. Itseironia on huikeeta ja sana on sulla hallussa. Vaikkei lapsia olekaan, luen mielelläni myös lapsiperhejuttuja koska ne ei ole mitään lässynläätä.
Moikka Hanna! Hauska tutustua! 😀 Ihan mahtavaa, että myös lapsettomat jaksaa lueskella tätä kaoottista perhearkea! Kiva, kun oot mukana! <3
Seurailen muutamaa viihdyttävää blogia (kuten tämä) 🙂 sisustuksesta, arjesta, ihan tavallisia juttuja. Olen kahden aikuisen lapsen äiti Pirkanmaalta.
Moikka Jane! Kivaa, että nakkila jaksaa viihdyttää! Nyt juuri mietiskelen, saisinko joskus jotain sisustusaiheista taas rustailtua… 🙂
Mää oon Minna, 46-vuotias oululaine ihimine. Kaksi teiniä kotona. Yksi mies. Toimistoekonomi. Ylipainosta huolimatta iloinen liikkuja:) Ja luen innoissani kaikki juttusi, niin iloiset kuin surulliset!
Mustakin on tullut taas ainakin semi-iloinen liikkuja, ton koriksen myötä. Hyvä me! 🙂 Ja kivaa, kun seurailet nakkeja!
Täällä parikymppinen nainen, entinen ukilainen, nykyinen tamperelainen. Kovasti ollaan eri elämäntilanteessa mutta mua kiinnostaa ihan kauheesti lukea juttuja sun elämästä. Jännä, miten paljon on sellaista mihin mäkin pystyn samaistumaan! Sun blogi on kiinnostava, hauska ja yksinkertainen (tämä on siis kehu!), siksi tänne tulee klikkailtua säännöllisesti!
Ei vitsi, ihan hurjaa! Siis hyvällä tavalla hurjaa, että joku parikymppinen jaksaa seurata tällasta kaoottista perhearkea. 😀 Siistiä, että lueskelet, tosi kiva juttu! Ja terkut Tampereelle.!
Olen vajaa nelikymppinen (ihan kauheaa, kohta 40v!) nainen Pohjois-Karjalasta. Elän samaa elämänvaihetta kuin sinä ja pyörin hyvin samoissa asioissa kun sinä. Kaksi lasta, ala-asteikäinen ja lukiolainen + yksi mies. Saan kai sitä kuuluisaa vertaistukea blogistasi, on hyvä huomata ettei ole yksin vaan meitä on monta muuta jotka painiskelee juuri sen saman aiheen ympärillä. Ja ennenkaikkea blogiasi on tosi kiva lukea! Tykkään kirjoitustyylistäsi, sanot asiat niinkuin ne ovat ja hyvällä huumorilla =)
Vertaistuki on mullekin täällä tosi tärkeää, ihan mahtavaa että tämä antaa myös lukijoille helpotusta ja sen, että huomaa muidenkin elävän samanlaista arkea ja pohtivan samanlaisia juttuja kuin itse. 🙂 Kiva, kun oot täällä!
Parisuhteessa, mutta ei haaveile yhteenmuutosta. Entinen vihreä-kokoomus, seuraavaksi rkp. Ei lapsia, eikä ikinä ollut haaveissa, keski-ikää kolkutellaan, 36v. eronnut. Tykkää ruoasta, kuohuviinistä ja shampanjasta. Ei edes pieni, vaan suuri omaisuus kynttilöissä ja meikeissä. Tykkään lukea nokkelaa kirjoitustyyliä, ja fiksua reagointia kritiikkiin. Tosin, sitä ei juuri ole tullut, ja saanen sanoa syystä. Lukijana olen kiinnostunut myös ukista, ja melkein sait minut katsastamaan vanhoja taloja. Seurasta se jäi kiinni. Jatka samaan malliin!
Hei mäkin rakastan ruokaa, kuoharia ja shampanjaa! Tää on ihan mahtavaa, että vaikka elämäntilanne on niin erilainen, jaksat lueskella!
Ja kyllä muuten toisinaan pari kertaa pitää huulen puraista, ennen kuin kritiikkiin vastaa. 😉
Vanhat talot, loveeee! <3
Juuri kolmekymmentä täyttänyt entinen ukilainen, nykyinen espoolainen täällä. Eksyin blogiisi monen monta vuotta sitten, kun olit juuri muuttamassa takaisin Ukiin. Lapseton kissanainen vakaassa parisuhteessa. Räyhäkäs ateisti, feministi, vegaani ja suvakki. Tykkään tyylistäsi, ei turhaa kiiltokuva-arkea. Ja onhan se hauskaa katsoa kuvia ja lukea juttuja vanhasta kotikaupungistani, johon olen kehittänyt kiihkeän viha-rakkaussuhteen 🙂
Oi, kiihkeä viha-rakkaussuhde on varmaan usealla entisellä ukilaisella. Ja miksei nykyiselläkin. Vaikka nyt itselläni. 😉
Terkkuja Espooseen!
