Mitä useampi lapsi, mitä hektisemmäksi arki muuttuu, sitä tärkeämmäksi muodostuu tietyt hyvän fiiliksen perinteet. Sellaset omat jutut ja ystävien kanssa toteutettavat hömpöttelyt. Vaikka kyseessä olisi vain kerran vuodessa tapahtuva kokoontuminen, aina aikataulua sumpliessa sen huomaa; yhteistä hetkeä on kovin vaikea löytää.
Mutta juuri siitä syystä perinteistä pidetään kiinni kynsin hampain. Sopiva päivä valitaan vaikka puoli vuotta etukäteen, kunhan se pysyy kaikilla kalenterissa.
Eilen oli juuri tällainen perinteinen tyttöjen grilli-ilta, nyt jo neljättä kertaa. Kaava toistuu myös perinteikkäästi joka vuosi. Jokainen tuo jotakin, emännän mies hemmottelee meitä huikeilla grilliherkuilla, maistellaan hyviä viinejä, nauretaan, lauletaan ja pelattiinpa eilen erä ilmatennistäkin. Ja taas naurettiin!
Niin paljon tuli syötyäkin, ettei nälkä ole vielä tänäänkään.
Vitsi, ihanat kemut, ihanat mimmit. Ens vuonna taas!
Onko teillä jotain tällasia perinteisiä, kerran vuodessa toteutettavia kohokohtia? Laivareissuja, lukupiirejä, matkoja tai illallisia?
-Päivi
Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Ei ole tuollaisia perinteitä, vaikka hyvä kai olisi olla.
Yritän toki ystävien kanssa pitkin vuotta lyödä lukkoon “aikuisten päiviä”, vaikka kieltämättä vaikeaahan se on. Eteenkin, jos yrittää saada kerralla kokoon useamman ihmisen.
No siinä se just onkin. Kun helpostivaan luovuttaa, jos näyttää ettei millään saada osumaan kohdilleen. Siitä nämä perinteet on hyviä, että niille raivataan tilaa sitten vaikka väkisin. 🙂
Ei ole, vähän katkeranakin on todettava. Itse yritän aina jotain järjestää muutaman kerran vuodessa, mutta harvoin kaikki yhtä aikaa pääsee. Ja toisia ei kiinnosta edes järjestämisen vaivannäkö. Pöh ja pah 🙂
Kuulostaa kyllä niin kivalta, että kateeksi käy 🙂
Toi on kyllä usein, varsinkin isommalla porukalla ongelma, että aina ne samat tyypit tuppaa järjestämään ja toiset vaan lampsii valmiiseen “pöytään”.
Meillä on tässä porukassa hauskaa se, että jokainen järjestää vuorollaan jotain ja kantaa ns. päävastuun ja jokainen kuitenkin tuo aina jotain. On toiminu hyvin!
Minun rouvapiirini on jo kymmenen vuotta kokoontunut säännöllisesti elo-syyskuun vaihteessa mökkiviikonloppuun. Mökki varataan jo vuosi etukäteen, vuorovuosina meren rannalla Naantalin takana ja järven rannalla Ikaalisissa. Muuten emme juuri tapaa, kun olemme eri puolilta Varsinais-Suomea. Järjestelyt ovat simppelit: mökkimaksu jaetaan tasan, ruoat ostetaan mökin läheltä, valmistetaan porukalla ja kustannukset jaetaan tasan. Oikein mukava systeemi, varsinkin mökittömälle köyhälle, jolle tämä mökkiviikonloppu veden äärellä on ainutkertainen.
Kuulostaa aivan ihanalle! Juuri tuollaisia viikonloppuja pitäiskin olla. Ja just noin, että jokainen tuo jotain ja kustannukset jaetaan.
Ihanalta kuulostaa. 🙂 Mulle on muodostunut yhden ystävän kanssa tavaksi käydä kerran kesässä Tallinnassa. Toki roudataan juomaa sieltä (kerran innostuttiin niin, että meinasi usko loppua kesken kun painoi kärry niin penteleesti), mutta pääpointtina irtautuminen – laivalla pelaillaan kolikkopelejä ja bingoa :D, Tallinnassa etsitään joku ruokapaikka jossa ei olla oltu, vähän vaatekauppojakin kierretään ja vaihdetaan uusimmat kuulumiset ja juorut. 🙂
Eikäku just loistavaa! Jonkunlainen irtiotto, ilman lapsia (ja ilman miestäkin!) tulee tasaisin väliajoin tarpeeseen. Tollanen juoru-ja juomareissu Tallinnaan sopis meitsinkin pirtaan. 😀