Ystävät ja ilonpito, tarvitsen teitä kaaosvuosiini

38,0. Sen verran näytti kuumemittari eilen illalla, kun olin koko päivän tuntenut oloni kohmeiseksi ja kummalliseksi. Kuumetauti on kaatanut tähän mennessä petiin jo neljä viidestä perheenjäsenestä, ainoastaan sporttijätkä sinnittelee terveiden kirjoissa.

Sairastuminen tarkoitti tietysti myös hetkellistä pysähtymistä. Kun olin ensin yön vuorollaan hikoillut ja värissyt ruttuisissa lakanoissani, lepo jatkui aamulla sohvalla. Ja kyllähän te tiedätte, mitä tapahtuu, kun on pakko pysähtyä? Ajatukset lähtee aivan villille laukalle.

Mä olen ehtinyt aamupäivän aikana suunnitella rippijuhlatarjoiluja, haaveilla löhölomasta aurinkorannikolla ja toisaalta keväisestä Wienistä. Miettinyt siivoojan palkkaamista. Suunnitellut vaatekaapin hankintaa. Katsonut lukuisia remppa-tsemppi-muutos -ohjelmia. Päättänyt (taas) kirjoittaa kirjan (mutta siis ihan eri kirjan kuin aiemmin). Murehtinut pesukoneen pitämää kamalaa metakkaa. Puntaroinut joulukuusen paikkaa. Ajatellut tekeväni pikkuremonttia ruokailuhuoneessa (ja nyt hei, se pönttöuuni sitte!). Suunnitellut kivoja itsetehtyjä pikkumuistamisia jouluksi (tästä huomaa, että kuumetta on edelleen). Etsinyt juhlamekkoa ja tarjoiluideoita jouluisia illanistujaisia varten.

Heti perään ymmärsin, että mitään illanistujaisia ei ole tulossa. Vapaita viikonloppuja ei ennen joulua ole ja arki-illat juoksee joka perheessä samalla kaavalla. Ruoka-pyykit-treenit-pyykit-ruoka.

Parasta ystävääni en ole nähnyt ainakaan kuukauteen. Arjen aikatauluissa ei ole tilaa spontaaniudelle, vaan kaikki tapaamiset on sovittava kuukausia etukäteen. Lopulta turhan usein suunnitelmat jää toteutumatta, koska iskee nuhakuume, persyrjö tai joku muu välitöntä sammutusta vaativa katastrofi. Usein nauretaan porukalla, että heh heh, nähdään sit taas joskus jouluna, vaikka oikeasti niiden ennen läheisiempienkin ystävien kanssa törmäillään enää lähinnä marketin parkkipaikalla.

Ja mulla on ikävä niitä kaikkia yhteisiä hetkiä. Sopimatonta läpänheittoa, käkätystä ja yksi toisensa jälkeen kumottuja skumppapulloja. Istuskelua hiljaa vierekkäin. Reissuja ja kohelluksia. Keskusteluja, mielipiteitä, näkemyksiä. Illanistujaisia ja vierailuja puolin, toisin. Kaipaan sitä kaikkea.

Muistan vielä ajan, kun muutamia vuosia sitten kutsuttiin ystäviä kylään. Vierailulle. Leivottiin, keiteltiin glögiä ja hengailtiin porukalla. Joskus koko perheiden kera, toisinaan vain aikuisten kesken. Oltiin yhdessä, vaihdettiin kuulumiset, pelattiin ja naurettiin. Nyt kämpästä ei löydy edes huonetta, jonka saisi äkkiseltään tarpeeksi siistiksi vieraita varten.

Arjen hektistyminen ei oikeasti ole mitään legendaa, ainakaan omassa lähipiirissäni. Koskaan aiemmin ei olla oltu samanlaisessa aikataulujen puristuksessa kuin juuri nyt. Ja mä tiedän, ettei tää jatku ikuisesti ja että ne parhaat ystävät ovat kyllä siellä vielä sittenkin, kun arjen puristus helpottaa.

Mutta silti. Yhdet illanistujaiset, mausteisia pikkujoulusyötäviä, hehkuviiniä ja joululauluja glitterpaidassa, jooko kaverit?

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

5 Replies to “Ystävät ja ilonpito, tarvitsen teitä kaaosvuosiini”

  1. Täällä on just nyt ihan sama tunnelma! Tuntuu, että hukun töihin ja arjen pyöritykseen. Mies koko ajan reissussa, on nääs messusesonki. Lapset enempi tai vähempi kipeänä ja yritän kahlata eteenpäin arjessa. Lauantaina lähdetään päivän hotellireissulle ja ensi viikolla Rovaniemelle lomailemaan, jos vaan saan tehtyä työt! Kaverit, ystävät ja juhlat, ikävä on !!!! <3 Onneksi pian helpottaa ja kun on töitä, ei paranis valittaa. Pitää varmaan pitää tammikuun hiljaisina hetkinä kaverikuukausi, tipattoman sijaan 😀 Jaksuja! <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Hei ihan paras idea pitää kaverikuukausi tipattoman sijaan! Tammikuu on niiiiin ankea ja pitkäveteinen, että se vaatii jotain kivaa, jotta siitä selviää.
      Ihanaa, että teillä on lomareissu edessä! Pitäkää hauskaa! <3

  2. Ehkä huomenna ryhdistäydyn ja kutsun ystäviä kylään. Laitan päivän joulukuulle, kun siellä voi olla vielä tilaa.
    Olen tällä viikolla lähettänyt ystäville viestejä. Sekin on tuntunut hyvältä. Kun ei ole vaan meinannut, vaan ihan oikeasti lähettänyt. Ja sattui mieleeni sellainenkin villi idea, kun lähikauppa mainosti taas viittä suklaalevyä kympillä (miten se tarjous saakin aina kaiken huomioni), josko ostaisin pinon ja postittaisin ystävilleni.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Voi vitsi, miten paljon se piristää, kun saa vanhaa kunnon etanapostia joltain ihan yllättäen. Ihan parasta! Pitäis useemmin muistaa. Laittaa vaikka postikortti. <3

  3. Hei;melkein asian vierestä,mutta jos pönttöuunia olet tosiaan hankkimassa, niin Pohjolan uunit ja virolainen Argo Tippel! Ihan mieletön paketti ammattitaitoa, siisteyttä, ihanaa miestä, ja lopputuloksena uskomattoman kaunis pönttis! <3

Vastaa