Paras versio minusta

Se iski tajuntaan hetki sitten. Vajaan vuoden päästä täytän 35 vuotta. Kolmekymmentäviisi. Se tuntuu hirveän paljolta. Sitten olen kai virallisesti sellainen keski-ikäinen. Ei yhtään tunnu siltä. Ei yhtään. Tämä rönsyilevä blogi on varmasti kertonut omalta osaltaan sen, ettei viime vuodet ole olleet pelkästään iloa ja juhlaa. Itseäni olen etsinyt otsalamppu välkkyen ja hakku täristen niin […]

Äkäinen ämmä haluaa arvostusta

On ihanaa, että näin 8.3. on marketit väärällään tulppaaneja, ruusuja ja suklaasydämiä. Leivoskauppa käy kuumana. Työpaikoilla kukitetaan naisia. Onhan naistenpäivä. No vähänkö hei mahtavaa! Mikä tahansa syy saada kukkia tai lahjoja on hyvä syy. Tosin uskoisin, että suurin osa naisista vaihtaisi vuosittaisen neilikkakimppunsa päivittäiseen arvostukseen ihan koska tahansa. Koska, let’s face it, naisena joutuu edelleen […]

Säälisuklaa

Kuukausittainen itsesäälipäivä. Sade, harmaus, väsymys, tylsistyminen, unohdukset, liikaa tekemistä, liian vähän aikaa. Liian pienet piirit. Pikkukaupunkiahdistus. Mainitsinko jo väsymyksen? No se. Töiden jälkeen raahauduin haluttomana sateeseen talsimaan. Ilman sateenvarjoa. Ilman takkia. Kastuin ja vilutti. Vituttikin. Poikkesin matkalla kauppaan ja ostin itsesäälisuklaapatukan. Ahmin sen loppumatkalla sateessa ihan muina läskeinä. Kotona peilistä katsoi kauttaaltaan vettynyt muija ripsarit […]

Kun kaikki on ihan hyvin

Tällä viikolla olen herännyt perheestä ensimmäisenä. Keitellyt aamukahvit, pukeutunut ja meikkaillut aivan rauhassa, talon ollessa vielä hiljainen. Istahtanut jopa hetkeksi lukemaan lehteä ja haukannut kahvini seurana jotain aamupalaa. Tänään töihin kävellessäni oli jostain syystä harvinaisen hyvä mieli. Sellainen epätavallisen tasainen ja harmoninen olo. Alle kymmenen minuutin matkalla tervehdin useampaa vastaantulijaa ja hymyilytti. En tiedä, liekö […]

Mitä sä pelkäät?

Äitiys on sellanen jännä yhdistelmä suurta onnea ja jäytävää pelkoa. Koko ajanhan sitä on sydän syrjällään jälkikasvunsa puolesta. Jostain syystä vauva-aikana on ihan varma, että se lakkaa vaan yht’äkkiä hengittämästä. Taaperoikäinen voi koska tahansa sotkeentua pulleroisiin kinttuihinsa ja kaatua, tukehtua palikkaan tai hukkua saaviin. Koululaista vaanii liikenne joka ikinen päivä. Ja entäs kun pääsevät teini-ikään, […]

Pikkasen pläski.

“No tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona!” Synnyin isokokoisena. Roteva tyttö, jolla oli leipurin kädet. Kasvoin isokokoisena. Iloinen ja positiivinen, mutta pyöreä tyttö. En osannut ajatella olevani poikkeava muulloin, kuin jonkun siitä mainitessa. Oli kavereita. Leikin, pelasin ja harrastin. Ihan kuten kuka tahansa ikäiseni. “Sadan kilon keijukainen!” Koulussa haukuttiin plösöksi. Pidin toisten mollaamista ylipäätään […]