Itsenäisyyspäivän perinteet ovat meidän perheessä sellaisia, jotka vakiintuivat varmaan ihan ensimmäisinä, jo kauan ennen lapsia. Vastarakastuneena alle parikymppisenä janosin ihan omia, kahdenkeskisiä tapoja, joista tulisi aikanaan niitä meidän perheen juttuja. Haudutin riisipuuroa ja keitin elämäni ensimmäisen kerran sekahedelmäsoppaa, ihan vaan meille kahdelle. Samalla päätin, että siitä tulisi meidän, ja meidän tulevan perheen perinne. Ja niin […]
ajatukset
Yllättävän ahdistava kolmeviis
Olen kertonutkin täällä, että kärsin aivan kammottavasta ikäkriisistä muutama vuosi sitten, siinä kolmenkympin rajapyykin molemmin puolin. Koin jonkinlaista ahdistusta jo pitkään ennen kolmekymppisiäni, mutta jäävuoren huippu koettiin lopulta Hilman, ja etenkin sen lopettamisen myötä. Jos valo olisi tiettyyn suuntaan palanut vihreänä ikäkriisini risteyksessä haahuillessani, olisin varmaan pakannut omaisuuteni rinkkaan ja painunut interrailille. Niin pahasta kriisistä […]
Sanat hukassa
Sain oikein väkisin vääntää itseni kirjautumaan tänne blogiin. En siksi, että blogissa itsessään olisi jotain epämiellyttävää tai vastenmielistä, vaan koska multa on sanat hukassa. En osaa pukea ajatuksiani ymmärrettävään muotoon, kun en oikein edes tiedä, mitä ajattelen. Sanat eivät löydä paikkaansa, tulee vaan tyhjää, keskinkertaista ja ihan suoranaista paskaa. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut nämä […]
Äijäs oli asenteesta kiinni
Myönnän. Olen tosi herkästi se, joka käyttää nykyään “asenne”-korttia. Tiedättehän, työt, urheilu, harrastaminen, kotiutuminen, ihmissuhteet. Asenteesta on ihan oikeastikin monessa asiassa kysymys. Ylimielisyys, laiskuus ja aloitekyvyttömyys kun harvoin vievät mitään asiaa oikeaan suuntaan, kun taas tiedän monia hyviä esimerkkejä onnistumisesta, kun taustalla vain on ollut nöyrä, oma-aloitteinen ja innostunut asenne. No niin, jopas on kirkasotsaista […]
Viis pakettii kanaa pakkaseen -henkinen viikko
Käytin tossa nyssitte viime viikolla semmosta ikäänku veto-oikeutta omaan päätökseeni julkaista arkikuva joka viikko. Tai ylipäänsä kirjoittaa edes kolmesti viikossa. Ei vaan pystyny. Tuli siinä ensin vähän potkua sukille, sitten kohta jo nivusiin, kunnon hutmasu palleaan ja lopulta vedettiin ihan huolella silitysraudalla käkättimeen. Ei nyt sentään fyysisesti, mutta henkisiä mustelmia tuli senkin edestä. Tiedättekö, mistä tietää […]
Minä tarvitsen sinua
Minä olen niin helvetin itsenäinen nainen. Pystyn kaikkeen, mihin haluan, on kaiken maailman mielipiteet ja tarvittaessa tiukkasävyistäkin tekstiä. Osaan työni, teen paljon, uhraudun. En halua uskoa, että on montakaan asiaa, joista en oikeasti selviytyisi, jos ne vaan päättäväisyydestä ovat kiinni. Tiedättehän, ei tartte auttaa, teen tämän itse. Koska osaan, haluan ja pystyn. Voimakkaan naisen pintaa […]
Arkikuva 35/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuva Emmiltä. En oikein tiedä, miten aloittaisin. Muuten kuin kiitoksella ja kiitollisuudella. Eilisessä Inspiration Blog Awards-gaalassa tämä mun neljäs lapseni, nakit ja MUTSI sijoittui tuomariston valinnoissa kolmen parhaan Lifie-blogin joukkoon. Siis satojen upeiden, ammattimaisten ja viimeisteltyjen blogien joukosta! Pääsy kärkikolmikkoon tuntui hienolta […]
Same same but different
En tiedä, oletteko jo ehtineet panna merkille tuolla blogin sivupalkissa lymyilevän, uuden näköisen bannerin, jonka ylätunnisteessa lukee Lifie? Ja että samalla vanha tuttu Blogiringin pallura otti hatkat tämän uuden tulokkaan tieltä? Kyseessä on siis Blogiringin ja Indiedaysin yhteinen sivustouudistus, jolla on haluttu tuoda kaikki sadat hienot blogit mahdollisimman helposti bongattaviksi ja lähelle lukijoita. Viime viikolla […]
Yritysunelmasta kaatuneeksi unelmayritykseksi
Tuossa muutama päivä sitten Nuorgamin Emmi laittoi mulle viestin. Voisiksä nyt kohta kertoa, että mikä tämä Hilma on, ku sä siitä joka postauksessa vihjailet? Siinä kohtaa tajusin, että tuosta ajasta on totta tosiaan tullut jo kuluneeksi niin monta vuotta, että todennäköisesti uusien ystävien lisäksi myös lukijoissa on ihmisiä, jotka eivät ole koko Hilmasta kuulleet. Ja […]
Nyt sitä kehorauhaa!
Tiedättekö, mua sitten jaksaa hämmästyttää tämä maailma, jossa me vielä vuonna 2016 elämme. Maailma, jossa joidenkin mielestä toisen ihmisen vartalo on yhteistä omaisuutta, jotain, josta voi julkisesti puhua, jota voi luvatta koskettaa, jota voi häikäilemättä häpäistä. Hämmästyttävimmältä tuntuu se, että varmasti useimpien naisten jossain elämänsä arkipäiväisessä tilanteessa kokema herjaaminen, lääppiminen tai olomuodon häpäisy ei riitä, […]