Ne oli ne kangaskengät. Pienet, pinkit, läpimärät kangaskengät eteisen lattialla. Itku tulvahti jostain syvältä, tyrskähti kuin paha olo joskus. Yllättäen ja pidättelemättä. Itkua riitti ja riittää vieläkin. Vaikka sitä viikkotolkulla jaksaa, lopulta tulee aina ne kangaskengät, jotka laukaisee riittämättömyyden ja ahdistuksen ulos. Vaikka mä olen jo kaksi isompaa muksua saatellut aiemmin koulutielle ja vaikka olenkin […]
arki
Etsivä löytää. Tai sit just ihan joku muu.
Että mää kärsin. Aina sama homma. Oon kuukauden päivät koittanut etsiä kuulokkeitani. Siis että voisin työmatkoilla (ja niillä mielikuvissani reippailluilla lenkeillä) kuunnella musiikkia. Vaikka matkaa ei työmaallekaan ole kävellen, kuin vartin, tykkään kuunnella muutaman hyvän biisin siinäkin. Mutta ei. Loman jälkeen en löytänyt niitä mistään. Ihan orpona olen tuolla hiekkateillä madellut. Puhellut itsekseni ja sisäisesti […]
Työn ohessa
Nyt on hankalaa. Epätoivoista. Säälittävääkin jopa. Tämä meidän vanhusten opiskelu, nimittäin! Kuten tossa kesällä teille jo väläyttelinkin, meillä majailee tällä hetkellä kokonaista viisi opiskelijaa. Tai no, kolme on vielä noita peruskouluipanoita ja sit ollaan me vanhukset, jotka yritetään muka pysyä maailmanmenossa mukana sivistämällä itseämme. Se, miksi se on tehtävä juuri samaan aikaan, on ihan helvetin […]
Sillä lailla
Tää on ollu sellanen supervanhemmuusviikko. Just sellanen, jota helmikorvakorukotiäidit paheksuu. Vetää miinuksia pieneen punaiseen kirjaan, naksauttelee kieltään ja voivottelee. Ja minä yritän epätoivoisesti jostain taustalta kiljua, että mää oon oikeesti ihan hyvä, emmä yleensä oo tällanen. Ja silti ne korvismuijat vaan puistelee päätään. Piti tuo vanhimmainen ilmoittaa tanssitunneille. Siihen oikeastaan ainoaan ryhmään, joka tästä kaupungista […]
Ollaan vain
Nyt voi aika rehellisesti sanoa, että väsyttää. Tai paremminkin uuvuttaa. Eipä kovin usein ole käynyt yhden viikonlopun aikana liki tuhatta vierasta (jos edes koskaan yhteensä). Molempien päivien päätteeksi kitalaki oli kuin santapaperia ja jalat ei enää meinanneet kantaa. Eilen juostiin päivän päätteeksi vielä suoraan yhdessä muiden korisvanhempien kanssa järjestettyyn kisakatsomoon ja illalla oli kyllä aika […]
Säälisuklaa
Kuukausittainen itsesäälipäivä. Sade, harmaus, väsymys, tylsistyminen, unohdukset, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Liian pienet piirit. Pikkukaupunkiahdistus. Mainitsinko jo väsymyksen? No se. Töiden jälkeen raahauduin haluttomana sateeseen talsimaan. Ilman sateenvarjoa. Ilman takkia. Kastuin ja vilutti. Vituttikin. Poikkesin matkalla kauppaan ja ostin itsesäälisuklaapatukan. Ahmin sen loppumatkalla sateessa ihan muina läskeinä. Kotona peilistä katsoi kauttaaltaan vettynyt muija ripsarit […]
Ihan tosi persoonallinen kalenteri
Mua vähän naurattaa. Bongasin Instagramista joku aika sitten vinkin persoonallisesta kalenterista. Koska olen nyt muutaman vuoden sätkinyt kokonaan ilman perinteistä, paperista päivyriä ja viikot on todella tuntuneet juuri niin sekavilta, kuin voi kuvitella, päätin tilata vihdoinkin kunnon almanakan. Ja tietty halusin just sellasen oman näköisen kalenterin. Niinpä klikkailin tuonne Personal Plannerin sivuille ja aloin suunnitella. […]
EN!
Tapahtui tänä aamuna: “EN laita vaatteita. EN syö aamupalaa. EN harjaa hiuksia. EN pue takkia. EN laita ainakaan hattua. EN mene kouluun.” MLL:n vanhempainnetti lupaa mulle 7-vuotiaasta mm. näin: “Lapsi on seesteinen, innokas ja nopea oppimaan uutta.” Olisin vaan kysyny, että entä jos ei oo, ni saako sen palauttaa ja mihin osoitteeseen? Käykö postiennakko? Nimim. […]
Pakkasin leikit, metkut…
…ja koululaukun. Huomenna sitten. Talutan viimeisen kerran ekaluokkalaisen ensimmäisenä päivänä kouluun. Esitän rohkeaa, vaikka todellisuudessa pidättelen itkua. Rohkaisen, vilkutan ja pakahdun. Helpotuksesta, onnesta, haikeudesta. Jostain syystä tällä viimeisellä kerralla myös jännittää eri tavalla, kuin ennen. Olen aina luottanut, että elämä kantaa, lähettänyt lapset luottavaisesti koulutielle. Ja hienosti kaikki on mennytkin. Nyt on jostain syystä epävarma […]
Rakas arki,
kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Olemme kyllä tavanneet useasti, muistatko? Väsyneinä tiistai-iltoina, kun lapsi on myöhässä treeneistä ja jääkaapissa olikin enää kaksi pinaattilättyä. Pimeinä öinä, kun koko perheen kaikki murehdittavat asiat on pakko ratkaista kerralla ja jättää nukkuminen muille. Unettomia öitä seuraavina aamuina, kun kiireessä keitellään aamukahvit ilman pannua, puruja, vettä tai vaan kahvimaito on […]