40 vee raumlaine, entine ukilaine. Tykkään lukea sun kirjoituksia, koska niissä ei ole ulkokultaista feikkiä. Arjen totuuksia ja vertaistukea sielunsiskoille. Arvostan sua kirjoittajana, sutjakkaa, välillä suorastaan naurunpyrskähdyksiä aiheuttavaa tekstiä!
Vitsit, mahtavaa kuulla! Mä toivonkin, että lukijat samaistuvat ja nauraa saa, jos vaan naurattaa! Helpompaahan se on tätä käsittämätöntä elämänvaihetta kestää yhdessä kuin yksin. 😀
Ai kauheeta! neljäkymmentä ja yksi vuotta vanha nainen Etelä-Karjalasta. Naimisissa ja töissä vanhustenhoito alalla. Yksi melkein aikuinen tytär. Luen mielelläni sinun mielenkiintoista ja välillä toki rankkaakin kuvausta arjesta, mutta silti monesti jään miettimään, että miten sie jaksat? siis tuon kaiken hoitaa edes jollain kädellä ( vasurilla tai oikealla ). Mutta summasummarum: niinku meil tääl karjalassa sanotaan nauretaan vaikka syän märkänis 😉
ps. voimia ja jaksamisia siihen arkeesi ja jatka ihmeessä tätä mielenkiintoista ja ihanaa toki välillä arjen harmaata blogiasi 😉 koska odotan innolla postauksiasi 😀
Voi, miten ihanasti laitoit! Ja tiiät sie, miun juuret on siel karjalas myös! Tämä onkin alituista tasapainoilua tuon karjalaisuuden rempseyden ja varsinaissuomalaisen jäyheyden välillä. 😀
Enkä totta tosiaan tiedä, miten me kaikki ruuhkavuosimutsit ja -faijat selvitään näistä hulluista vuosista. Välillä tuntuu, ettei oikein mitenkään, mutta toisaalta osaan jo ajatella, että kaikki kyllä järjestyy. Paremmin tai huonommin, mutta aina jotenkin. 🙂
Ihanaa, kun käyt lukemassa!
Moi! Mä 34v kahden lapsen äiti naantalista. Lapset 6v ja 1v2kk. Kotiäidin arki on paljon mukavampaa ku on joku jonka jutuille nauraa 😄 Äsken söin itsepoimituista sienistä sienikeiton ja paistamani lätyt ja klikkasin facesta tän auki. Sit oottelemaan koska vain elämää alkaa !!
Moikka Terhi! Ja ah, ihanaa, sienikeittoa! <3 Ja Vain elämääkin alkoi, ihana syksy!
Täällä 35-vuotias, kolmen ekaluokkalaisen, äiti. Oot mulle aika uusi tuttavuus, mutta joku sun kirjoitustyylissä vaan kolahtaa, ja se saa mut klikkaamaan aina blogisi uudestaan auki :).
Kiva kuulla, että jaksat klikkailla aina uudestaan nakkilaan! Ja siis sulla on kolmoset?! Wow, miten hienoa!
Juu, kolmoset, kaksi tyttöä ja yksi poika 🙂
Itseasiassa blogistasi sain hyvän vinkin, mitä kontaktimuovia kannattaa ostaa koulukirjojen päällystämiseen. Ja hei, kirjojen päällystäminen onnistui 🙂
Mää oon kyllä aiemminkin esittäytynyt, mutta sittemmin on ainakin perhe taas laajentunut. Joten. Suvi olen ja ikää on 28 vuotta, lapsia neljä kappaletta (5 v, kohta 4 v, 2 v ja 6 kk), eli perus ruuhkavuositapaus. Maatalon emäntä/opiskelija/kotiäiti on status atm. Ihana Ikaalinen on kotini. Nyt opiskelen avoimessa yliopistossa informaatiotutkimusta, kun vihdoinkin oivalsin unelma-ammattini olevan kirjasto-alalla!
