Pakko myöntää, että nyt jännittää. Huomenna alkaa uusi elämä. Menen töihin, jollekin muulle. En ole enää itseni pomo, tehtävät on uusia, paikka on uusi, porukka on uusi. Jännittää, miten opin, sopeudun ja osaan olla. Vaikka toisaalta uskon ja tiedän, että kaikki menee hyvin. Meneehän..? Onneksi sain tähän väliin muutaman viikon nollausajan. Myönnettäköön, että yhtään ikkunaa […]
minä itse
Kehäraakin kisamietteitä.
Kaksplussan blogikisan finaaliin pääseminen on herättänyt paljon mietteitä. Niin itsessäni, kuin lukijoissakin. Yleisimmin on ehkä vähän ihmetelty, miksi juuri Kaksplus. Eihän meillä ole enää vauvoja, äitiyslomia tai vaippajuttuja. (eikä muuten tulekaan) Kisaan osallistuminen tapahtui, mulle hyvin tyypillisesti, hetken mielijohteesta. Kävin piristämässä päivääni lukemalla Kaksplussan sivuilta jonkun mitä hulvattomimman keskusteluketjun ja samalla silmiini osui banneri, jossa […]
Aika päästää irti.
Mä olen koittanut kaikin keinoin pysyä kiireisenä. Käynyt kohta kaksi viikkoa siivoilemassa liiketilalla, saamatta kuitenkaan aikaiseksi oikein mitään. Siirrellyt laatikoita, kuunnellut musiikkia, pakkaillut tavaroita. Uudestaan ja uudestaan. Tekemättä oikeasti yhtään mitään. Ehkä mä olen alitajuisesti tarkoituksella venyttänyt lopullista luopumista… Vaikka hymy on urheasti pysynyt huulilla, tosiasiassa pelottaa niin että sattuu. Vaikka kuinka tiedän, että tästä […]
Vanha sulki, uusi auki.
Miten tämän nyt alottais… Aikamoisessa tunteiden vuoristoradassa on ajeltu viimeiset vuorokaudet. Ilon ja surun kautta haikeuteen ja ikävään. Olen ihan varma, että toiveikkuuskin herää taas. Kunhan nämä negatiivisemmat tunteet saadaan läpikäytyä ensin. Hilma siis sulki ovensa eilen, viimeistä kertaa. Päällimmäiset ajatukset liittyvät vielä käytäntöön, mutta pakko myöntää, että “liike suljettu” -kyltin teippaaminen kirpaisi. Onneksi rakas […]
Aikansa kutakin ja muita latteuksia.
Mä taisin tietää jo syksyllä, että näin tulee tapahtumaan. Jotenkin valmistin itseäni ja surin jo ennakkoon. Lopullinen päätös oli kuitenkin ennen kaikkea suuri helpotus. Mä uskalsin sanoa ääneen, miltä tuntui ja siitä se varsinainen prosessi lähti liikkeelle. Päätimme siis lopettaa Hilman. Asiaa pyöriteltiin, keskusteltiin, itkettiin ja laskettiin. Lopulta oli pakko ajatella realistisesti. Yrityksen kehittäminen olisi […]
Totaalisen maanantai
Huh! Onneks ollaan jo illassa. Tänään on taas ollut oikein perinteinen maanantai. Ihan liikaa kaikkee. Kun pääsee vihdoin kotioven paremmalle (?!) puolen, lapset kiljuu yhteen ääneen. Kuka käskee päällystää kirjoja, kuka haluaa pelata tietsikkaa, kuka kiljuu monojen olevan liian pienet, kuka karjuu pyyhkimään. Kaikki nuo edellämainitut tulipalot saatiin onneksi sammutettua (paitsi se päällystäminen, miten sitä […]
Skitso, skitsompi, yrittäjä.
“Joka toinen päivä sitä herää paita märkänä ja joka toinen paita kuivana.” Naurahdin. Aika hyvä kiteytys tästä touhusta. Kuinka yhden viikon (joskus päivänkin…) aikana mennään äärimmäisestä euforiasta syvimpään masennuksen alhoon. Kuinka jonain aamuna työmatka sujuu lähes liidellen ja toisena rytmihäiriöt ja hikikarpalot otsalla pakottavat pysähtymään välillä. Ei yrittäjyys kaikille sovi. Mutta sopiiko se mulle? Mä […]
Jaa mää vai?
Mulla on ihan surkea muisti. Nyt kun kerrankin muistin, että mua on viskattu (useammallakin) haasteella, parempi vastailla niihin saman tien, ennenkuin jäävät unholaan. Ei kannata siis ottaa itseensä, jos joskus olen jonkun haasteen/tunnustuksen unohtanut. Tää mun päänsisäinen kovalevy kun tallentaa vain noin 63% annetusta tiedosta… Ensimmäiseksi tartun nyt Satulinnan Tuijan haasteeseen, jossa vastataan 11 annettuun kysymykseen […]
Naked truth
Että pitikin mennä… 😉 Lueskelin aamulla blogeja ja silmiini osui Veeran haaste. Mietin itsekseni, tohtisko sitä. Ja kun huomasin facebookissa Marian pohtivan samaa, menin ja haastoin hänet. Lupautumalla tekemään saman itsekin. Auts! Mutta koska olen sanojeni mittainen nainen (jopa hieman isompi…), ja Maria omat kuvansa jo postasi, ei auttanut kuin pestä töistä tultuani naama puhtaaksi […]
Haaveissa.
Pelkästään ikäviä asioita ei voi määräänsä enempää märehtiä. Olen luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta toisaalta myös ihan höpö taivaanrannanmaalari. Haaveksija. Jos saisin valita, mulla olisi joka viikko yksi päivä, jolloin saisin rauhassa hohhailla ja rakennella pilvilinnojani. Tottakai mä toivon, että läheiset pysyy terveenä ja lapsista kasvaa kunnon aikuisia. Toivon tasapainoista elämää. (eikä näitä pommeja koko ajan…) […]