Kyllähän te tiedätte. Arjen keskellä tulee joskus oltua vaan ihan paska vanhempi. Annettua lasten katsoa liikaa telkkaria ja pelata pleikkaa, koska niin vaan pääsee itse paljon helpommalla. Ruoanlaittohommissa menee just sieltä, mistä aita on matalin. Lasten tärkeät päiväkuulumiset menee useammin kuin kerran viikossa täysin ohi korvien. Kaikkein paskin juttu on kuitenkin se jatkuva, aivan turha […]
Talla pohjassa.
Henkinen talla, tietysti. Enhän mä edelleenkään aja mitään. Paitsi jehovat pois ovelta. Mietin tossa yks päivä, että onpa aika tyhmää kuvailla blogiaan “ruuhkavuosiblogiksi”. Niin typerä sanakin. Mutta tämänkin viikon taas eläneenä totean kuitenkin, että eihän tätä mitenkään muuten voi kuvailla. No ne kaaosvuodet tulee kyllä hyvänä lisänä. Yhtä kaaosta ja ruuhkaahan tämä tuntuis olevan. Vaikka […]
Ainiijoovaimitävaitäh?
Mun lapset on ollu entisissä elämissään jotain sirkuskiertolaisia. Tai apinoita. Nuppeja ja nahkoja. Älämölöilijöitä. Ainakin viimepäivien perusteella. En tiedä miksi toi apinuus on nyt korostunut. Oonko ollut viime aikoina enemmän ajatuksissani, kuin normaalisti, vai ehkä vaan kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, kuin “entisessä” arjessa. Mutta jumalauta ne hyppii seinille! Puhuu päällekkäin, makaa päällekkäin, tappelee, kitisee, […]
Lapsi sisustaa.
“Äiti, mä oon laittanu mun huoneen aika hienoks. Tuu kattoo!” Ja hienohan se on! Sänky on hienosti itse pedattu, pikkulelut rivissä, kynät ojennuksessa ja pupulamppukin kuminauhoin koristeltu. Totuushan paljastui tietysti vasta tarkemmassa tarkastelussa… Mimmillä on ihan oikee tatsi. “Kun klaaraat pöydän ja lattian, oot selvillä vesillä.” Kuka noita hyllyjä ja kaikenmaailman koloja ny kattoo… Paitsi […]
Adoptioon annetaan…
… yksi muuttohalukas esiteini. Ollaan saavutettu piste, jossa yhteiset vapaapäivät alkavat riitelyllä, jatkuvat tappelulla ja päättyvät seinistä kaikuviin perkeleisiin. Lapsella on tunnekuohuja, ymmärrän. Lapsi kasvaa, ymmärrän. Lapsi purkaa epävarmuuttaan minuun, ymmärrän. Paitsi kun en millään jaksais ottaa vastaan tota sontakasaa, jonka se mun päälle viskaa päivittäin. Ugh. Lapsi on erityisen herkkä, ilmiselvästi myös fyysisesti. Tuhottomaan […]
Aikuisoppija.
Kohta se sitten testataan. Onko aivokapasiteetti hapertunut, ottaako nuppi vastaan vielä uutta tietoa ja ylipäänsä, onko tällaisesta vanhasta haahkasta enää mihinkään. Nakkimutsista tulee oppisopimusopiskelija! Mähän olen jo pidempään märissyt, täällä blogissakin, sitä etten meinaa löytää sitä paikkaani. Jotenkin yrityksen lopettamisen jälkeen päästin itseni ikäänkuin tuuliajolle, menin vaan, tein duunia ja olin. Takaraivossa nakutti kuitenkin koko […]
Kiukkunen Jaffa ja arvonta!
Määhän lupasin! Nimittäin heikkona hetkenä Facebookissa, että kun siellä nakit ja MUTSI -sivun tykkäysmäärä ylittää 1500, täräytän pystyyn arpajaiset. (tai julkasen belfien, mut se saa nyt jäädä, sori…) Tässä vaiheessa kuvioon astui mukaan Hartwall, joka ystävällisesti lähetti meidän pennuille maistiaisiksi Jaffaa (olihan tää nyt pakko käyttää) ja teillekin jotain aika kivaa! Jaffa on todellakin lähestyvän […]
Mitäs sitä ihminen… lomalla.
Saaks sanoo… Mua on tänään vähän vahingossa pikkiriikkisen alkanu jouluttaa. Se on tää rauha. Se on noi kynttilät. Se on tää hämäryys. (ei mun, vaan ulkoilman) Mä oon tänään kuitenkin huomannu ajattelevani muutaman kerran jouluasioita. Sillai hyvässä hengessä. Tekis mieli pätkäyttää glögit tulille ja askarrella muutama joulutorttu. Ehkä mä kuitenkin himmaan vielä. Eiköhän tää jouluttelu […]
Sit mä olin ihan et nyt mä alan lenkkeillä.
Oi kesä. Jäätelöt, sidukat, makkarat, löhöily. Niin kaunista ja rentouttavaa kuin tuo kaikki onkin, syksyn tullen hyvien muistojen lisäksi löytyy “yllättävät” viisi lisäkiloa. Perseestä. Okei, seittemän. Hieno homma. Kun aikansa tuskailee kiristävien vaatteiden kanssa, vetää napaa sisään ja valitsee kaapista tyköistuvien sijaan ylleen sitä loimi-osastoa, sitä on kovin päättäväinen. Lenkillehän tässä on mentävä! Onneks on […]
Kuin viimeistä päivää.
Haikeus. Helpotus. Jännitys. Onni. Laitetaan ne samaan pataan, niin saadaan aikalailla mun fiilikset just nyt. Tänään oli viimeinen työpäiväni. Laskin kassat, pesin kahvipannut, suljin verhot. Tunnustelin fiiliksiä. Suljettuani oven viimeisen kerran, huokaisin, hymyilin kaupalle vielä kerran ja kävelin kotiin katsomatta taakseni. Sinne jäi monet riemukkaat kohtaamiset, rasvasten juttujen nauruhepulit ja muutamat kyyneleetkin. Eniten tulen ehkä […]