Näin opin lukemaan uudelleen

Ihan alkuun, anteeksi tuosta otsikosta. Inhoan tällaisia ”näin opin pesemään hiukseni palashampoolla” ja ”näin opin puhumaan miehelleni tuhmia” -otsikoita (enkä muuten ole oppinut kumpaakaan, mikäli jäitte miettimään). Mutta kun viime vuonna tuskailin rakkaalle harrastukselleni jäänyttä liian vähäistä aikaa, olisin halunnut lukea juuri tällaisen jutun, juuri tällaisella tyhmällä otsikolla.

Olen kirjoittanut lukemisesta ja kirjoista lukuisia kertoja, paasannut aiheesta lukevien ystävieni kanssa ja marmattanut kännykkänsä kanssa symbioosissa elävälle esikoistyttärelleni täydellisestä keskittymiskyvyn puutteesta (johon lukeminen voisi siis osaltaan tuoda helpotusta, mutta joka myös vaikeuttaa juurikin lukemaan ryhtymistä).

Minä siis pidän lukemisesta. Se taitaa myös olla lapsuuteni harrastuksista ainoa, joka on säilynyt tavalla tai toisella matkassa aikuisikään asti.

Olen jo useamman vuoden tuskaillut sitä, että arjessa jää lukemiselle niin vähän aikaa. Viime joululomalla lopulta naksahti kohdilleen maailman yksinkertaisin asia: jos haluan lukea enemmän, mun pitää raivata sille aikaa. Niin simppeliä se on.

Vuoden ensimmäisen päivän postauksessa lupasin pyrkiä lukemaan tänä vuonna enemmän. Ja kuinka ihanaa on näin visusti vuoden ensimmäisen puoliskon jälkeen todeta, että olen todellakin viettänyt kirjojen parissa aikaa huimasti enemmän kuin vaikka viime vuonna!

Viime vuodesta alkaen olen kirjannut puhelimeni muistiinpanoihin ylös kaikki lukemani kirjat. Vuonna 2018 luin yhteensä 14 kirjaa, joista tosin niistäkin kolme joululomalla. Tänä vuonna luettuja on kertynyt tähän mennessä 35, joista kahdeksan on ollut äänikirjamuodossa. En siis edelleenkään ole mikään superahmija, mutta suunnilleen yhden kirjan viikkotahti tuntuu sopivan tämän hetkiseen arkeen aika täydellisesti.

Luettujen kirjojen määrää tärkeämpää on kuitenkin koko ajan ollut kaikki lukemisen mukanaan tuomat hyvät asiat. Rauhoittuminen, selkeästi vähentynyt ruutuaika, keskittymiskyvyn parantuminen, rentoutuminen ja kokonaisuudessaan paremmat yöunet satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Voi olla tietysti monien asioiden summaakin, mutta tunnen voivani henkisesti paremmin nyt, kun luen taas enemmän.

Miten palauttaa lukeminen päivärutiineihin?

Olen lukenut useita vinkkejä lukemisen lisäämiseen aina kellotetuista lukuvarteista kokkaamisen ohella työtasolla luettuihin aukeamiin. Itse kaipaan lukemiselta nimenomaan rauhoittumista ja keskittymistä, enkä oikein osaa lukaista sivua sieltä ja toista täältä. Sen sijaan olen kuitenkin yksinkertaisesti vähentänyt kännykällä kuluttamaani aikaa ja korvannut sen lukemisella. 

Ihan pelkästään someajan vähentäminen on näin viestintätyöläisen palautumisen näkökulmasta ollut timanttinen ratkaisu. Käyn toki somessa edelleen iltaisinkin, välillä unohdun notkumaankin, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Kun poistin myös sähköpostien ilmoitukset puhelimesta, ei tunnu enää siltä, että olisin jatkuvassa päivystysvuorossa. Tähän mennessä maailma ei ole vielä pysähtynyt.

En enää suorita lukemista. Päätin, että saan jättää kirjan kesken, jos se ei tunnu omalta. En ole asettanut mitään päivittäisiä lukuaikoja tai tavoitteita, jolloin kirja pitäisi saada luettua. Uusin kirjaston lainoja ilman omantunnontuskia (kuinka hassulta ajatus huonosta omastatunnosta kirjalainan yhteydessä kuulostaakaan!) ja luen siinä järjestyksessä ja tahdissa, kun kulloinkin tuntuu hyvältä. Hassua sinänsä, että näiden päätösten jälkeen en ole jättänyt vielä yhtään kirjaa kesken.

