Palkkiojuoppo.

Nyt mä sen vasta tajusin. Nerokkainta aikuisuudessa on palkita itsensä pienellä annoksella alkoholia! Naiset on ihan liian nynnyjä. Että mää palkinnoks tästä lattiakaivon tyhjennyksestä nautiskelen sit yhden suklaapatukan. Höpö höpö! Viinihana auki vaan, kun saa taltutettua pyykkikasan edes puoleen. Pesee vessan. Pyyhkii pölyt. Tai herranjestas valmistaa kerrankin ruokaa välineellä, joka ei sano lopuksi “bling”. Suklaata […]

Aina jotain!

Kyllä ehdottomasti vaikeinta äitiydessä, näin kahdentoista vuoden kokemuksen perusteella, on jatkuva vastustus. Joku noista on vastahankaan ihan koko ajan. Jos yksi on vahingossa hyvällä tuulella, toinen ulisee vääränlaisesta iltapalasta (ei paahtoleipää!) ja kolmas poraa, kun meillä ei koskaan pestä pyykkiä ja sejase toppi olis justnytheti saatava päälle. Koko porukalla samaan aikaan lähteminen, mihin tahansa, on […]

Kunnallista päivähoitoa 190 €/tunti. Maistuisko?

Mulla ei ole tapana kirjoittaa yhteiskunnallisista asioista, politiikasta tai muustakaan lähtökohtaisesti haukotuttavasta, mutta sitten kun tarpeeksi nyppäsee, tämä on mitä oivin paikka jakaa ärsytys mahdollisimman laajalle. Kyseessä on, jokaisen lapsiperheen kuukausittainen suosikkimeno; päivähoitomaksut. Maksuista väännetään, niitä lasketaan, niitä nostetaan. Satkun palkankorotuksen ilmoittamisen unohtaminen kostautuu vuoden kuluttua, kun käteen lätkäistään taannehtiva lasku. Huppatikeikkaa ja useampi satku […]

Perustele mulle ei.

Tämä epämääräinen kuva esittää käsikirjoitusta. Sellaisen näytelmän käsikirjoitusta, johon minua pyydettiin yhteen päärooleista. Voi helvetti. Juuri aiemmin tällä viikolla inisin, kuinka en ehdi mitään. Kun päivät, viikot ja kuukaudet on niin täynnä. Ni tottakai sit tullaan ehdottamaan tällasta. Ja mähän tiedän, etten mä ehdi. Koska työ, blogi, koulu, lasten harrastukset, elämä… Mutta silti luen plaria […]

Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.

Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]

Viis kolkyt.

Mä oon aina ollut enemmän sellanen aamuvirkku. Illalla uni saapuu jo aikalailla ajoissa ja töihin olen aina mennyt mieluummin aikaisin ja päässyt myös aiemmin, kuin toisinpäin. Mutta kyllä näiden koulupäivien herätys klo 5.30 ei jaksa naurattaa enää yhtään. Hattu nousee epäsäännöllisen työn tekijöille ja muille heräilijöille. Täysin epäinhimillistä touhua. Mitä kouluun tulee, tänään oli äärimmäisen […]

Talvijumihommat.

Vaikka joku jo kielsi kevättä saapumasta, koska talvi on kesken, kyllä mä koko ajan enemmän huomaan ajatuksen lentävän aurinkoa, valoa ja kuivia katuja kohti. Haluan sujauttaa jalkaan tennarit ilman kaatumisvaaraa ja kevyen kevättakin ilman välitöntä vilustumista. Tosin kevätaurinko on myös pirullinen. Joka vuosi sen säteet paljastavat kodin kammottavan talvikondiksen. Pölyt ja töhnät. Auringonvalo näyttää peilistä […]

Hashtag esiteini.

Nää maanantait on kyllä ihan killeriä matskua ihan mihin tahansa ehkäisyvalistus-vihkoseen. Tänään mua odotti kotona tällänen #esiteini. “Jaa kanankoipia? No voiko sen riisin ees keittää erikseen?! Uunissa paistettu riisi on #MAAILMANHIRVEINTÄ! No tee sitä makaroonimössöös! Laitaksä siihen jotain kermaa?! HYIIIIII! Mä vihaan kermaa ihan kaikessa! Mä en syö sitä, koska se on maistuu #KAKALTA! Mä […]

Tappavan tahmea tammikuu.

Mä olen aina inhonnut tammikuita. Jouluilon jälkeen arki tuntuu vaan ihan rehellisesti paskalta, rahat on loppu, housut kiristää, on pimeetä, märkää, liukasta ja ankeeta. Jostain syystä tammikuu tuntuu vielä kestävän ainakin kolme kertaa muita kuukausia pidempään, kuin kiduttaakseen. Tämän vuoden tammitahma ei tehnyt poikkeusta. Varsinaista syytä masisteluun, alakuloon tai väsymykseen ei kai pitäisi olla, silti […]