Tämä on ihan jokaisen vuoden viihdyttävin blogi! Ja tykkään susta! Ei siis mitenkään sillai epäilyttävää stalkkeri-tavalla.. ? Voisin kuvitella, että oot tosi hauskaa seuraa, senpä takia toivon joskus pääseväni osallistuun mahdollisesti uudestaan järjestetylle spugelenkille tmv…
Mä luen ihan joka postauksen, vaikka joskus jotku kilpailujutut, jotka ei liippaa läheltä, niin saatan lukasta hutasemalla.. Mutta aiheella ei ole edes niin väliä, kun sun tyyli kirjoittaa on niin timangii! Joskus eksyy lukemaan jotain random blogia, mut ei oo toista näin hyvää löytynyt. Ja aikoinaan löysin tieni tänne ukilaisen pikkuserkkuni kautta! ?
Moi Suvi! Taidankin tietää, kuka sun pikkuserkku on (ihana!), mutta että teillä on tosiaan noin pienet lapset noin pienillä ikäeroilla, sen olin unohtanut. Hyvin sää vedät, mä en varmaan pystyis vastaavaan.
Ja vitsi, menee ihan kylmät väreet tuosta, että oot löytänyt oman alasi ja vieläpä juuri sieltä kirjastosta, kun tiedän sun olevan kova lukemaan. Kuulostaa aivan hiton hienolta!
Ja kyllä hitto vieköön järjestetään vielä toiset spuget tai jotain, että päästään tapaamaan! 🙂
44-vuotias Ukilainen kolmen lapsen (esikoinen jo täysikänen ja kotoa pois muuttanut) äiti ja yhden miehen vaimo 🙂 Blogiasi olen lukenut melkein alusta asti. Kirjoitat niin aidosti ja sun ajatukset on välillä melkein pelottavan samanlaisia kuin omani. Hilma aikoina juteltiin livenäkin 😉 Ja onhan se nyt mahtavaa seurata ja lukea oman kaupungin tytön juttuja 😀
Hihiii, kiitos kivasta viestistä! Ja voi vitsit, eilen juuri muistelin Hilmaa, se oli tällaisa syysaikaa, kun alettiin sitä aikanaan remontoida ja tehdä unelmaa todeksi. Joskus tulee vieläkin ikävä, se oli ihana kauppa. <3
Täällä lukee blogiasi kolmen lapsen äiti, asun myös aika lähellä Uuttakaupunkia 🙂 Olen lukenut alusta asti kaikki blogikirjoitukset ihaillen, nauraen ja välillä kyyneleet silmissä! Ihaillut varsinkin sen aitoutta! Uskolan ihanat remontti-ja sisustusjutut jääneet hyvin mieleen, silloin kun blogisi oli vielä nimellä “matkalla kotiin” Lasten kasvaessa myös lapsiin liittyvät postauksiin ovat niin helpottavaa vertaistukea! Muistan hyvin myös herkkupuodin 🙂 En koskaan ole uskaltautunut kuitenkaan juttusille 🙂 Uusia postauksia siis odotellessa 🙂
Voi kääääk, joku muistaa vielä “Matkalla Kotiin” -blogin?! Ihan huikeeta! Siitähän tää kaikki tavallaan alkoi, meidän matkasta kotiin, tänne mun kotiseudulle ja tähän meidän taloon. Oon nyt ihan otettu tästä, että oot seurannut noin kauan. Kiitos!
Ja tule ihmeessä jutuille joskus, jos näet mut jossain. 🙂 En oo kauheen pelottava. Välttämättä. 😉
Oon stalkannut sua jo kauan. Todella kauan…. 😈😈 Jo silloin, ku ei oltu henkilökohtaisesti tavattu, pidin sua jollain tavalla mun kaverina. Huipputason tyyppi oot!!
Jyväskylässä asun ja laulan paljon. Joko arvasit? 🎤🎶
Kerkkkkkiiiiiiz! Sä oot ihan huippu! Ja tiätkö, jollain hassulla tavalla näen sussa paljon itseäni nuorempana, ja miksen vielä nytkin.
Uskot vaan itseesi ja unelmiisi ja annat mennä! Oot tosi lahjakas! <3
No mä oon Tiina. Ihan tavis 40v. mietoislainen. Oon Sonjan S:n opiskelukavereita ja sitä kautta kai eksyin aikoinaan blogiisi. Sitten vaan samaistuin, ja sillä tiellä olen. Näin sut ensimmäistä kertaa “Uusi työ” (or whatever) -seminaarissa ja aattelin, et ihanaa -ihan tavallinen Päivi se on tuokin. Tykkään sun kirjoitustyylistä ja avoimuudesta. Muistan joskus seminaarin jälkeen käyneeni Ukissa (ei hajuakaan miksi), parkkeerasin Alkon eteen ja olin jättämässä lapsiani autoon (olen yh) ja selitin niille, että “käyn pikaseen kaupassa”. Sä kävelit ohi ja ajattelin, et “ihana Päivi, ihan tavallinen Päivi”. Jätin lapset sinne autoon ja kipaisin kauppaan. En nähnyt enää sua, mutta lukaisen blogisi kuitenkin aina. Tuot mun arkeen paljon iloa ja tosiaan arvostan sitä, että kerrot oikeista asioista ääneen. Olen allerginen “somesulkeutuneisuudelle”. Sonjalle heipat! T: Tiina
Voi, tää toi nyt kyyneleet silmiin. Mikä ihana viesti. Kiitos.
