Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Joulun läheisyyden tajuaa lopullisesti parista asiasta. On aina yhtä hurjaa tajuta sytyttävänsä jo kolmatta adventtikynttilää tai ymmärtää, että lahjojen hankinta jäi taas viime tippaan. Ihan ehdoton joulumielen tuoja on kuitenkin kauneimpien joululaulujen laulaminen. Erityisen harvinainen näky koettiin tänään, kun koko perhe oli […]
arki
Arkikuva 38/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Aika kiitää niin järjettömällä vauhdilla, että koko joulukin varmaan menisi ohi vaan ihan perusviikonloppuna, jos nämä lapset ei muistuttelisi piparien leivonnasta, lahjalistoista ja torttutaikinan ostamisesta. Parasta on kuitenkin se, että lasten kanssa leipominen ei ole enää holtitonta taikinoiden viskelyä, lättäämistä ja sottaamista, […]
Arkikuva 37/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Hyvät naiset ja… öh, no pääasiassa varmaan naiset! Tällä päivämäärällä julistan, että jouluun on aikaa enää neljä maanantaita. NELJÄ! Eikä oo kuulkaa hyasinttii, ei lahjaexcelii, eikä viime vuodenvaihteessa alennusmyynneistä hamstrattuja kinkkupusseja. Joulukortit jäänevät tänä vuonnakin lähettämättä ja pukki tilaamatta. Eli siinä mielessä […]
Sanat hukassa
Sain oikein väkisin vääntää itseni kirjautumaan tänne blogiin. En siksi, että blogissa itsessään olisi jotain epämiellyttävää tai vastenmielistä, vaan koska multa on sanat hukassa. En osaa pukea ajatuksiani ymmärrettävään muotoon, kun en oikein edes tiedä, mitä ajattelen. Sanat eivät löydä paikkaansa, tulee vaan tyhjää, keskinkertaista ja ihan suoranaista paskaa. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut nämä […]
Arkikuva 36/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. No kun se viime viikko sitten meni kaikilta, myös bloggaamisen osalta, munilleen, niin palataan tähän arkikuva-kantaan kuitenkin nyt, kuvalla nro 36. Mä toisinaan kärsin ihan todella siitä, kuinka vähän yhteistä aikaa meillä perheenä ehtii olemaan. Illat, ja myös viikonloput, todella täyttyvät harrastuksista […]
Viis pakettii kanaa pakkaseen -henkinen viikko
Käytin tossa nyssitte viime viikolla semmosta ikäänku veto-oikeutta omaan päätökseeni julkaista arkikuva joka viikko. Tai ylipäänsä kirjoittaa edes kolmesti viikossa. Ei vaan pystyny. Tuli siinä ensin vähän potkua sukille, sitten kohta jo nivusiin, kunnon hutmasu palleaan ja lopulta vedettiin ihan huolella silitysraudalla käkättimeen. Ei nyt sentään fyysisesti, mutta henkisiä mustelmia tuli senkin edestä. Tiedättekö, mistä tietää […]
Minä tarvitsen sinua
Minä olen niin helvetin itsenäinen nainen. Pystyn kaikkeen, mihin haluan, on kaiken maailman mielipiteet ja tarvittaessa tiukkasävyistäkin tekstiä. Osaan työni, teen paljon, uhraudun. En halua uskoa, että on montakaan asiaa, joista en oikeasti selviytyisi, jos ne vaan päättäväisyydestä ovat kiinni. Tiedättehän, ei tartte auttaa, teen tämän itse. Koska osaan, haluan ja pystyn. Voimakkaan naisen pintaa […]
Peruspäivä jota ei ole
Yhteistyössä UKKO.fi Viime syksynä olin polttaa itseni loppuun. Kävin päivätyössä, tein iltaisin enenevässä määrin erilaisia kirjoitustöitä useille toimeksiantajille ja yritin samalla puristaa valmiiksi markkinointiviestinnän oppisopimusopintojani. Siihen päälle tietysti perhearki harrastuksineen, pyykkeineen ja koekuulusteluineen, ja olin jo ihan tosissaan aika piipussa. Jouluvapaat osuivat onneksi otolliseen paikkaan, sain raapustettua lopputyöni valmiiksi ja tammikuun lopussa juhlin tutkinnon läpäisyä. […]
Arkikuva 34/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Kuten jo vanha nakkilainen sananparsikin sanoo: “Kaikki loppuu aikanaan, pyykinpesu ei milloinkaan.” Ei lisättävää. -Päivi
Arkikuva 33/52
Viisihenkisen perheen tavallista arkea. Yksi kuva viikossa, yhden vuoden ajan. Haaste Lähiömutsilta bongattu. Verkkarisunnuntai. Ihana, tarpeellinen löhöilypäivä, jolloin kenenkään kello ei soinut, eikä kukaan juossut mihinkään. Pitkät yöunet loppuivat ennen yhdeksää ja rauhallisen aamukahvin ja hesarin jälkeen sukelsin viltin alle ja annoin itselleni pitkästä aikaa luvan ihan vaan olla ja lukea. En ole tehnyt mitään […]