Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]
lapset
Pakkasin leikit, metkut…
…ja koululaukun. Huomenna sitten. Talutan viimeisen kerran ekaluokkalaisen ensimmäisenä päivänä kouluun. Esitän rohkeaa, vaikka todellisuudessa pidättelen itkua. Rohkaisen, vilkutan ja pakahdun. Helpotuksesta, onnesta, haikeudesta. Jostain syystä tällä viimeisellä kerralla myös jännittää eri tavalla, kuin ennen. Olen aina luottanut, että elämä kantaa, lähettänyt lapset luottavaisesti koulutielle. Ja hienosti kaikki on mennytkin. Nyt on jostain syystä epävarma […]
Viisi koululaista ja uusi arki
Mä myönnän, etten vielä tällä viikolla kovin montaa ajatusta ole alkavalle arjelle uhrannut. No sen verran, että tänään käytiin tulevan ekaluokkalaisen kanssa kynä- ja kumiostoksilla ja muutama kouluvaate hankkimassa. Voi olla, etten vain ole uskaltanut. Kuukausi sitten jouduin miettimään tulevaa vuotta paljon ja uudelta kantilta. Jouduin puntaroimaan ajankäyttöä, laittamaan vaakakuppiin itselleni tärkeitä asioita ja perheen. […]
“Ai sä kävit kampaajalla?”
“Aika kauhee.” Kyllä noi lapset on ihania. Ehdinkin jo sadasosasekunnin olla tyytyväinen uuteen kuontalooni. Nyt tää rakeinen kuva ilmeineen kertoo kaiken oleellisen. Hyvin meni. -Päivi Seuraa meininkejä myös nakkimutsin Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä.
Aikakauden päätös
Ollaan yht’äkkiä siinä pisteessä, että pienimmäisellä kiharapäällä on enää yksi päiväkotipäivä jäljellä. Yksi. Kaikkien niiden itkuisten, kiukkuisten ja väsyneiden aamujen jälkeen. Pukemisten, riisumisten ja kurahousujen. Kolmen lapsen hoitomaksurumban. Kellon perässä juoksemisen. Kaiken jälkeen enää yksi. Meidän jokainen lapsi on ollut päiväkodissa, tämän viimeisen “ura” alkoi vauvalassa jo 1-vuotiaana. On ollut vatsatautikierteet, täiepäilyt ja ristiriitoja kavereiden […]
Lapsen silmin
Tämä meidän 12-vuotias on jo pitkään ollut kiinnostunut kuvaamisesta. Siis sekä valokuvien ottamisesta että, tottakai tänä vloggaajien aikakautena, myös liikkuvasta kuvasta. Tyttö tykkää kuvailla ystäviään, luontoa ja kuten ikään kuuluu, itseään. Ehdotin osallistumista paikalliseen lasten valokuvauskilpailuun, jossa aiheena on puutalokaupungin tunnelma. Kuulemma jo kaverinkin äiti oli hänelle osallistumista ehdottanut ja ideakin oli valmiina. Joten pitemmittä […]
Maailman vihatuin äiti
Kun on maanantai, jolloin housut repee (ei pelkästään kuvainnollisesti ja kyllä, mistäs muualta ku haaroista), maailman huonoimman äidin osa tuntuu erityisen raskaalta. Ilmeisesti tänään on se päivä, kun lapsetkin tajusivat palanneensa kotiin. Tylsään, ärsyttävään himaan, missä kukaan ei a.) osta ruokaa, b.) tee ruokaa c.) välitä lapsista. Paikkaan, jossa asuu “maailman idiootein äiti” (suora lainaus) […]
Ihanan tavallinen oivallus
He ovat taas täällä! Elämä on palautunut alle vuorokaudessa normaaleihin uomiinsa. Eteinen on väärällään kenkiä, tiskipöytä notkuu kerran käytetyistä vesilaseista, vessanovia paiskotaan aamutuimaan, irvistellään mun kesäkeitolle, tivataan seitsemästi päivässä mitä on ruoaksi ja nahistellaan, jos aihetta on. Tai oikeastaan varsinkin, jos ei ole. Ja voi, kuinka ihanan tavallista, turvallista ja onnellista tämä onkaan! Viikossa sai […]
Jag tror, jag tror på sommaren
Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa! Pikkutyypit dyykkas pelottomasti hyytävän kylmään veteen, me vanhukset lojuttiin rantsussa. Minien kasvot on vihdoin saaneet päivetystä, vanhimman pieni nenä täyttyy pisamista ja jostain syystä nuo tuntuvat aina kesäisin kasvavan kuin ruohot. Huomenna pakataan muksut autoon ja lähetetään viikoksi mummun soppakattilan ääreen. Vanhempien hunninko alkanee sillä kellonlyömällä, kun auton perävalot […]
Ei se väärin oo! Vai onko?
Tänään se vihdoin varmistui! Viikon kuluttua koittava viikon mittainen vapausjakso. Talvisena arki-iltana pyykkivuoren alla haaveiltu tähtihetki. Viikko ilman lapsia! Vaikka soosoo. Eihän sellaista saa odottaa. Ennemminkin pitää etukäteen kärsiä ikävää ja murehtia, kuinka sitä ikinä pärjää kokonaista viikkoa ilman tappelevia ihastuttavia apin… herranterttuja. Miten ihmeessä selviytyy pienemmistä pyykkikasoista, aterioista joissa saa olla pilkkuja, itse päätetystä […]