Ja se mä juuri olen. Ihan maailman tavallisimmista tavallisin Päivi. Elän sitä ihan maailman tavallisinta lapsiperheen elämään täällä tavallisessa kodissani tavallisen perheeni kanssa. Ainut ero ehkä useimpaan on juuri se, että olen tehnyt elämästäni, tai oikeastaan ajatuksistani, osittain julkisia. Mutta en myöskään osaa olla muuta kuin olen. Sanon ajatukseni suoraan, oli ne sitten hyviä tai huonoja, koska en arvosta kiiltokuvapintaa tai esittämistä. Mä luulen myös, että jos lukijat mut tapaisi, ne näkisi että oon oikeestikin tällainen. Ihan tavallinen ja vähän pöljä. 🙂
Jos joskus vielä osutaan kohdille, tule moikkaamaan! 🙂
Joo seuraavan kerran sitten siinä Alkon edessä kiljun ja huidon 😀
Äiti, vaimo, virka, farmariauto ja omakotitalo.
Blogia käyn säännöllisesti lukemassa siksi, että se on erittäin hyvin ja mielenkiintoisella tyylillä kirjoitettu. Aihepiiri liippaa läheltä ja syvällisyydessään riipaisee kovin usein niin kovin läheltä.
Huumorintaju käy yksiin, elämäntilannekin kovasti täsmää.
Siksi kuljen perässäsi osoitteesta toiseen 🙂
Oi Veera, ihana vakkarini! Musta on myös ihanaa, kun sä jaksat aina kommentoida! Se on yksi tämän blogin pitämisen suoloista, että jutuista tulee vuorovaikutteisia, eikä vaan mun yksinpuheluita. Siksi arvostan suuresti sun efforttia kommentoida. Kiitos, kun jaksat aina tulla mun mukana. 🙂
Olenkin vähän varttuneempia lukijoitasi, mutta uskon että en ole ainoa yli viisikymppinen. Ukilainen, kolmen jo kolmekymmentä vuotta täyttäneen kullanmurun äiti. Tykkään rehevästä, koristelemattomasta kirjoitustyylistäsi, hauskoista kirjoittajan oivalluksistasi. Ja lukiessani nautin siitä, että ne minun lapsukaiseni ovat jo niin isoja. Minusta on kuitenkin hyvä edes sivusta seurata, miten tässä ajassa lapsiarjen kokee perheenäiti, joka tasapainoilee työn, perheen ja vapaa-ajan välillä. Melkoista vuoristorataahan se on ja olihan se sitä jo silloin viime vuosituhannella, kun omaa perhearkeani elin. Aika vaan kultaa muistot.
Oi, hauska kuulla, että jutut kiinnostavat myös minua vanhempia ja erilaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. 🙂
Ja tuo on kyllä ihan totta, että aika kultaa muistot. En itsekään enää (onneksi…) muista kovin tarkkaan pikkulapsivuosia. Ja näin sen kuuluukin mennä. Ehkä ne parhaimmat muistot jää elämään.
Asuin Ukissa joskus 30 vuotta sitten muutaman vuoden ja olin töissä samassa paikassa äitisi kanssa. Bongasin blogisi äitisi FC sivuilta ja pidän tyylistäsi kirjoittaa ja rehellisyydestäsi. Olen 67 vuotias, olisinko kenties vanhimpia lukijoitasi. Olet upea nainen <3
Ihana kuulla! Hienoa, että olet jäänyt lukemaan. Kiitos kauniista sanoistasi. <3
30+ vee, kolme kouluikäistä lasta, myöskin Päivi, tykkään matkajutuista, kirja-arvosteluista, kaikesta. You go girl!
Moikka kaimani! Nyt olis muuten ihan justsillään tulossa matkajuttua Tukholmasta ja mietin kirjajuttuakin lähiajoille. Kiva, kun käyt lukemassa! 🙂
Musta tuli mutsi kohta kolme vuotta sitten ja hakeuduin äitiys- ja perheblogien pariin löytääkseni myötäeloa ja näkökulmaa uuteen ja välillä outoonkin elämäntilanteeseen. Mulla ei ole varsinaisia äitikavereita kovin montaa, mutta usea tosi tärkeä äitibloggaaja, joista on tullut sellaisia hahmoja, “mun kavereita”, vaikka kuten sanoit, viestintämme onkin varsin yksipuolista. Tärkeitä on kuitenkin se, että näistä postauksista löytää aina jotain osuvaa ja välillä pohdittavaakin. Niille saa nauraa ja itkeä, kun ne liittyvät monella tavalla omaankin elämään.
