Surffailijasta sijoitusmuijaksi

Kaupallisessa yhteistyössä Kalannin Säästöpankki

Minä kuulun niihin lamasukupolven lapsiin, joiden mielestä pankki on ollu lähtökohtaisesti aina vähän pelottava paikka. Jo noin kymmenen vanhana seurasin kauhistuneena teevee kakkoselta Metsolan Erkin rahavaikeuksia, eivätkä nuo tunteet olleet meidänkään perheelle tuntemattomia tuolloin, eivätkä myöhemminkään. Tuskin olimme myöskään ainoa perhe, jonka 90-luvun alun vähäkalusteisessa kerrostaloasunnossa aterioitiin perunavellillä tai täytettiin päivärahahakemuksia. Asuntolainojen korkoprosenttien räjähtäessä toiselle kymmenelle, oli monen napattava hattu kouraan ja nöyrryttävä pankinjohtajan puheille. Vaikka niin moni oli tuolloin samassa jamassa, se koettiin häpeäksi. Joutua nyt sinne johtajan koppiin myöntämään, ettei pärjää.

Omalla tavallaan ehkä juuri näiden lapsuudenkokemusten myötä pankissa asiointiin liittyi itselläni pitkään tietynlainen häpeän leima. Että anteeksi kun nyt vähine varoineni tulen tänne teitä häiritsemään. Niinpä, kun kotipankistani Kalannin Säästöpankista, joka on myös tämän postauksen yhteistyökumppani, ehdotettiin, että tulisin suunnittelemaan raha-asioitani Oman talouden tuokioon, jähmetyin hieman. Poskia punotti jo pelkkä ajatus tiukasta jakkutädistä analysoimassa yhtä, jälleen turhaa, korvakoruostostani, ja punakynäämässä suunnittelematonta rahankäyttöäni.

Todellisuudessa kyllä tiesin, että kotipankissani on timanttinen henkilökunta, eikä jännitettävää ollut, mutta vähän sydänalassa pamppaili silti. Mietin jo lapsellisesti selityksiä edellisen Helsingin reissun taksimatkoihin ja vähän turhan tiuhoihin ulkona syömisiin.

Pelkohan osoittautui tietysti yhtä utopistiseksi kuin kympin oppilaan joka keväinen jännitys luokalle jäämisestä. Oman talouden tuokio oli ehkä parasta, mitä ajoittain kriisiytyneelle taloudelleni on moneen vuoteen tapahtunut.

Myönnän olevani vähän sellainen taloussurffailija. Maksan laskut, kun niitä tulee ja käytän rahaa, kun siihen on tarvetta. Saatan yhtenä kuukautena ihmetellä, miten rahaa tuntuu olevan enemmän, kunnes seuraavana muistan, että piru, samaan syssyyn erääntyykin vesi, sähkö ja vakuutus. Rahat saadaan kyllä nyt taas vähän vaikeamman ajan jälkeen riittämään, mutta kovin suunnitelmallinen en voi väittää rahankäytössä silti olevani.

Reilun tunnin mittainen tuokio piti sisällään aikamoisia oivalluksia. Ylös kirjattiin niin tämänhetkiset tulot ja menot kuin tulevaisuuden haaveet ja ideatkin. Kun se iänkaiken puheissa pyörinyt terassi, kohta jo aika akuutti kylppäriremontti ja talon ulkomaalaus ryyditettiin vielä matkustushaaveilla ja tulevan kesän rippijuhlilla, alkoi kieltämättä poskia vähän kuumotella. Mistäs? Kukas? Mites..?

Mutta juuri siksihän minä siellä nimenomaan istuin. Oman talouden tuokion ideana kun on juuri konkreettisesti miettiä omaa taloutta tässä hetkessä, mutta myös tulevaisuudessa. Jos öljykattila pamahtaa, mitäs sitten? Tai mistä rahasta maksetaan terassi, hajonnut pesukone, ne tulevat rippijuhlat tai vaikka esikoisen ajokortti?

Vaikkei ruokakunnallamme kuukausittain mitään hulppeita tuloja ole, ollaan molemmat pyritty siirtämään vähän sivuun muutaman viime vuoden aikana. Kun kuukausittain tililtä humpsahtaa pieni siivu suoraan rahastoon, sitä ei edes ehdi huomata, ja nuo pienetkin säästösummat vieläpä tuottavat rahastossa muutaman euron ylimääräistä. Haukan lailla en rahastoja seuraile, mutta välillä käyn kurkkaamassa, paljonko pahan päivän varalle on kertynyt. Ja tykkään rahastosta siksikin, että sieltä nostaminen vie aina muutaman päivän. Surffailijalle erinomainen vaihtoehto. Tulee vähän niinkuin vahingossa harkintaa heräteostoksiin.

Lisäksi säästän kuukausittain pienen summan eläkerahastoon, koska erityisesti nyt, kun siirryin takaisin yrittäjäksi, tuo YEL:in kerryttämä eläke on lähinnä vitsi. Jos viisikymppisenkin pystyy kuukaudessa irrottamaan eläkesäästöön, kertyy niistäkin 30 vuodessa jo vähän liikkumavaraa eläkepäiville.

