Harvemmin sitä aamunsa aloittaa vetämällä jesaria haaruksiin. Mutta tänäänpä oli sit just se aamu. Kaikki kamat pyykissä. Ja sillai purkka perseessä -tyyliin, ettei vaan voinu pyykkikorista käydä kaivamassa niitä vähiten likaisia. Ainoat puhtaat oli sellaset used to be-lempparifarkut, mikä siis meillä persevillä ja reitevillä tarkoittaa puhki hituneita haaroja. Hituman välistä viereiseen reisimöhkäleeseen hinkkaava iho taas […]
Author: nakitjamutsi
Hyvästi lukuhaaste!
Äh! Tää on niin tyypillistä mulle. Innostun ihan himona jostain, yleensä lomalla, lähden toteuttamaan suurella pieteetillä, kunnes lopulta arki vesittää hattaraisiin haaveisiin perustuvan ideani ja koko homma kompastuu omaan mahdottomuuteensa. Niinku vaikka tää legendaarinen villasukkahaaste (ensimmäinenkään vielä valmis…) tai nyt tämä uudenvuoden tienoilla innostanut lukuhaaste. Hyvästit haasteelle vilkutettiin oikeesti lopullisesti jo joskus kesällä. Lomalla luin […]
“Mut äiti, miks?”
Koko viikonloppu on mennyt vähän pala kurkussa. Ensin suuttumuksesta ja turhautumisesta idiotismia kohtaan, pojan pelissä saamasta aika pahasta tällistä ja lopulta saman pelin hienosta voitosta. Mutta onhan ne ajatukset olleet myös Pariisissa. Kuten monilla muillakin. Nyt osui lähelle. Minä, ja uskoisin, että suurin osa meistä, kokee keski-eurooppalaiset kaltaisekseen. Isku olisi voinut tapahtua yhtä hyvin Lontoossa. […]
Ylpeydellä, äiti
Kuten tiedätte, äitiys on ihan kamalaa. Hirveä huoli ja ahdistus koko ajan. Ja noi muksuthan on koko ajan vastahankaan. Aina joku jostain asiasta. Ni onhan se toisinaan (aina) aika raskasta. Mut sit. Joskus noista vaahtosammuttimista saa olla ihan turkasen ylpeä. Useimmiten herkistelen sellasissa arkipäivän tilanteissa, joissa tyypit kerrankin ajattelevat jonkun toisen tunteita ennen omiaan tai […]
Penaltya pennuille!
On se kyllä yks helvetin perseensuti! Asteikolla 1-10, kuinka haastavaa on teidän mielestänne palauttaa asiat käytön jälkeen niille kuuluville paikoille?! Mä lähtisin erittelemään vähän kaman mukaan, että joku talvitakki vaikka, ni joku 11, koska se on aina kesän yli tossa naulakossa. Mut sit vaikka ihan joku niinku Aku Ankka, ni 1. Kun se säilytyskori on […]
Kuumottava sairaspäivä
Tokaisu “Miksköhän toi nukkuu päiväunet? Ei se kyllä yleensä… ettei vaan oo kipeeksi tulossa..” päättyy useimmiten juuri siihen, että kipeäksihän se on nimenomaan tulossa. Tai tullut jo. Omansa kun aika hyvin tuntee, on oppinut myös huomaamaan melko varhain, yleensä jo siinä vaiheessa kun lapsi itse ei vielä ymmärrä olevansa sairas, että jotain on vialla. Tänä […]
Isi
Se leikkii legoilla. Puhaltaa pipiin. Solmii luistimet. Nostaa polkupyörän satulan. Ymmärtää jakokulman ja kyselee fyssan kokeisiin. Selittää paitsion. Jaksaa kerta toisensa jälkeen valmistaa makaronimössöä. On superpitkäpinnainen. Lukee iltasadun. Pelaa lautapelejä. Painii ja kutittaa. Opettaa ajamaan pyörällä. Juttelee ja kuuntelee. Auttaa läksyissä. Kuljettaa harkkoihin. Tekee lumilinnaa. Heittelee ja potkii palloa. Ymmärtää ja tukee. Naurattaa meitä. Se […]
Mörkret
Tänä aamuna iski kriisi. Vaikka tykkäänkin kynttilöistä ja tunnelmasta, marraskuun suttuisen pimeä sadeilma veti jotenkin mielen matalaksi. Tänään ensimmäisen kerran iski todella tajuntaan, että kesä, valo ja kirkkaus on mennyttä. Tätä se on seuraavat viisi kuukautta. Harmaata. Pimeää. Tuhnuista. Toisaalta ei ole yhtään ihme, että suomalaiset on vähän luontaisesti melankolista sakkia. Ei voi tehdä hyvää […]
Ylläriboxi iskälle
Oonko ainut, joka matkalle lähtiessä ihmettelee, kuinka pieneen tilaan mies saa kamansa sullottua? Eikä pelkästään vaatteet, vaan ehkä vielä erityisemmin hygieniakamppeet. Siinä missä omia voiteita, puteleita, purnukoita ja ripsareita ahtaa useampaan kosmetiikkalaukkuun, miehen yhteen bägiin jää vielä tilaakin. “No paljonko ny dödö ja geeli vie tilaa?”, se kysyy hämmästellen. Eihän ne paljon vie. Mutta kun […]
Lyhyempi työviikko, pidempi pinna
Otsikon “pidempi pinna” -osa varmaan huvittaa just nyt mun miestä aika paljon. On ollu nimittäin rouvalla joitain päiviä huivi aavistuksen kireellä tässä. Tullut vähän sitä kuuluisaa kaikenlaista harmia. Monesta suunnasta, napakoita veemäisiä lämäreitä. Niitä oon kiukutellu. Että ihan turha yhtään pyöritellä silmiä siellä nojatuolissa nyt. Tuo lyhyempi työviikko on mulle tuttu juttu jo useammastakin työpaikasta. […]