Minä olen 32-vuotias perheenäiti Vantaalta. Löysin blogiisi muistaakseni Puutalobabyn kautta. Kiitän sydämellisesti!
Voi vitsi Mervi, miten mahtava kuulla! Ja oon jotenkin tosi otettu, että vaikka mun lapset on jo paljon isompia, kuin sinun, jaksat silti käydä lukemassa. Tosi kiva juttu! <3
18v lahtelainen opiskelijatyttö, sun kirjotustyyli ja nokkeluus koukuttaa ja siks luenkin blogiasi. Elämäntilanteet on täysin erilaiset, mut sun jutut viihdyttää, joten who cares!:)
Oi hitto, miten siistiä! Kiitti, että käyt! Tuntuu uskomattoman hienolta, että mun jutut voi kiinnostaa noin eri elämäntilanteissa elävää. Kiva, kun käyt! 🙂
+ 30 v, yhden nuoren äiti ja 2 kissan omistaja, mieskin matkassa keikkuu. Vanhan talon ikiremppaaja ja pikkukaupungin asukki. Olen seurannut blogiasi pitkään koska aiheet kolahtavat ja olet ihanan erilainen. Kiitos ja jatka samaa rataa.
Ikiremppaaja, mahtavaa! Sama meno meillä, tosin remppajutut on ihan elämäntilanteen takia nyt olleet vähän paitsiossa. Mutta kyllä kaikkee tarttis tehrä..
Jatkan samaa rataa, kiitos! <3
Täällä kirjottaa työtön mamu naapurimaasta. Tällaisena oman elämäni epäonnistujana pidän tyylistäsi kirjoittaa rehellisesti, ilman että maalailet elämästä todellisuutta avoisempaa. Enkä toki tarkoita, että sinä olet epäonnistuja, vaan että kerrot rehellisesti millaista elämä on. Tiedän niin hyvin miltä tuntuu, kun äitiys, parisuhde, ystävyyssuhteet, oma elämä (sen puute) ei mene ihan putkeen.
Olen ehkä alkanut haaveilla muutosta Suomeen ja jopa katsonut kartasta Uudenkaupungin sijainnin sinun inspiroimana. Aurinkoista syksyä! -Kaisla
Ei hitto että repesin, mikä mahtava kommentti ja kuinka hienosti kirjoitettu! Kiitos! Siis toi oman elämänsä epäonnistuja on juuri täysin oleellinen asia tässä koko mun elämässä ja siis luonnollisesti myös blogissa. Mutta mun mielestä se avain on just se, että myöntää olevansa epäonnistuja ja sanoo suoraan, kun hommat menee reisille, eikä kiillota kuvaa itsestään paremmaksi, saati syytä muita. Se on ohjenuora, jonka haluaisin opettaa lapsillekin.
Ja hei, tervetuloa Ukiin! Tarjoon kahvit! 😀
Yhden lapsen äiti. Yhden miehen nainen. 34-vuotias ruuhkavuosien uuvuttama toimistotäti Pirkanmaalta, joka haaveilee toisinaan paremmasta elämästä. On mukavaa lukea ajatuksiasi. Puet hyvin sanoiksi arkiset ja elämän rumemmatkin asiat. Sanot suoraan. Ja minä tykkään. On lohdullista ja rohkaisevaa lukea tätä blogia.
Lohdullisuus ja rohkaisu kuulostavat niin kauniilta. Kiitos näistä ihanista sanoista, tuntuu kivalta jatkaa kirjoittamista, kun saa tällaista palautetta. 🙂
Minä tykkään punaviinistä, syksystä ja kosmetiikasta, luonnostakin. Pieruvitseillä on erityinen paikka sydämessäni. Asun Kuopiossa mieheni kanssa ja olen lasten toimintaterapeutti, haaveilen äitiydestä kovasti.
Rakastan kuulla ajatuksiasi naiseudesta, elämästä yleensäkin ja tälläytymisesi esimerkiksi juhlatilaisuuksiin kiinnostaa. Ja Arki, sinä kuvaat sen niin rehellisesti, että kertomuksiisi on helppo päästä mukaan. Olet ihana. ❤
Hei Aino, säkin olet ihana! Olen myös pieruvitsien suurkuluttaja, enkä halua koskaan tulla niin aikuiseksi, etteivätkö ne naurattaisi.
