Blogissa on viime aikoina ollut vähän hiljaisempaa. Kyllä, on ollut paljon töitä, mutta pari viikkoa seuralaisena on majaillut myös voimakas päänsärky. Sellainen, joka laittaa aamuisin itkemään ja viiltää pään oikealla puolella takaraivosta silmän taakse sellaisella voimalla, jota en ole koskaan ennen kokenut. Työt on tehtävä, asiat hoidettava ja lapset ruokittava, joten olen, ehkä hieman vahingossakin, nipistänyt täältä. Kun en ole oikein pystynyt.
Särky leimahti ensimmäisen kerran vajaat pari viikkoa sitten korisharkoissa, ilmeisesti jonkin väärään liikkeen seurauksena. Tällaisella päätteen hakkaajalla on tietysti hartiat kuin kiveä ja joku kallonpohjassa päätti mennä väärään asentoon. Tai mistä minä tiedän, mutta siltä se tuntuu.
Särkylääkettä, kauratyynyä ja kaikenmaailman linimenttiä on kokeiltu ja tänä aamuna oli toinen kerta tämän vajaan parin viikon aikana, kun en herännyt särkyyn. Tiedän, että seuraavaksi olisi parkkeerattava hierojan laverille, kun nyt muistaisi sitä aikaa soittaa…
Tämän, hyvin lyhyenkin, kipujakson aikana sitä taas vasta huomasi, kuinka suuri asia ihan vaan sellainen normaali olotila on. Kuinka lamauttavaa jatkuva kova särky on ja miten paljon teho laskee ihan kaikessa tekemisessä. Jatkuvassa paineentunteessa, säryssä, huonosti nukkuneena ja uupuneena kaikki tuntuu raskaalta ja olen ollut myös vielä huomattavasti tavallista ärtyisämpi. Olen saattanut laukaista ääneen ajatuksia, jotka yleensä pystyn pitämään ominani ja myös kotona on märinä ja valitus ollut herkässä. Kaiken kaikkiaan siis ihan paska olo.
Ärsyttää tällainen selittely, mutta halusin käydä kertomassa, etten ole muuten vaan hiljaa hillunut. Ja että elämä voittaa (kai) taas pian. Ja sitäpaitsi haluan jo ensi viikolla korikseen. Mun henkinen pää ei kestä ilman.
Voikaa te hyvin!
-Päivi
Sauvakävely avaa lapoja ja hartioita, jos tekniikan osaa kunnolla. Opparia tehdessä aikanaan veti kunnolla kipeeksi ja jumiin. Oli pakko keksiä jotain ja kävelysauvat pelasti.
Mulla muuten varmaan jopa olis sauvat jossain…
I so feel you! Voimaa ja jaksamista <3
Pus!
Puss! <3
Muista aina, että kipu ei jalosta! Itseltäni on leikattu välilevytyrä, jonka ensisijaisena aiheuttajana raskaat fyysiset työt (ravintola, hoitoala jne.). Viiltävää, jäytävää, unettomuutta aiheuttavaa, pistävää ja perinjuurin vittumaista kipua kärsittyäni lähdin vihdosta viimein kuulemaan magneettikuvauksen tuloksia aamuvuorosta toiseen pitäjään. Lääkäri kysyi:” Tulitko paaritaksilla vai taksilla? Pahalta näyttää…”. Vastasin:” Kuule ihan työvuorosta suoraan ja omalla autolla.” Lääkäri siihen:” Mistäs/mikäs nainen sie oot..?”. Vastasin:” ” Pohjalaisen yh-isän kasvattama, Mansesta alun perin, nyt Itä-Uusimaalainen kaksosten yh-äiti…”. Selkä leikattiin kahden viikon kuluttua, suurin osa kivuista jäi leikkauspöydälle. Eli voimia sinne Nystadiin ja kato vanhoja Kummeleita!
Hahaha, vanhat Kummelit kyllä pelastaa tilanteessa ku tilanteessa!
Kiitos tsempistä! <3