Mun lapset on ollu entisissä elämissään jotain sirkuskiertolaisia. Tai apinoita. Nuppeja ja nahkoja. Älämölöilijöitä. Ainakin viimepäivien perusteella. En tiedä miksi toi apinuus on nyt korostunut. Oonko ollut viime aikoina enemmän ajatuksissani, kuin normaalisti, vai ehkä vaan kotona lasten kanssa pidempiä aikoja, kuin “entisessä” arjessa. Mutta jumalauta ne hyppii seinille! Puhuu päällekkäin, makaa päällekkäin, tappelee, kitisee, […]
minä itse
Aikuisoppija.
Kohta se sitten testataan. Onko aivokapasiteetti hapertunut, ottaako nuppi vastaan vielä uutta tietoa ja ylipäänsä, onko tällaisesta vanhasta haahkasta enää mihinkään. Nakkimutsista tulee oppisopimusopiskelija! Mähän olen jo pidempään märissyt, täällä blogissakin, sitä etten meinaa löytää sitä paikkaani. Jotenkin yrityksen lopettamisen jälkeen päästin itseni ikäänkuin tuuliajolle, menin vaan, tein duunia ja olin. Takaraivossa nakutti kuitenkin koko […]
Sit mä olin ihan et nyt mä alan lenkkeillä.
Oi kesä. Jäätelöt, sidukat, makkarat, löhöily. Niin kaunista ja rentouttavaa kuin tuo kaikki onkin, syksyn tullen hyvien muistojen lisäksi löytyy “yllättävät” viisi lisäkiloa. Perseestä. Okei, seittemän. Hieno homma. Kun aikansa tuskailee kiristävien vaatteiden kanssa, vetää napaa sisään ja valitsee kaapista tyköistuvien sijaan ylleen sitä loimi-osastoa, sitä on kovin päättäväinen. Lenkillehän tässä on mentävä! Onneks on […]
Kuin viimeistä päivää.
Haikeus. Helpotus. Jännitys. Onni. Laitetaan ne samaan pataan, niin saadaan aikalailla mun fiilikset just nyt. Tänään oli viimeinen työpäiväni. Laskin kassat, pesin kahvipannut, suljin verhot. Tunnustelin fiiliksiä. Suljettuani oven viimeisen kerran, huokaisin, hymyilin kaupalle vielä kerran ja kävelin kotiin katsomatta taakseni. Sinne jäi monet riemukkaat kohtaamiset, rasvasten juttujen nauruhepulit ja muutamat kyyneleetkin. Eniten tulen ehkä […]
Mun oma!
Kyllä lähellä on ollu, että ministeritukasta olis kuitenkin tullu sitä Vironperän mallia. Siihen tyyliin on lettiä irronnut tämän blogipäivityksen takia. Huomionarvoista tietenkin tässäkin, että mähän en itse päivittänyt mitään. Kunhan seurasin sivusta. Ja silti oli irrota pää! Nyt alkaa kuitenkin näyttää jokseenkin siltä, kuin oli tarkoitus. Mulla on oma domain! Mää oon ihan muina nakkimutsimuijina […]
Korkkarit kattoon!
En tiedä, jäikö menneestä viikosta paljon jälkipolville kerrottavaa. Tai ehkä sittenkin. Viikkoon mahtui kuitenkin se pitkään mielessä kytenyt irtisanoutuminen, jupinaa byrokratiasta, sitä nyt jo aika perinteistä ahdistusta, lähes sairaalloista väsymystä. Iltaisin olenkin maannut lähinnä kyljyksenä ja tuijottanut lasittunein katsein kattoon. Oikeesti kyllä pakotin itteni muutamana iltana lenkille, ihan vaan saadakseni raitista ilmaa. Kotityöt olen ohittanut […]
Kylmä kahvi kaunistaa?
Monta vuotta mä olen kitkutellut. Ja kiukutellut. Juonut kahvini sinnikkäästi haaleana ja toisinaan lyönyt mukin lähes suoraan mikroon. Kiroillut ääliömäistä keitintä, mutta kuitenkin jatkanut sen käyttämistä. Onhan se lahjaksi saatu merkkikeitin. Kalliskin varmaan. Mutta nyt riitti! Aamukahvi on mulle yksi päivän parhaista hetkistä. Höyryävä mokkamuki lämmittää syksyisen viileillä puulattioilla kylmennyttä kroppaa varpaisiin asti, herättää ja […]
Pienet.
Tänään kohotellaan maljoja, kun vietetään toista vuosittaista tyttöjen piirakkailtaa. Jokainen on taas valmistanut jotain herkkua illanistujaista varten ja onpa piirakkaporukkamme kasvanutkin yhdellä jäsenellä. Tänä iltana kohotetaan malja myös sille. Ärsyttävän salaperäistä, mutta joutuu pysymään salaisuutena vielä hetken. Kerron kyllä mille kilistellään, kunhan sopiva hetki koittaa. Sen vaan sanon, että sinnikkyys palkitaan lopulta sittenkin! Kippis! -Päivi- […]
Mitä sä pelkäät?
Äitiys on sellanen jännä yhdistelmä suurta onnea ja jäytävää pelkoa. Koko ajanhan sitä on sydän syrjällään jälkikasvunsa puolesta. Jostain syystä vauva-aikana on ihan varma, että se lakkaa vaan yht’äkkiä hengittämästä. Taaperoikäinen voi koska tahansa sotkeentua pulleroisiin kinttuihinsa ja kaatua, tukehtua palikkaan tai hukkua saaviin. Koululaista vaanii liikenne joka ikinen päivä. Ja entäs kun pääsevät teini-ikään, […]
Ministeritukka.
Politiikastahan minä en mitään ymmärrä. Enkä edes esitä kovin kiinnostunutta. Mutta kovin ilahtunut olin uuden ympäristöministerin valinnasta kahdestakin syystä. Ensinnäkin ihan ykkösjuttu, että ministeriössä on joku, joka ei ole ollut poliittisissa kahinoissa jo Kekkosen aikaan ja toiseksi Sanni Grahn-Laasosella on ihan killeri fleda! Myönnän, tämä on poliittisena kannanottona heikohko, mutta mä kaipaan nyt pinnallista hömppää […]