Mä en ole viime vuosina juurikaan kesiäni suunnitellut. Lomaa on ollut vähän, jos ollenkaan, rahaa jotakuinkin saman verran. Missään kovin pitkällä ei olla käyty, nautiskeltu lähinnä kesän tuomasta vetelehtimisluvasta ihan kotimaisemissa. Kuka sitä nyt kotoaan mihinkään lähtisi, ja mitä näitä nyt on. Oikeasti en kyllä kesällä välttämättä kovin pitkälle kaipaakaan. Joku pieni irtiotto, kyllä kiitos, […]
ajatukset
Kouluvuosi pulkassa – mitä jäi käteen?
Tuntuu, kuin olisin kirjoittanut tämän, hieman pelonsekaisen tekstin vasta viime viikolla. Muistan vielä hyvin elävästi, kuinka paljon pienimmän lapsen koulutien aloitusta jostain syystä jännitin. Mietin, kuinka sujuisi meidän vanhusten kouluvuosi, miten kikkarapää sopeutuisi koulumaailmaan ja irtoaisiko angstisen esiteinin kanssa pää. Lukuvuosi viuhahti ohi jälleen kerran järjettömän nopeasti. Ensi viikolla muksut laulavat suvivirtensä, pokkaavat kevättodistuksensa, ahmivat […]
Paras versio minusta
Se iski tajuntaan hetki sitten. Vajaan vuoden päästä täytän 35 vuotta. Kolmekymmentäviisi. Se tuntuu hirveän paljolta. Sitten olen kai virallisesti sellainen keski-ikäinen. Ei yhtään tunnu siltä. Ei yhtään. Tämä rönsyilevä blogi on varmasti kertonut omalta osaltaan sen, ettei viime vuodet ole olleet pelkästään iloa ja juhlaa. Itseäni olen etsinyt otsalamppu välkkyen ja hakku täristen niin […]
Kun ei vaan riitä
Mulla on ollut ihan huikea alkuvuosi. Muutaman kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti, on toteutunut unelmia ja tullut kokemuksia, joita en olisi koskaan uskonut saavani. Toisinaan olen herännyt ihmettelemään elämääni; kuinka olen saanut niin paljon ja kuinka päässyt tekemään töitä ja projekteja, jotka antaa mulle niin paljon. Mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken. Vaikka olen […]
Ahdistava, opettava, rakas äitiys
Mietin pitkään, mitä kirjoittaisin äitiydestä. Olenko ehkä sanonut jo kaiken aiheen tiimoilta noina vuoden muina, ihan tavallisina päivinä, vai tyytyisinkö hehkuttamaan äitiyden ylivertaista hienoutta. Vaikka sitähän äitiys ei yksistään ole. Äitiys on ahdistavaa, vaikeaa, omalle epämukavuusalueelle astumista joka päivä. On järkyttävää huomata entisen rauhallisen itsensä muuttuneen raivoavaksi hirviöksi tai rennon hippiajattelun muuttuneen sääntönatsiudeksi. Omia lapsiaan […]
Ja seinissä on sen pysyvyys
Se on se unelma. Pienestä asti ohjattu tavoite, prinsessa, prinssi ja jos ei puolta valtakuntaa, niin ainakin yhteinen koti. Pieniä pulleita jalkoja ja keiteltyjä tuttipulloja. Sisarusrattaat ja yhteistä perheonnea. Rakkautta niin, että savupiippu puskee pinkkiä. Harva varmaan pysyvyydenhuumassaan ymmärtää edes ajatella, kuinka nämä, usein jo aika nuorena tehdyt päätökset suuntaviivoittavat koko loppuelämää. Lapset ja nimet […]
Kuuleeko Tukholma?
Pakkaaminen on (ylläri) ihan vaiheessa, kynnet lakkaamatta ja säärikarvojen rehotus tulee melkein jo farkkukankaastakin läpi, mutta lähdössä ollaan taas! Kaveriporukalla seilaillaan länsinaapuriin aistimaan fiilareita ja erityisesti tietenkin näkemään, kuulemaan ja kokemaan Adele livenä. Tähän päivään herätti ahdistus, puristuksena rintalastalla. Tekemättömistä töistä, sanomattomista sanoista, epävarmuudesta ja kiireestä. Vaikka kieltämättä nyt houkuttelisi piiloutua peiton alle, käpertyä kasaan […]
Anna mun olla
Valtaosan ajasta olen sosiaalinen. Pidän sosiaalisesta kanssakäymisestä ja tarvitsen kontaktia muihin ja samanhenkisiä ystäviä. Joskus joudun kuitenkin skarppaamaan ihan erityisen paljon. Ihan vaan lähteäksi ihmisten ilmoille ja ylipäätään kohdatakseni muita ihmisiä. Toisinaan se tuntuu ylivoimaiselta. Muiden läsnäolo ahdistaa. Joskus pitäisi saada olla ihan rauhassa, ihan omissa oloissaan, vain omien ajatustensa kanssa. Nyt on menossa sellainen […]
Tuijottelija
Mä vihasin aina teininä sitä, kun äiti tuijotti. Ruokapöydässä tai sohvalla. Ärsytti sellanen äkillinen mulkoilu ja luonnollisesti muistin myös kertoa, etten arvostanut kyttäämistä. (mitäs kyyläät/älä tuijota/onks pakko koko ajan kattoo) Ja nyt musta on itsestäni tullut tuijottelija. Katse viipyilee sen enempää suunnittelematta erityisesti vanhimmaisessa. Tuijottelen ja ihmettelen, koska siitä tuli ihan oikea ihminen. Juuri äskenhän […]
Me ollaan jo oikein, kun ollaan vaan just näin
Törmäsin eilen Facebookissa mm. ketsuppeja, ateriakastikkeita ja vihannessäilykkeitä tuottavan Felixin päivitykseen, jossa yritys toi julki, ettei aio taipua joidenkin ihmisten boikottihuuteluiden edessä. Felixin työntekijöitä oli kokoontunut yhteiskuvaan, jossa luki “Ei haittaa meitä!”. Kyse oli siis alunperin tämän sympaattisen mainoksen aiheuttamasta mielipahasta. Osa ihmisistä koki mainoksen loukkaavana ja päätti pistää kurkkupurkit ja ketsupit boikottiin. Boikotoinnin syy […]