Oman talouden tuokiosta oli myös ihan konkreettista hyötyä noiden suunnitelmien ja haaveiden toteuttamisessa. Uuden lainan sijaan sovittiin asuntolainalle jakso lyhennysvapaata, ja osa säästyvästä rahasta ohjattavaksi suoraan rahastoon. Näin tulevaan vuoteen saadaan hieman lisää väljyyttä ja samalla fyffeä myös säästöön, vaikkapa niitä tulevia rippijuhlia ja kylppäriremppaa varten.

Oman talouden tuokiosta jäi ihan vilpittömästi älyttömän hyvä fiilis. Ilman tuota reilun tunnin tuokiota tuskin olisin tajunnut kysyä tällaisia rahoitusvaihtoehtoja tulevia hankintoja ajatellen, ja samalla istunnolla rukattiin kuntoon myös niin lainojen eräpäivät kuin esikoisen käyttötilin avauskin. Eikä muuten ollut yhtään metsolanerkki-fiiliksiä tuokion aikana.

Mä olen harvassa asiassa yhtä uskollinen kuin pankin kanssa, ja Oman talouden tuokion jälkeen meikäläisen asiakastyytyväisyys nousi, jos mahdollista, vielä aiempaakin korkeammalle tasolle. Niin hyvää kuin digitalisoituminen on monille palveluille tehnytkin, mä arvostan edelleen myös henkilökohtaista palvelua ja sitä paikallinen Säästöpankki ihan aidosti tarjoaa. Kun soitan, tiedän saavani langan päähän ihmisen. Jos haluan tyhjentää säästölippaan, avata tilin tai tallettaa tilille käteistä, se onnistuu pankin kaikkina aukioloaikoina. Juuri tämän henkilökohtaisen, inhimillisen ja oikeasti asiakkaasta välittävän palvelun ansiosta uskallan aika ehdoitta suositella Säästöpankkia.

Oman kokemukseni pohjalta voin vilpittömästi kehottaa istahtamaan Oman talouden tuokioon läheiseen Säästöpankkiin. Täältä pääset näppärästi varaamaan aikaa lähikonttoriisi ja mikäli et ole vielä Säästöpankin asiakas, kannattaa klikata tänne. Juuri Kalannin Säästöpankilla on muuten parhaillaan arvottavana myös ihastuttava, turkoosi kesä-Jopo, jonka voit voittaa osallistumalla pankin Oman talouden tuokioon, tai Facebookissa.

Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että joskus vielä voin sanoa sijoittavani lanttejani johonkin. Enkä muuten kyllä osaisikaan, ilman lähipankkini osaavaa henkilökuntaa, kuten kuvassa hymyilevää Roosaa.

Ehkä tämä on nyt osa sitä aikuistumishommaa. Ei se sittenkään ehkä hassumpaa ole.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

6 Comment

  1. Kalannin säästöpankki on paras ihanine henkikökuntineen!

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Olen _täysin_ samaa mieltä!

  2. Minullakin on mielessä Metsolan Erkin vaikeudet. Ja oma talouden tuokio – asuntolainaa ottaessa kävimme sellaisessa ja nyt on kutsuttu oman talouden tuokion-päivitykseen – ja ai juma kun sen ajan sopiminen tuntuu hankalalta. Just esim siksi, että rahat on välillä ollut ehkä tiukilla, on tullut ehkä johonkin törsättyäkin jne 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi Metsolan Erkki! Siitä on kyllä omanlaisensa traumat jääny. Ja just toi hassu ajatus Oman talouden tuokion osalta, että siellä joku jotenkin kyttäisi, mihin rahaa on tullut käytettyä. Niin tuttua! Suosittelen lämpimästi varaamaan aikaa, sieltä voi myös löytyä apua siihen tiukkuuteen. 🙂

  3. Kyllähän pankki on vähän samassa sarjassa hammaslääkärin ja gynekologin kanssa. Siinä ”että pitäs kyllä” -sarjassa.

    Itse olen kyllä aina ollut luonteeltani onnekas raha-asioiden suhteen: pohjimmiltani tarkka ja pihi, mutta näin vakituisen tulojen opettamana jo aika huoletonkin nautiskelija. Olen aina tarvinnut hyvien yöunieni takeeksi puskurikassan, jotta juurikin se rikki mennyt pesukone tai vastaava ei ole päässyt maata kaatamaan.
    Ja onnellinen sattuma on sekin, että olen valinnut puolison, jolle taloudellinen riskin ottaminen on paljon paljon luontevampaa. On sitten perheessä toinen, joka uskaltaa ja toinen, joka jarruttaa.

    Mutta ehdottomasti totta: voisi nämä asiat paremminkin suunnitella.
    (Tai suunnitella ylipäätään…)

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä en voi koskaan sanoa olleeni erityisen, tai no, yhtään, pihi, mutta jo kotona opetettiin, että ensin maksetaan laskut ja sitten katsotaan mitä jää. Sitä olen pyrkinyt noudattamaan aina. Joskus se on tarkottanut sitä, että viikoksi on ollut rahaa vain kymppi tai kaksi, eikä aina helppoa ole ollut. Mutta kyllä myös hieman vakaampaa taloutta osaa erilailla arvostaa, kun on siellä pohjalla kyntänyt.

Vastaa