… on kyllä tullut juostua kertakaikkisesti tuli persiin alla. Tänään oonkin sit puuskuttanut koko viikon edestä, tosin lähinnä eilisten, hippasen rankaksi muodostuneiden teatterikipaleen hautajaisten johdosta. Terkkuja vaan kovasti kaikille, joiden kanssa eilen tuli jutskailtua!
Muutoin tällä viikolla…
– oon muistanut olevani sekä onnekas, että onnellinen
– oon koittanut muistaa mennä ajoissa nukkumaan
– epäonnistunut yrityksessäni surkeasti
– lainasin taas turhan korkean pinon kirjoja
– kävin puhelemassa pehmosia bloggaamisesta hurmaavalle naisjoukolle
– tajusin, etten ole uhrannut ajatustakaan joululahjoille!
– jouluruokia sentään oon miettiny. Pitäähän sitä paksulla tärkeysjärjestys olla.
– vedettiin viimeiset Pokat teatterilla
– jonka jälkeen join, join, minämuija join
– ei olis kannattanu…
– mun pikkuisin oli kasvanu vuorokauden aikana ainakin vuodella! Neitokainen oli uinut eilen uimahallissa useamman kerran ison altaan päästä päähän ja illalla kikkarapäältä oli irronnut ensimmäinen hammas.
– tänään pyyhkästiin vaan pölyt adventtikyntteliköstä ja todettiin jälleen, että miksi ihmeessä tuota korjaamaan välillä pois, kun joulu tulee kuitenkin aina niin pian.
Ilta jatkuu vahvassa makuuasennossa. Vaikka mulle tulee kauhea ikävä tota meidän aivan hulvattoman ihanaa teatteriporukkaa, oon myös tosi helpottunut. Nyt aikaa vapautui taas niin paljon muuhunkin. Kirjapino odottaa korkkaamista, blogi postauksia ja lapset tietysti aikaa. Ehkäpä se joulufiiliskin vielä jostain naftaliinista kaivetaan.
-Päivi-
