Kevät ja alkukesä on aina olleet mun lemppareita. Vehreyteen heräävä luonto, ihanan raikas valo ja pikkuhiljaa lämmittävä aurinko on sellaiset varmat hyvän mielen eväät. Lämpötila ei myöskään ole vielä tuskaisen kuuma, paksuthan ei katsokaas sellasesta tykkää. Ylipäänsä alkukesä on jotenkin toiveikasta ja lupaavaa aikaa. Tämä kevät on mennyt jotenkin harmillisesti tähän asti vähän ohi. Nuo, […]
hyvinvointi
Ai tätä se väsymys olikin…
Helatorstain saavutukset: herääminen, hereillä pysyminen, päiväunet. Sama kaava on tuntunut toistuvan nyt liian usein. Energia on jatkuvasti vähissä, suuta kuivaa, oksettaa ja iltaisin nukkumatti korjaa jopa aikaisemmin, kuin normaalisti. Liian pitkän ruokailuvälin aiheuttama tärinä, voimattomuus ja huono olo tuntui varpaissa asti. Aloin jo vähän huolestua. Vaikka tietynlainen väsymys on normaalia, kun on paljon aikatauluja ja […]
Äideistä keskinkertaisin
Äitiys rakentuu pikkuhiljaa siitä hetkestä lähtien, kun pissainen tikku paljastaa viivoja yhden sijaan kaksi. Linjavetoja tulee tehtyä esikoisvauvan potkujen tahdissa. Minusta tulee rento, mutta jämäkkä äiti. Suvaitsevainen, mutta aavistuksen tiukka. En pakota, vaan ohjaan lempeästi. Kiellän tiukasti, mutta muistan aina asettua lapsen tasolle. Hiekkalaatikon reunalla äitiydestä tuli huomaamatonta kilpailua. Puolituttujen äitien kanssa käytiin läpi ristiäistarjoilut […]
Vapustahan elämässä on lopulta kysymys
Aina joskus tarvitaan yksi vappu, jotta muistaa, mistä tässä elämässä lopulta on kyse. Perheestä. Ystävistä. Hyvästä ruoasta. Musiikista. Kuohujuomasta. Yhdessäolosta niiden just omien ihmisten kanssa. Kun voi olla ihan oma itsensä. Ilahduttavinta on huomata omien lasten löytävän myös pikkuhiljaa niitä omia ihmisiään. Pakahduttavan hienoa. -Päivi- Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Ryhdistäydy, ämmä!
Kyllä mä toisinaan olisin tosi mielelläni mies. Sellanen halki-poikki-pinoon. Jos nyppii, sanotaan rehellisesti perkeleet tai vastaavasti tinataan hiukkasen turpaan. Sitten asia onkin käsitelty ja voidaan jatkaa eloa, kuten aiemminkin. Inhoan itsessäni sitä pillittävää ämmää, joka vatvoo ja velloo ja välillä tirauttaa lohduttoman “mun elämä on pilalla” -kyyneleen muka salaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa niiskauttaen, jotta […]
Mä sanon viimeisen sanani ja se on… “no kyl mä voin”.
Voi, kuinka monta kertaa mä olen luvannut itselleni, että en ryhdy enää mihinkään ylimääräiseen. En lupaudu yhteenkään vapaaehtoishommaan. En viittaa, kun joku pyytää tekemään vaan “ihan pikkujutun”. Olen taka-alalla hiljaa ja katselen lattiaan niinkuin muutkin, kun innokkaita kysellään. Mutta kun ei. Kun on ihan pakko tulkita kirjaimellisesti sanontaa “ku kaikki tarttis ite tehdä”. Ja sit […]
Yhden yön perheloma.
Joskus ei tarvitse muuta. Kun saa vaan nukkua lakanoissa, jotka joku muu pesee. Syödä ruokaa, jonka joku muu valmistaa. Maleksia suoraan sängystä notkuvan aamiaispöydän ääreen, jonka jämät joku muu korjaa pois. Ja tiskaa. Me suunniteltiin alunperin pääsiäislomaa Tallinnassa. Yö tai pari Helsingin päässä, laivalla yli ja pikainen katsastus Viron puolella. Mutta sitten tuli taas arki, […]
Nyt ei kyllä sit mitään.
Mulla on mennyt muutama viime viikko vähän lujaa. Ei siis hauskanpitomielessä (valitettavasti), vaan aikataulumielessä. Kotona oon kääntynyt pääasiassa nukkumassa, muuten arki on täyttynyt aikatauluista. Kroppakin jossain vaiheessa yleensä kertoo, kun ei itse tajua pysähtyä. Nukkuminen huononee ja kaikenmaailman kulkutaudit iskee helpommin. Pääsiäisen vapaat tuli siis varsin hyvään kohtaan. Ehkä kaikkein eniten toivoisin kokonaan suunnitelmista vapaita […]
Lukuloma!
Mä olen jäljessä! Vuodenvaihteessa aloittamani lukuhaaste on edennyt kyllä, mutta ei ihan siihen tahtiin, kuin olisin toivonut. Huomenna starttaa jo viikko 12 ja luettujen kirjojen määräksi nousi juuri äsken kahdeksan, mikä tarkoittaa siis sitä, että olen jopa neljä opusta aikatauluani jäljessä. Mä pääsin tällä viikolla itseasiassa pitkästä aikaa taas kunnolla lukumoodiin. Kärsin muutaman viikon jonkin […]
Itkijänainen.
Mä olen horoskoopiltani kalat. Vaikken astrologiaan varsinaisesti usko, tai siitä juuri mitään tiedäkään, löydän kyllä itsestäni huomattavan paljon kala-ihmisen piirteitä. Äärimmäisen tunteellinen ja herkkä, joka ahdistuu arjen rutiineista ja mielellään elelisi vain iloisen boheemissa kaaoksessa, kunhan ei vaan olisi pakko tehdä maailman tylsimpiä arkirutiineja. Ymmärtäjä ja hörhö, joka uskoo kohtaloon ja jonka on pakko saada […]