Rakas menkkapäiväkirja – haluan tehdä murhan

*kirjoitus sisältää (punaiseksi) värittynyttä kieltä, joka saattaa vituttaa herkimpiä lukijoita Se voi olla ihan tavalliselta tuntuva tiistai tai perjantai. Kun raotan aamulla silmiäni, tiedän jo, etten halua nousta. Pää painaa tonnin, vatsa kaksi, ja vierellä helvetin äänekkäästi jotain vanunutta collegepalttoota ylleen repivä miehenretalekin voisi mielellään juosta vaikka suorinta tietä katujyrän alle.  Tulikuumat kyyneleet polttelevat luomien […]

2019: hae opiskelemaan ja leivo kakku

Vuoden ensimmäinen päivä on perinteisesti uusi alku. Tyhjä paperi, jolle lähdetään kirjoittamaan uutta tarinaa. Paitsi että harvoin ne oikeasti ovat näin kalenterisidonnaisia – uudet alut tupsahtelevat usein yllättäen keskellä maaliskuista tiistaita tai marraskuun sohjoista ruuhkaa. Jonkinlainen tarve edellisen vuoden niputtamiselle ja uuden – paremman – aloittamiselle vuodenvaihteessa kuitenkin on. On kuin kerran vuodessa kaikki maailman […]

Niin pal harjataan, ku persaus kestää – rutiineista karkaamalla voi tuntea itsensä olympiasankariksi

Kaupallisessa yhteistyössä Vahterusringin kanssa Luulen, että olen poikkeuksellisen huono sietämään rutiineja. Siinä, missä joku nauttii perheen kellontarkasti suunnitelluista viikoista ja saa hallinnan tunteen kautta kiksejä, minä maalailisin mielelläni päivistäni sellaisia kuin niistä kulloinkin sattuu tulemaan. Tietenkään se ei viisihenkisen perheen arkipaletissa ole kovin mahdollista, vaan koulun, töiden ja harrastusten pyhä kolminaisuus sanelee arjen kulun, joten […]

Anteeksi, jos sinulle päivänselvät asiat ovat minulle joskus vaikeita

Minusta tammikuu on aina ollut ylivoimaisesti vuoden ankein kuukausi. Kilpailu kategorian piikkipaikasta ei ole ollut edes kovin tiukka – joulun ja vuodenvaihteen juhlinnan jälkeinen usein harmaa, arkinen ja ennen kaikkea pitkä kuukausi on tuntunut olevan vain tiellä kevättä kohti mentäessä. Usein jo helmikuun ensimmäisenä päivänä helpottaa. Mutta tammikuu? Ei helevetti. Tänä vuonna tosin marraskuu päätti […]

Korvikset mahtuu aina, osa 2: syyskauden suosikit

*Design by Kieto -korut saatu Määhän rakastan korvakoruja. Oikein siis sillai tosi paljon tykkään. Niiden kohdalla olen myös vähän hamsteri – oikein ihanat nähdessäni on kamalan vaikea itseään pidellä aisoissa ja usein tilata pätkäytän korvisparin sillai suitsait, vähän kuin muka itseltänikin salaa. Toisaalta olen ajatellut, että huonompiakin paheita voisi olla. Hankin pääasiassa kotimaisten käsityöläisten suunnittelemia […]

Mitä kuuluu?

Minä kun olen tällainen alituiseen itseäni, ympäristöäni ja välillä tuntuu että melkein koko maailmankaikkeuden fiiliksiä pakonomaisesti tutkiskeleva yksilö, niin tulin yksi ilta tällaista ”miltä musta tuntuu” -havainnointia tehdessäni miettineeksi, etten oikein itsekään tiedä, mitä mulle kuuluu. (Ja kuten muut vastaavan tutkailuominaisuuden omaavat tietävätkin, sellainen ei lainkaan sovi, vaan tällaiselle tietämättömyydelle pitää mahdollisimman pikaisesti kaivaa syy. Koska […]

Koska viimeksi sanoit jollekin jotain ystävällistä?

Eihän tämä enää yllätyksenä tule. Puolivuosittain onnistun keräämään lautaselleni turhan monta projektia yhteen syssyyn ja hetkellisesti iskee epätoivo. Vaikka kyllä mun pitäisi tämä jo osata, useamman vuoden jälkeen. Priorisoida, hinnoitella oikein ja ottaa lepoaikaa silloinkin, kun tekemättömiä töitä on paljon. Mutta kai se kuitenkin vaatii vielä lisävuosia. Oppia nuo kaikki. Viime viikot ovat olleet siis […]

Mietin tossa kerran, että…

… en ole koskaan ollut nukutuksessa. … olen siinäkin suhteessa epätrendikäs, etten voi sietää Aperol Spritzia. … onnellisin hetki viikosta on aktiivisen ja työntäyteisen viikon jälkeinen perjantai-ilta, kun edessä on (jonkun muun) valmistamaa ruokaa, joku hyvä sarja ja vapaa viikonloppu. Niin, ja vieressä perhe. … ananas kuuluu pizzaan ja rusinat maksalaatikkoon. Koska maksalaatikkohan on ihmisravintoa, […]

Olosuhteet vaihtelee, ydin pysyy

Sain eilen yllättäen postia vanhalta ystävältäni. Postilaatikkoon pudotetusta paketista paljastui dvd-levy, jolle ystäväni oli käynyt tallentamassa 90-luvun lopun rakeisen toivekonsertti-videon. Kyseinen video oli muistaakseni osa jotain yläasteen valinnaisen ilmaisutaidon tai äidinkielen kurssia. Me haluttiin tuolloin, herran vuonna 1997, olla tietenkin mahdollisimman edistyksellisiä ja suorittaa annettu tehtävä modernissa muodossa videoitse. Editointiin meillä ei ollut välineitä, taidosta […]

Miksi minä tulen aina itselleni viimeisenä?

Viime viikolla makasin ensimmäistä kertaa ikinä osteopaatin laverilla möyhennettävänä. Kallonpohjan käsittely aiheutti nautinnollista kipua ja rutiseva ranka spontaaneja naurunpyrskähdyksiä. Olin yli puoli vuotta vetkutellut ajan varaamista, kärsinyt kovista päänsäryistä, korvan lukkoisuudesta ja ajoittain jopa nielemisvaikeuksista. Käsittelyn jälkeen oli jotenkin kummallisen helppo hengittää. Seuraavana päivänä astelin ensimmäistä kertaa koskaan sairaalalle polikliiniseen toimenpiteeseen. Vaiva, joka sekin oli […]