Hei, pitääkin tehdä enemmän tälläytymisjuttuja! Tosin, aika harvoin noita tilaisuuksia on ja arkisin olen ihan sellasta verkkariosastoa. 😀
Terkut Kuopioon, kivaa että oot mukana!
Tiedät minut. Luen paljon blogeja. Sun blogia tekstin vuoksi. Aloitin kun olit kaupan täti niinkuin minäkin mutta en lopettanut vaikka sinä lopetit. Nyt elämäntilanteemme on kovin erilaiset ja ehkä ohitan pikkulapsiteemat mutta poimin muuta kiinnostavaa. Olen itsekin avoin ja nytkin pelkään mitä kommentteja muualla kirjoittamani teksti laukaisee. Totta kirjoittaakseni joskus kyllä hätkähdän että uskallat NIIN avoimesti kirjoittaa. Se kuitenkin lienee suosiosi salaisuus.
Moi, sinne parin sadan metrin päähän!
Mulle tosi harvoin, jos koskaan tulee tekstin jälkeen sellainen olo, että tätä ei olisi pitänyt kirjoittaa. Tai ehkä joskus, mutta enemmän sellaisista syistä, että en tunne saaneeni ulos sitä tunnetta, jota lähdin hakemaan. Että en ole jälkeenpäin jostain syystä tyytyväinen tekstiin.
Mutta ehkä se suoruus johtuu siitä, että en sensuroi hirveästi ajatuksiani. Jos sensuroisin, ei mulla varmaan olisi mitään kirjoitettavaa.
Oon 21v kohta 2v pojan äiti. Asutaan etelä-pohjanmaalla. Tykkään sun välittömästä ja rennosta kirjoitustyylistä ja se saa mut lukemaan joka ikisen postauksen aiheesta kuin aiheesta 🙂
Moikka Marika, ja ihana kuulla että olet mukana jokaisessa jutussa! Toivottavasti jaksat sinnitellä mukana jatkossakin! 🙂
Raumalaine, ens vuonna 40 mittaris, ainaki pahan 30 kriisin läpi käyny, 1×ala-asteelaise ja 1×yläasteelaise äiti ja miehe vaimo. 2 iha erillaist ammattii opiskeltu, mut siltikää en tiä mikä must tulee ison. Joka päivä pitää pääst kurkkaa et mitä sin kuuluu, joskus sillo matkalla ugandaa ajoist saakka ollu riippuvaine. Ei vaa oikeest voi olla tykkäämät ku osaat kirjottaa nii nasevast ja rehellisest ja kuvat kans nii ihanan aitoi. Pidä toi!
Voi vitsi, säkin olet noin kauan viihtynyt mukana! Ihan mahtava juttu ja oon tosi otettu. Jotenkin myös helpottavaa kuulla, että on muitakin tällasia “ikuisia opiskelijoita” tai oman tiensä etsijöitä. Mut ehkä sitä ei tartte koskaan tietääkään, mikä itsestä tulee isona. Kai sen kuolinvuoteella tietää. Et ai, tollanen musta tuli. 🙂
Melkein nelikymppinen kolmen lapsen äiti, yhden miehen vaimo ja pienen koiran mamma. Pullukka, joka pelaa korista höntsämielessä. Sun jutut vaan kolahtaa, liippaa niin kamalan läheltä niin kamalan monesti. Kiitos. <3
Oi jes, ihanaa että on muitakin pullukoita höntsäkoriksen pelaajia! Ihan parasta, eiks ookin?!
Terkkuja, Salla! Ihana kun jaksat käydä lueskelemassa! 🙂
Moikkelis! Täällä 24v tytteli Salosta. Mulla ei oo lapsia eikä eläimiä. Karvanen mies kyllä löytyy 😀 Tykkään lukea sun juttuja koska oot niin aito, hauska ja symppis tyyppi!
Hihihih, karvaselle miehelle terkkuja! 😀 Huippua, että käyt lukemassa, vaikka elämäntilanteet onkin tosi erilaiset! 🙂
No helou! 28-vuotias Helsinkiläinen, entinen pohjois-satakuntalainen täällä. Ei ole lapsia eikä näy vielä horisontissakaan. 5vuoden kaukosuhde alla itävaltalaisen pojan/miehen (apua pitääkö jo sanoa miesystävä eikä poikaystävä tällä iällä?!) kanssa.
Tykkään sun huumorista ja kirjoitustavasta:) ei haittaa vaikka elämäntilanne ei ihan kohtaa, mielenkiintoisia juttuja kuitenkin käsittelet. Kiitos siis hyvästä blogista!
