En ole enää aikoihin tehnyt lupauksia uuden vuoden alkaessa. Ainakaan julkisia. Nytkään en puhu mistään virallisista, kiveen kirjoitetuista lupauksista, mietiskelin kuitenkin aamulla pyykkiä viikkaillessani, mihin sitä voisi tänä vuonna erityisesti panostaa. Edellinen vuosi tuntui juoksahtavan taas alta turhankin nopeaan, pieni tuli persiin alla juostiin koko vuosi. Jatkuvassa hälytystilassa ei tule kuin äkäisiä äitejä ja kus… […]
ajatukset
Best bits of 2013!
Olen aina tässä vaiheessa vuotta jostain syystä erityisen innoissani. Vuodenvaihde on kuitenkin joka kerta mahdollisuus aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä. Ladella pöytään kasa katteettomia lupauksia ja toteutumattomaksi jääviä haaveita. Mutta lapsenomaisella innolla uuteen vuoteen jaksan kuitenkin aina suhtautua. Vuosi täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia ja aina kuitenkin jotain uutta. Teen taas mielessäni niitä hupsuja listoja asioista, joita toivoisin […]
Sätkytellään.
Mulla on sellanen olo, että sanainen arkku on täysin tyhjä. Tai koko akkakin sen puoleen. Ihan kuin olisi ilmapallo, josta pikkuhiljaa pakenee ilma. (enkä puhu nyt vatsavaivoista…) Mennyt viikko oli aikamoinen. Työt ja teatteri, päiväreissu Helsinkiin, rautakaupan inventaario, kuopuksen kuume ja korvatulehdus. Ja kaiken kukkuraksi aimo lastillinen sellaista paskaa, mistä ei voi edes kirjoittaa. On […]
On the radio.
Voi maailma. Myönnän olleeni täysin varma että kuulostan aivan idiootilta Yle Radio Suomen lihavuutta koskevassa keskustelussa. Itselle jäi lähinnä fiilis änkyttämisestä ja ajatusten karkailusta, kehotin eilen jo ystäväänikin muistuttamaan, etten enää lupaudu mihinkään asiallisiin keskusteluihin. Ku en vaan osaa. Lopulta olin kuitenkin aika iloisesti yllättynyt, kun en kuulostanutkaan täysin dorkalta! (ja hei, onneks niillä on […]
Asennekysymys.
Mun on ollut aina vähän vaikeuksia ymmärtää hapannaamoja. Ihmisiä, jotka suorittavat elämää. Tyyppejä, joille tärkeintä on, että kaikki on suorassa ja niin penteleen täydellistä. Kivikasvoisia vastaantulijoita, joille pelkkä hymyilykin tarkoittaa kontrollin menettämistä. Ja voi kuulkaa, tiedän juuri tasan tarkkaan, kuinka kaltaiseni pyryharakat ärsyttävät edellämainitun tyyppisiä ihmisiä. Mutta minä pidän lähes elämäntehtävänäni tätä pyryharakoimista. Jos voin […]
Äidin suusta TOP 10.
Joskus sitä huomaa hieman toistavansa itseään. Toisaalta kertauksen sanotaan olevan opintojen äiti ja äiti on ehdottomasti kertauksen kuningatar. Silmiini osui jokin aika sitten teksti, johon oli listattu äitien useimmin käyttämät hokemat. En muista listan sisältöä tarkemmin, mutta omaani ei kovinkaan kauaa tarvinnut miettiä… Näitä lausahduksia jakelen lapsilleni kyllästymiseen (omaanikin) asti. 1. Jos et nyt lopeta, […]
Suht puhdas jälkipyykki.
Aika hurja viikko. Enpä olisi uskonut pläski-tekstin syöksyessä näppikselläni, että palautteen määrästä tulisi näin valtaisa. Odotin lähinnä joitain kymmeniä tykkäyksiä ja muutamia aktiivisia terveysterroristien kommentteja siitä, kuinka ylipaino on haitallista nivelille. Onneksi näitä ei mahtunut joukkoon kuin muutama, vaan olitte todella osanneet lukea tekstin oikein, näitte metsän puilta. Pointti ei ollut lihavuuden tai epäterveiden elintapojen […]
Pikkasen pläski.
“No tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona!” Synnyin isokokoisena. Roteva tyttö, jolla oli leipurin kädet. Kasvoin isokokoisena. Iloinen ja positiivinen, mutta pyöreä tyttö. En osannut ajatella olevani poikkeava muulloin, kuin jonkun siitä mainitessa. Oli kavereita. Leikin, pelasin ja harrastin. Ihan kuten kuka tahansa ikäiseni. “Sadan kilon keijukainen!” Koulussa haukuttiin plösöksi. Pidin toisten mollaamista ylipäätään […]
Äitikriisi vol. 278
Nyt ottaa koville. Mun tyttärestä on tulossa teini. 10,5 -vuotiaana tää käyttäytyy samoin, ku minä aikanaan ehkä yläasteen alussa. Kai se todellakin sitten vaan alkaa aiemmin ja aiemmin, eikä käy vastaan pyristeleminen. Varmaan on silti sanomattakin selvää, että kyllä kolmeykkösenä ottaa hiukan koville olla varhaisteinin mutsi. (Ja tässä kohtaa alan vaistomaisesti laskea, että jos neiti […]
Naamaa ja draamaa.
Kunnon bloggarin tapaan alan olla vuosittaisen blogikriisin partaalla. Kirjoittamista en lopeta, en kai enää osaisikaan, mutta aina toisinaan mietin miksi ja kenelle kirjoitan. Tietysti ajatuksissa pyörii myös se, mistä kirjoitan. Kenestä kirjoitan. Mihin tai kehen vedän rajan? En voi väittää, etteikö blogi olisi vuosien varrella muuttunut. Sisustusblogista on tullut enemmänkin… niin mikä? Elämäblogi? Perheblogi? Sekametelisoppa? […]