Paranee vanhetessaan

En tiä, ootteko jostain rivien välistä (tai ihan riveiltä vaikka täällä ja täällä) osanneet tulkita, että ajan kuluminen, ja sen myötä vanheneminen, on aiheuttanut pientä ahdistusta ruudun täällä päässä. En minä nyt mihinkään nuoruusvuosiin halaja, päinvastoin, mutta paneehan vanheneminen ihmisen mietteliääksi. Se on niin lopullista, päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Kun ei voikaan painaa jarrua […]

Yksinyrittäminen on yksinäistä

Aloitetaan nyt vaikka sanomalla, että minä, jonka ei enää koskaan tämän jälkeen pitänyt alkaa yrittäjäksi, olen oikeasti enemmän kuin tyytyväinen vallitsevaan työtilanteeseeni ja tapaan, jolla saan töitä tehdä. Siis yrittäjänä olemiseen. Ja tätä en olisi uskonut koskaan sanovani, kun kauppani oven joskus suljin. En vieläkään myönnä olleeni katkera, mutta aika loppu olin. Ja tietysti pettynyt. […]

Perusasioiden äärellä

Olen luontaisesti aika kova kelailemaan asioita. Siihenhän tämä koko blogitouhukin perustuu. Saan jonkin ajatuksen, jonka pyörittelen ensin päässäni pyöreästä soikeaksi ja takaisin, ja lopulta tuuttaan sen kaikkien nähtäville tänne. Vaikka tietysti on valtavasti myös ajatuksia, jotka eivät koskaan tänne blogiin asti päädy. Liian henkilökohtaisia, vaikeita tai ahdistavia. Ja joskus on sellaistakin aikaa, että ajatukset eivät […]

Nolottaa olla minä

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette ärsyyntyneet itseenne? Koska mulle on. Enkä tarkoita nyt niitä tasaisin väliajoin nurkan takana väijyviä ruma-tyhmä-läski -päiviä, vaan tiettyihin luonteenpiirteisiin tai omiin maneereihin kyllästymistä. Sitä, kun huomaa käyttävänsä jopa painotuksiltaan samoja lauseita omille muksuilleen, joita itse kuuli omilta vanhemmiltaan tai kiemurtelee jälkikäteen häpeästä, kun ei taaskaan osannut olla hiljaa, […]

Tampereella tärppää – vinkit irtiotolle Suomen kodikkaimmassa kaupungissa

Te, jotka blogin somekanavia ahkerasti seuraatte, tulitte varmasti huomanneeksi, että visiteerasin pari viikkoa sitten Tampereella. Huinin tuossa Pirkanmaan helmessä kaksi kokonaista päivää Visit Tampereen vieraana* ja keräilin reissulla yhtä aikaa sekä ajatuksiani että ihania kokemuksia talletettavaksi pitkän talven varalle. Tampere ei kaupunkina ole mulle suinkaan vieras, vaan hyvin rakas paikka, joka oli myös kotikaupunkini kahdentoista […]

Syyllinen kunnes toisin todistetaan

Säpsähdän hereille paniikinomaisesti henkeäni haukkoen. Hapuilen puhelintani yöpöydältä – olen varmasti myöhässä jostain. Kellotaulussa seisova 8.32 ravistelee viimeisetkin unihiekat ja ponkaisen kompastellen ylös. Marssin määrätietoisesti kahvinkeittoon, väännän radion päälle ja pukeudun kiireesti. Ei hätää, hereillä ollaan, ahkerana, valmiina, reippaana. On torstaiaamu, jolloin mitään sovittua aamupäivälle ei ole, vaan aikataulut painottuvat vasta myöhäiseen iltapäivään. Edellisiltana olen […]

Välillä on hyvä olla yksin

Mä olen aina viihtynyt itseni kanssa, siis yksin. Lapsena en kokenut lainkaan ongelmalliseksi keksiä vain itse itselleni tekemistä ja yksinoloa olen siitä asti myös vaalinut. Olen aina tarvinnut tilaa ajatuksilleni, sellaista tyhjää joutenoloa. Hetkiä, jolloin kukaan ei kaipaa, vaadi tai tarvitse. Ehkä juuri senkin takia pikkulapsivuodet tuntuivat niin takkuisilta ja ahdistavilta. Kun ei ollut mahdollisuutta […]

Oikeankokoinen vaate hellii itsetuntoa

Kaupallisessa yhteistyössä Ellos Edellisessä yhteistyöpostauksessa Elloksen kanssa oli juttua pukeutumisen väreistä. Meillä on Elloksen kanssa ollut kiva yhteistyöbuugi, jota jatketaan enemmänkin tämän syksyn ajan. Tämä on mulle hieman epämukavuusalueelle astumista ja sen myötä opettavaista ja myös tärkeää. Vaikka olen jo pidempään käynyt läpi itseni ja kroppani hyväksymisprosessia, kameran edessä poseeraaminen ei edelleenkään kuulu lempipuuhiin, vaan […]

Ystäväni alakulo

Ei saa jarruttaa.  Menen kovaa, pidän yllä vauhtia, jotta en vain ehdi pysähtyä. Painan kaasua, kun pitäisi jo ymmärtää hellittää. Haalin maat ja taivaat. Kauhon lautaselleni tehtäviä, jotka eivät siihen kuulu. Puutun, pidän kiinni, roikun. Antakaa minun tehdä. Pitäkää minut mukana. Älkää päästäkö minua tyhjään. En uskalla kokea tyhjää. Olen koko ikäni kamppaillut alakuloisuutta vastaan. […]

Nauti nyt, kun ne ovat isoja

Viime viikolla postilaatikkoon oli tipahtanut kirje esikoisen nimellä. Paperin yläkulmassa luki rauhoittavalla fontilla, mutta kuitenkin jotenkin pompöösein kirjaimin KUTSU RIPPIKOULUUN! Vaikka toki tätä oltiin tiedetty odottaa (ja ehkä hieman kakkubuffettiakin suunniteltu), hätkähdin kirjeestä vähän. Väittävät nyt pokkana, että lapsi on kohta viidentoista. Joka kuukausi lähempänä itsenäistymistä. Vastahan mä opin sen seurasta nauttimaan ja olemaan sille […]