Somessa roikuskelun lisäksi olen vähentänyt myös tyhjää telkkarin tuijotusta. Katson kyllä paljon sarjoja ja leffoja suoratoistopalveluista, mutta harvemmin jään kanavasurffailemaan muuten vaan. (poikkeuksena toki ne rankimmat pms-päivät, jotka pelastaa ainoastaan kuuden tunnin hääpukuohjelma-maraton)

En koe menettäneeni mitään, vaan parantaneeni elämänlaatuani merkittävästi. Olen sukeltanut hyytävien dekkareiden maailmaan, matkustanut kymmeniin eri maihin, astunut pahoinpidellyn, murhaajan, lapsen, äidin ja anopin saappaisiin, nauranut holtittomasti, itkeä virsunnut, inspiroitunut, hämmentynyt, ihmetellyt juonen ohuutta ja toisaalta ihastellut tarinankerrontaa. Olen rakastanut, inhonnut ja jännittänyt, ollut pettynyt ja yllättynyt. Ennen kaikkea olen nauttinut aivan valtavasti kaikesta siitä, mitä tämä uusvanha lukijaelämäni on tuonut tullessaan.

Erityisen keski-ikäistä suloista on kuitenkin ollut huomata, kuinka lukuinto on tarttunut meillä myös mieheeni. Yllättäen hänkin on viime aikoina innostunut oikein ahmimaan dekkareita, ja myös kuopuksen kanssa vietettiin kesällä yhteisiä iltalukuhetkiä terassilla. Parasta bestiä, sanois somevaikuttaja.

Ehkä lukuvinkkejä sitten omassa postauksessaan, kun tämä paasaus taas venähti. Siihen saakka kannattaa käydä seuraamassa Instagramissa mun, Emmin ja Janican yhteistä @lukuretriitti -tiliä. Sieltä löytyy lukemista varmasti jokaiseen makuun.

Niin, ja lukekaa. Lukeminen on ehdottomasti parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Tai vaikka ilman housujakin, who am I to judge.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

8 Replies to “Näin opin lukemaan uudelleen”

  1. Nimetön says: Vastaa

    Paljonhan sinä luet!
    Kesällä tuli käytyä lasten kanssa säännöllisesti kirjastossa. Samalla aina tarttui joku kirja omaankin matkaan. Ja kuten aina, joka kerta kirjan luettua oli ihan että wau, tätä pitäis kyllä tehdä enemmän. Kunnes sittne taas huomaat, että yöpöydällä on kirjan sijaan vain padi ja puhelin…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi rrräkä, mä olen unohtanut vastata! Mutta joo, kyllä mä aika paljon olen nyt lukenut.
      Lukemisen kanssa on usein just tuollaista kuvaamaasi. Kun sitä tekee, haluaa lisää, mutta usein arki vaan vie kiireineen mennessään. Pääasia on kuitenkin olla ottamatta paineita. Tehdä omaan tahtiin sopivalla tavalla. <3

  2. Lukeminen on kyllä yksi parhaita muotoja rentoutua. Isoäiti sanoi aina ”Ihan sama mitä luet kunhan luet” joten luinkin sitten laidasta laitaan epookkiromaaneja ja dekkareita ja aika paljon siltä väliltä.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Erittäin hyvin sanottu isoäidiltä! <3

  3. Sopivan napakkaa patistelua ilman syyllistämistä. Tykkään. Aloitin poistamalla sähköposti- ja Slack- ilmoitukset, mutta PMS-kiukutteluun vedoten aloitan tänään Netflixillä ja siirrän lukurauhoittumisen iltaan.

    Kiitti, Päivi!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hei mahtavaa! <3 Toivottavasti oot päässyt lukemisen makuun.

  4. Mahtava postaus lukemisen tärkeydestä ja onhan tästä apua! 🙂 Itselläkin on niin hektinen elämä ja ehdottomasti haluaisin lukea enemmän romaaneja/novelleja. Kirjat, joita nykysin luen, rajoittuvat yrityskirjallisuuteen. Leffoja ja sarjoja en oikeastaan enää juuri katso. Kaipa sitä on itselleen niin ankara, että en sellaisia ylellisyyksiä halua itselleni sallia, ennen kuin tunnen saanee vietyä elämää eteenpäin. Mutta kaipa pitäisi höllätä ja antaa itselleen lupa vaipua sohvan nurkkaan, lukea ja oppia nauttimaan matkasta. 🙂 Muuten… Miksi sinä inhoat ”Näin…”-otsikoita? Nehän ovat lukijaa hyödyttäviä ja selkeitä..? 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi, suosittelen lämpimästi! Vaikka lukisi vain vähän kerrallaan, sekin jo auttaa rentoutumaan. Ainakin itsellä. 🙂
      En oikein osaa sanoa, miksi en siedä noita ”näin” -otsikoita. Ehkä oon ajatellut vaan omakohtaisesti, että kuka minä olen ketään missään neuvomaan, enkä siksi oikein välitä niistä… 😀

Vastaa käyttäjälle nakitjamutsi Peruuta vastaus