”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika…”

… ja ajassa 1 viikko, 4 päivää se iskee paistinpannulla klyyvariin. Arki meinaan. Tuli nähkääs tuossa pari päivää se kaikkien vanhempien (tai sit vaan mun) lempitekstari: ”Teille tai lapsellenne on varattu hammaslääkäriaika torstaina diibadaaba klo diibadaaba”. No niin hei, kiva. Nyt ei sit tarvikaan ku selvittää, että kenenköhän jälkeläisen aika se mahtaa olla, koska omia […]

Otetaan vastaan: päällystäjä, Wilma-tunnukset ja moti

Nelonen, kutonen ja ysi. Nelonen, kutonen ja ysi.  Joo, siis niin, mun lapsethan menee jo… ootas, ne menee… hetkinen, ootas. Siis joo, kyllä, kyllä se pieninkin menee jo neloselle. Ja siis alottaako vanhin jo ysin? Siis peruskoulun viimeisen luokan? Mihin voi ilmoittautua, jos ei itse oo ehkä ihan valmis? Olen nyt viimeiset viikot tankannut mielessäni […]

Ei saapunut maailmanrauhaa aamuyöllä

Suunnilleen siinä aamuviiden tienoilla. Siinä minä herään. Kun aurinko jo heittää valoa makuuhuoneeseen ja linnut pihalla kujertavat kovaan ääneen. Siinä viiden tienoilla koko maailman murheet kaatuvat myös yllättäen päälle. Puristan silmiäni kiinni tiukemmin, ettei uni vain karkaisi, mutta kurkussa polttelee ahdistus kaikesta tekemättömästä, vaikka mitään suurta stressiä ei pitäisi olla. Ehdin murehtia rippijuhlien pöytäliina-asiat, istuttamatta […]

Kaaosterveiset

Kevään viimeiset viikot. Ne on ehkä koko vuodenkierron pahimmat, aina täynnä kuin se kuuluisa Turusen pyssy. Töiden deadlinet kirkuvat punaisella, fuusiopiha rehottaa syytellen, on juhlaa, synttärii, päättäjäist ja hammaslääkärii. Dödö on loppu. Hammastahna on loppu. Yläkerrassa on tuskaisen kuuma nukkua. Viimeiset kokeet – koita vielä vähän aikaa jaksaa! Terassin rakentamiseen tarvitaan lisää puutavaraa. Pappa rakentaa, […]

Se, mitä elämäksi kutsutaan

Purukumia. Tennarin pohjaan takertuvaa, venyvää purukumia. Sellaisia ovat viimeiset viikot olleet. Taas. Mietin jatkuvasti, koska kasvan viimein siihen aikuisuuteen, jossa tavallinen arki ei tunnu tahmaiselta. Josta ei tarvitsisi haaveissaan alituiseen karata Pariisin kattojen ylle tai milanolaisen katukahvilan nurkkaan. Että tulisin sellaiseksi aikuiseksi, joka oppisi arvostamaan rutiineja ja jaksaisi keskittyä vertailemaan juuresten kilohintoja tai selvittämään pyykkipulvereiden […]

Vyötäröön asti jorpakossa

En nyt aio ottaa taas puheeksi ikääntymistä tai ikäkriisiä, koska juuri tällä hetkellä en sellaista myönnä omaavani, mutta jonkinlaisesta kasvusta ajattelin muutaman rivin kirjoittaa. En fyysisestä. Siihen riittää hampparit ja sipsit ilman sen kummempaa ruotimista. Mä istun parhaillaan toista päivää uuden työpöytäni ääressä. Toimiston ikkunasta paistaa kirkkaasti aurinko ja tiedän jo nyt, että kesällä kuivaan […]

Teini-iässä lapsuusvaiheet kiteytyvät tonnin seteliksi

Miten mä jotenkin ajattelin, että tää homma alkais olla voiton puolella. Että kyllä se tuollainen muutamaa viikkoa vaille 15-vuotias on jo esittänyt väen vängällä useimmat keksittävissä olevat tempaukset, kumonnut kaikki vanhemmuusväittämät ja asettunut tukevasti muun maailman yläpuolelle. Ja toki nämä kaikki onkin hallussa. Mutta teini-ikäisyyden Chuck Norrista en osannut odottaa. Kaiken sen potkuhousupyykin, räkänenien, kuhmuihin […]

”Ku ei tikkua ristiin” – Otteita marttyyriäidin päiväkirjasta

Kaikki ne sanoivat, että näin siinä tulisi käymään, mutta en uskonut. ”Minä en taivu”, vakuuttelin pöyhkeästi. Harjoittaisin uraauurtavaa modernia äitiyttä ilman menneiden sukupolvien painolasteja. En ohjeistaisi lapsiani viiskytlukulaisin sananparsin, enkä käyttäisi äitiysnäsäviisastelua, kun ne valittaisivat tylsyyttään. ENPÄ.  Se vaan käy ihan huomaamatta. Tuosta vaan tavallisena tiistai-iltana sitä on yhtäkkiä livauttanut uusia farkkuja kärkkyvälle teinille, että […]

Kun on niin hyvä, että tekee mieli rutistaa lapset ruttuun

Näin kaksi päivää ennen jouluaattoa alan olla noin 98,9 % varma, että tästä tulee kaikkien aikojen paras joulu. Tai omalla tavallaan se on sitä jo, ollut koko juhlaan valmistautumisen ajan. Kuten viime postauksessa teillekin avasin, tämä koko vuosi, mutta erityisesti sen alkupuolisko, oli mulle tosi vaikea. Samaan aikaan, kun sain toteuttaa yhtä unelmaani ja viimeistellä […]

Tänään olin onnellinen…

Meinasin aloittaa kirjoittamalla, että syksy on tuntunut raskaalta, ja niinhän taisin aloittaakin. Samalla kuitenkin tajusin sen olevan toistoa jo useammaltakin vuodelta. Usein juuri syksyt tuntuu raskailta, kun mennään pimeää kohti, ja ehkä tuo kertoo myös aika paljon itsestäni. Tulen suvusta, jossa on aina arvostettu tekijöitä. Vaikka pyristelen irti siitä, että ahkeruus tai työn määrä jollain […]