Hei mäkin haluan itävaltalaisen POIKAystävän! 😀 Miesystävä kuuluu jotenkin sellaseen +60-elämään, ei me sellasta. 😉
Huippua että oot mukana!
29-vuotias Espoossa asusta (tällähetkellä) kotiäiti. Olen lukenut pitkään blogiasi, mutten enää muista, kuinka sen joskus aikoinani löysin. Pidän eniten blogistasi siksi, että se on elämänmakuinen. Kaikki ei aina mene kuin strömsössä ja välillä menee paremminkin kuin siellä. Pidän sinua rohkeana ja tarmokkaana naisena. Tästä syystä aina kun tarvitsee vähän lisäbuustia elämään, niin palaat mieleen ja tulen lukemaan kuulumisia. Esimerkiksi nyt suupieli paloi liian kuumasta leivästä ja pitäisi kerätä roinat lattioilta viikkosiivousta varten.. Kiitos sinulle arkikaaoksen supernainen tsemppienergian valamisesta!
Onpa mahtava kuulla, että saat buustia ja tsemppiä tästä meidän perheen sekoilusta! Just sitä mä toivonkin, että tää meidän ruuhkavuosihapuilu tuo jollekin toiselle varmuutta ja fiilistä siitä, että vaikka kaikki tuntuu joskus menevän päin persettä, niin menee kyllä muillakin. 😀
Kiva, että käyt lukemassa!
Kolmen äiti, Oululaine terkkaopiskelija, vaimo, intohimona puutarha, taiteet, kirjoittaminen, lukeminen ja kokkaaminen. Tällä erää myös elämäntapojen tsekkaus ja terveellisempien harjoittelu.
Tää on huippu blogi.
Munkin pitäis hei kyllä jotenkin hiukan tsempata noiden elämäntapojen kanssa, mut miten se jotenkin aina jää kaiken muun jalkoihin… 😉
Kiitti kivasta viestistä!
33-vuotias sinkkunainen Turun keskustasta. Olen lukenut blogiasi pari kolme vuotta. Siinä kiehtoo (hyvän suomenkielen ja sujuvan tekstin lisäksi) rehellisyys, aitous, huumori ja aivan erilainen elämä kuin itsellä. Kiitos kivoista hetkistä blogisi parissa!
Terkkui Turkuun! Musta on tosi kiva saada palautetta oikeakielisyydestä, vaikka tiedän että virheitäkin tulee, koska en mikään kielellinen nero ole. 😀 Mutta pyrin tietysti kirjoittamaan mahdollisimman oikein.
Oon myös tosi otettu, että sinkkunainen viihtyy blogini juttujen parissa, vaikka elämäntilanne onkin ihan eri. Mahtavaa, et käyt lukemassa!
33 v keskisuomalainen kolmen pienen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo joka ei ikinä kommentoi mihinkään, mutta lukee blogeja laidasta laitaan 🙂 Tykkään sun kirjoitustyylistä, tavallisuudesta ja arkipäivän hienoista oivalluksista ja niiden sanoiksi pukemisesta. Ja tietty hyvästä huumorista!
Sellasia aitoja blogeja on enää vähän (tai sit en tiiä missä ne on!), mut sun on yksi niistä! Jatka samaan malliin 👍
Jutunjuureksi ehdotan vaikkapa sellasia et, miten itse koet avoimuuden blogissasi, onko omien asioiden julkituontia vaikea/helppo rajata ja miten olet omiin rajoisihi päätynyt? Mitä blogeja itse seuraat ja miksi?
Moooooi! Kiva, kun innostuit kommentoimaan ja moikkaamaan!
Mä haluan myös olla just ihan tavallinen, tai siis välittää sen kuvan kaikille, kuinka tavallinen perhe me ollaan. Käydään Lidlissä ja syödään nakkikeittoa. Se ei ole kovin mediaseksikästä, mutta se on meille totta ja siksi en halua sitä mitenkään peitellä. Kiva kuulla, että se viehättää!
