En tiedä mitä myöten ristisin käteni huomenna, kun tämä tahmea, pitkä ja rasittava tammikuu on vihdoin ohi. Melkein joka vuosi olen ollut valmis skippaamaan koko kuukauden ja siirtymään suoraan seuraavaan. Helmikuuhan on aika lyhyt ja maaliskuussa on jo käytännössä kevät. Mutta tää hiton tammi on pakko aina lusia alta ensin.
No, nyt se alkaa olla lusittu. Tämän vuoden saldona perheessä yksi pitkittynyt kuume, muutama flunssa ja pakko myöntää, se ruuhkavuosien vakiokaveri väsymys on pitänyt pihdeissään erityisen tiukasti. Tutkinnon suorittaminen on kuukauden ehdoton kohokohta, mutta sen vaatima puristus jätti uuvahduksen. En ehtinyt kunnolla iloita koulun loppuun saattamisesta ja hengähtää, vaan tietysti on ollut pakko paukuttaa vielä tämä kuukausi useampaa työtä päällekkäin, jottei päiväduunin loppuessa jäisi taloudellisesti ihan tyhjän päälle.
Tämän takia täällä blogissakin on ollut hiljaisempaa. Ekaa kertaa pitkään aikaan olen oikeasti tuntenut tarvitsevani vapaata. Sellaista ihan oikeaa vapaata, jossa ei tehdä edes yhtä, kahta ja kolmea pikkujuttua. Olin eilen ehkä onneni ja hermoleponi huipulla, kun antauduin lähes koko päiväksi Netflixin armoille. Tehtiin välissä lasten kanssa ruokaa, käytiin korismatsissa ja palasin taas samaan myttyyn sängylle tuijottamaan ruutua. Parasta pitkään aikaan.
Mutta huomenna elämä taas alkaa! Tänään jo ulkona oli keväisen kuivat kadut ja aurinkokin kurkki varovasti matalan pilvilautan takaa. Elämä voittaa. Ja mulla on jotenkin hyvä kutina. Sellainen, että tästä saattaa vaikka tulla mun elämäni kevät. Tai vaikka koko vuosi!
Joten beat it, tammikuu! Mulla on jo muita suunnitelmia!
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Pidemmän aikaa sun blogia lueskelleena ja diggailleena oli pakko tulla kerrankin kommentoimaan. Sä niin kiteytät monet mun ajatukset monista asioista ja taasen osuit naulan kantaan! ? Itse otin vielä viimemetreille turkasen ärhäkän keuhkokuumeen ja influenssan ja lääkkeitä enemmän kun laki kenties sallii. Puhumattakaan lompakosta… Mutta positiivisuuden kautta! Mä oon sen verran tough bit** että mä selätän tän taudin ja fenix-linnun lailla nousen tuhkasta (eli sängynpohjalta) ? Ja se kevät! Sitä mäkin odotan. Tosin täällä Tampereella sitä ei vielä kauheasti ole näkynyt, tänäänkin satoi lunta. Mutta kyllä se sieltä tulee. ? Mahtavaa alkavaa viikoa ja kuukautta! Jatka Päivi samaan malliin! ❤️
Hei ihana kun kommentoit! On aina kiva nähdä ja “kuulla” muutama sananen teistä lukijoistakin, mä kun itsestäni lätisen täällä illat pitkät. 🙂
Ja tosiaan, kyllä me kovat muijat ny yhdet keuhkikset selätetään! Ja tammikuut! Tsemppiä kevääseen ja aurinkoa! <3