Kun vielä tulee ikävä

13 vuotta sitten tänään oli pakkanen. Niin kylmä, että kirkossa oli urut jäässä ja häämarssi soitettiin viime hetken päätöksestä pianolla. Isä saattoi mut alttarille, enkä osannut ollenkaan aavistaa, että muutamaa tuntia aiemmin heidän autonsa oli hajonnut tienposkeen ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä. En itkenyt kirkossa. Minä, vollottajanainen. Otin miehen sukunimen pitkän pohdinnan jälkeen. Häämatkalle […]

Läpi!

Paniikki-itkut joululomalla, useat epäuskon hetket ja lopputyön viimeisten hetkien eestaas veivaukset ovat nyt ohi. Reilu vuosi sitten alkanut markkinointiviestinnän oppisopimus on paketissa. Aika paljon tuo tämän päiväinen tutkintopäivä kieltämättä hikoilutti, mutta läpi meni niin että hujahti! Eikä vissiin lopulta tainnut edes tehdä tiukkaa. Nyt on tosi onnellinen olo. Ja helpottunut. Yksi asia vähemmän murehdittavana ja […]

The lista 2016

Pakko myöntää, että tämä vuosi on alkanut kohdallani aavistuksen kankeasti. Fyysinen kankeus on toki samaa luokkaa viime vuoden kanssa, käydäänhän tässä jo visusti neljääkymmentä, mutta myös henkisellä puolella kone on yskähdellyt. Olen lueskellut muiden innokkaita ja toiveikkaita ajatuksia alkaneen vuoden varalle, saamatta itse kiinni vastaavasta positiivisesta ajattelusta ollenkaan. Tuli sellanen epäröinti. Ja sitä seurasikin jo […]

Parasta aikaa!

Välitervehdys täältä rentoilun keskeltä! Vuoden parasta päivää vietetään perinteisin menoin löhöillen, syöden ja leikkien. Parasta, että edes muutamana päivänä vuodessa saa pitää muksut kainalossa, eikä päästää kavereille. Me aiotaan nauttia joulusta ja rennosta tunnelmasta vielä koko loppuviikon ajan. Vähän takaraivossa nytkin tosin hakkaa koulutyön keskeneräisyys, mutta päätin keskittyä siihen vasta maanantaina. Ehtiihän sitä sitten. Leppoisaa […]

Moi rakas, muistatko mua?

Tänään se tapahtui. Työkaverini sai syntymäpäivänsä kunniaksi kukkalähetyksen töihin. Mieheltä. Olin ihan vilpittömästi tosi iloinen tämän sankarin yllätyksestä ja ilahtuneesta leveästä hymystä. Vastarakastuneen parin onni on niin täynnä tunnetta ja elämää. Suloiset, ihanat. Tietysti (luonnollisesti) asiasta oli kateellisen akan katkeruudella kotona ohimennen mainittava, vaikka eihän tuollainen ikinä mihinkään vaikuta. Paitsi siihen, että miestä vituttaa, kun […]

Pidä hyvänä

Niinkuin olen muutaman kerran viime aikoina kirjoittanutkin, syksy on imaissut mehuja ihan uuteen malliin. Tiedän ottaneeni vähän liikaa hommia ja jonkin asteinen uuvahdus istahti olalle pari viikkoa sitten. Niin ihania kuin gaalat ja reissut ovatkin, ne on kyllä vieneet viimeisetkin voimat. Tunnen olevani kuivaksi puristettu rätti. Ei edes pesusieni, joka palautuu puserruksen jälkeen alkuperäiseen muotoonsa, […]

Tytöt tahtoo mennä Osloon!

Ja tytöthän menee! Mä taisin jossain vaiheessa kesää luvata itselleni, että kunhan saan tutkintoraporttini valmiiksi, pääsen matkalle. Se mitään valmis ole, mutta reissuun me lähdetään silti. Koska aikuisena voi hiukan oikasta! Höhöhöö! No, joku saattais esittää, melko aiheellisestikin, kysymyksen siitä, kuka helvetti lähtee lokakuussa Osloon. Mutta siinäpä se, ei sitten niin kukaan! Ehkä juuri siksi […]

Vuosi sitten

Jos tuossa pari postausta sitten sanoinkin, ettei tämä ehkä ole ollut mikään elämäni kesä, niin viime kesä osui kyllä aika lähelle sitä. Oli Riikan reissu (josta varsinkin tulomatkan yhteinen ripuli teki ikimuistoisen), ihana Ahvenanmaan juhannus ja koko kesän kruununa voitettu MM-kisamatka Bilbaoon. Että ei sitä kesää kyllä ihan helpolla ylitetä. Tiedän myös toitottaneeni tuhanteen kertaan […]

Kiitos, kesä 2015!

Mun puolesta saa sataa. Nautin suunnattomasti viilenevistä illoista ja syksyn tuoksuisista aamuista. Elämän asettumisesta normaaleihin uomiinsa. Vaikka olin keväällä vähän murheellinen reissuttomasta kesästä ja suuri osa suvesta kului sadetta pidellen, oli tämäkin taas kuitenkin hyvä kesä. Ei nyt mikään “elämäni kesä”, mutta kuitenkin hyvä, valoisa ja antoisakin. Viime kuukausien kuvia kaivellessa, hymy nousi korviin monta […]

Sisarukset

Me oltiin mun isoveljen kanssa nuorempina ihan jäätäviä tappelupukareita. Riideltiin alituiseen, eikä aina pelkästään verbaalisesti, vaan useasti myös ihan käsirysyn kera. Pahimmat yhteenotot päättyivät veitsellä viilleltyihin hevosjulisteisiin (isoveikan tekosia) ja revittyihin flanellipaitoihin (mun kosto julisteista). Ajalla on kuitenkin taipumuksena kullata muistot. Kun omat muksut alkoivat päästä tuohon “pahainen kakara”-ikään, olin ihan pöyristynyt, kuinka paljon ja […]