Tuulee valtavasti. Jo kolmatta päivää. Eikä pelkästään ulkona, myös korvien välissä myrskyää niin että humisee. Ajatuksia olisi jakaa vaikka useampaankin päähän. Aika ja sen kuluminen mietityttää. Ainainen kiire ja jaksaminen pohdituttaa. Syksyn kuviot töineen, kouluineen ja harrastuksineen saavat pään pyörälle.
Mua kysyttiin taas sinne teatteriin. Tällä kertaa taisin vastata melkein myöntävästi. Mutta niin ihana kuin se ajatuksena onkin, mä vähän pelkään, ettei tämä pakka pysy kasassa, jos otan töiden lisäksi vielä niin aikaavievän harrastuksen. Ja onhan se ehkä aika itsekästäkin. Kai nyt olisi kuitenkin tärkeintä pitää huoli, että lapset selviää päiväkodista, koulusta ja harrastuksistaan. Ehdin mä varmaan sitten joskus. Taisi olla lopulta aika lapsellista ajatella, että ehtisin vielä tähän päälle jotain lisää. Kun nytkin tuntuu olevan vuorokaudessa liian vähän tunteja.
Kuva on räpsy iltapäivältä. Tuijotin ikkunasta ulos ajatuksissani. Siivota pitäis. Kuistin ikkunat pestä. Pätkäpojan huone viimeistellä.
Pah! Taidan näyttää kieltä kotihommille, avata karkkipussin ja katsoa leffan. Jospa hetkeksi unohtaisin murehtimisen.
-Päivi-
Jos sellainen pikkuruinen sivuosa olisi hyva testi sen jaksamisen suhteen? Ja jos se, etta antaa aikaa, edes vahan, itselleen, antaisi voimia kaikkeen muuhun?
Tyyntya saisi, totta!
Se vois olla… tosin aikaa vie sekin aika reilusti. No, täytyy vielä pohtia asiaa. Eiköhän se tästä selkiydy. 🙂
-Päivi-
<3 <3 E
Emmää ymmär kui mun kommentit ei näy tääl? en vissii osaa käyttää! jaksuja sinne kiireisiin, jännityksellä ootan mitä syksy tuo tullessaan meille.. nähäääään!! <3
No voi kökkö, kummost se sit ikää on?! 🙂 Tsemppiä sinnekin, nähdään viimestään ku syksy saapuu! 🙂
-Päivi-