Ja kiitti myös hyvistä juttuideoista! 🙂
Nelikymppinen, entinen raumalainen, nykyinen tamperelainen, kahden teinin äiti. Tykkään sun blogista, koska siihen on helppo samaistua ja samojen asioiden kanssa painitaan. Lisäks samanlainen huumorintaju. Välillä tuntuu juttuja lukiessa, että meidän teini asuu teillä 😀
Ei vitsin teinit, ne on kyllä niin oma lukunsa ja maailmansa! 😀
Ja huumori on kyllä kaiken alku ja juuri. Ehkä tärkeintä elämässä! <3
Moi! Olen 33 v. lahtelainen, ja sapluunastani löytyy 2 koulutietään aloittelevaa lasta, mies, labradorinnoutaja, farmari ja rivari. (facepalm) Täälläkin porskutellaan ruuhkavuosia joten aika saman kaltaisessa elämän tilanteessa elellään. Olen lukenut sun blogia jo muutaman vuoden, ja tää on yks lemppareista! Olet tosi lahjakas kirjoittaja, nauran usein ihan ääneen! Monesti aiheesi uppoavat kuin vanhaan emäntään, ovat niin “tutun” kuuloisia tilanteita. Juuri tämä huumori ja todellinen elämä (“the real world”) saa minut lukemaan jokaisen postauksesi, ja jatkamaan innolla seuraamistasi! 🙂
Moikka! Olen 24-vuotias Pirkkalainen (Tampereen kyljestä) kolmekymppisen miehen avovaimo ja kaksivuotiaan tytön äiti. Arki koostuu 8-16 toimistotyöstä, taaperoarjesta ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman stressaamisesta. Blogiasi olen lukenut varmaan vuoden verran, en edes muista mitä kautta alunperin olen tänne eksynyt. Tykkään tavastasi kirjoittaa niin rehellisesti ja kaunistelematta unohtmatta huumoria. Monista teksteistä olen itse löytänyt paljon samaistuttavaa ja hymyn saat usein huulille.
Hirveästi olen tykännyt laittamistasi resepteistä, niitä saa siis laittaa jatkossakin kiitos. 🙂
Hellou! 20v nainen Jyväskylästä, pari vuotta sitten eksyin jotakin kautta blogiisi, siitä asti hyvinkin tiiviisti seuranneena. Aina tänne palaa vaikka osoite muuttuu, postaukset mahtavia! Välillä saa nauraa ja välillä vähän vakavempaa, mutta ei sentäs kuoleman vakavaa, niinkun et sinäkään!
45-vuotias etelä-savolainen nainen. Kahden teinin ja yhden esiteinin äiti ja aviomieskin taloudesta löytyy. Ehkä vuoden verran olen blogiasi seuraillut, päädyin tänne jonkin Facebook tykkäyksen kautta. Tykkään tyylistäsi kirjoittaa arjesta ja elämästä sellaisena kuin se on, kaunistelematta ja liikaa stailaamatta. Kuitenkaan unohtamatta juhlaa ja niitä arjen joskus pieniäkin luksus- ja helmihetkiä. Huumorisi osuu ja uppoaa, meillä voisi olla hauskaa naamakkain?
Yli kuusikymppinen isoäiti Turun seudulta, ekoilija, lukija, remppaaja ym….. Luen blogiasi koska se, sopivassa suhteessa, verryttää nauruhermojani ja sykähdyttää sydäntä. Sopivaa kuntoilua tässä iässä! Kiitos Päivi.
35v nainen+3 penskaa+miäs+talo+tila-auto+paku+huonot hermot+musta huumori+tissuttelu+ikuinen “mikä musta tulee isona” -kriisi+450000 ideaa ja ajatusta mm. siitä kuinka m tekisin tuonkin paremmin ja miksei ihmiset tajuu 😉
Hei! Juuri 51 v täyttänyt suomalainen Seattlessa. Noin vuosi sitten pyysin vanhinta 21 v tytärtäni suosittelemaan blogeja, jotka ehkä kiinnostaisivat minua, ja hän suositteli nakkimuusia. Löytö! Suomikoti Porin seudulla, Suomessa neljä maailman mahtavinta vekaraa, täällä viisi kekaraa -ja elämä on vähän heikunkeikun muuton myötä Jenkkeihin. Naseva tekstisi, avoin tapasi kertoa asioita ja auvoinen/ankea arki ovat magneetteja, jotka tuovat minut kerta toisensa jälkeen tänne nakkeilemaan.
31-vuotias samassa veneessä oleva akka espoosta.. Ihaillen luen tekstejäsi, sulla on todellinen lahja toi kirjottaminen <3 Blogisi on ihanan arkinen, hyvällä huumorilla höystettynä..
Ensi vuonna 40 täyttävä nainen maalta, Jyväskylän liepeiltä. Kaks teinityttöö, joista vanhempi aloitti tänä vuonna lukion Tampereella, mies ja kissa. Opetellaan arkielämää yhden teinin kans vain. Itselläni ei ole aavistustakaan, mitä “isona” tahtoisin tehdä. Palaan suhun aina, sä oot rehellinen, aito, ihana. Kiitos, että olet ja että jaat.