Ei mittä ja muit ukilaissi

*Blogimatkan tarjosi Visit Uusikaupunki

Olipa kerran yks blogimatka Uuteenkaupunkiin.

Niin, just se sama, jolla meikäläinen kompuroi, mursi kätensä ja jonotteli röntgeniin samalla, kun blogikaverit saivat elämänsä huikeimmat kyydit jollain käsittämättömällä banskuveneellä pitkin Pohjanlahtea. Saattaa myös olla, että banaaniveneestä ei ollut kyse ensinkään, mutta kuulosti niin hyvältä, että saa nyt luvan olla. Ukilainen bananaboat.

Minä kun siis aina jauhan siitä uusikaupunkilaisuudestani, niin halusin kutsua nyt myös muita bloggareita näkemään ja kokemaan kummost touhu tääl sit oikke o. Päivä oli myös mulle ihan mahtava elämys, koska tiedättehän, kuinka oman lähiseutunsa helmet niin helposti unohtaa? Se, että pääsin porukan mukana uskomattomalle taidematkalle Taidetalo Pilvilinnaan, hulvattomalle museokierrokselle Bonkiin ja tutustumaan paikalliseen Vakka-Suomen Panimoon, avasi taas niitä kotikaupungin parhaille puolille ummistettuja silmiä.

Täällähän on vaikka mitä mistä olla ylpeä!

Kaikki on vaan niin lähellä, että niitä pitää helposti itsestäänselvyyksinä ja tähyää muille maille kulttuuririentojen perässä. Miksi muuten sitä aina helposti ajattelee, että oman kotikaupungin nähtävyydet on jotenkin vain muita varten? Asukkaiden viihtyvyyttä niiden kai suurelta osin olisi kuitenkin tarkoitus myös lisätä.

Kotikaupunkiaan katsoo kuitenkin niin kovin erilaisin silmin. Ankeana räntäsateisena tiistaiaamuna pääkatu näyttää tyhjältä kuin Sappisen isännän irtokarkkipussi ja kioskin nurkalla pällistelevät samat naamat saavat kiihdyttämään askeleita, jotta katseiden alta pääsisi piiloon mahdollisimman nopeasti. Mikään ei tunnu miltään ja samalla kaikki kuitenkin jotenkin liian tutulta. Pakeneminen tuntuu ainoalta selviytymisvaihtoehdolta.

Kun taas kesään tultaessa kaupunki levittää terälehtensä kuin nimikkokasvinsa papelorikko konsanaan ja syleilee asukkaansa tuttavuudellaan lämpimästi myttyyn. Se ulottaa kimaltavan merenlahtensa keskelle kaupunkia, tanssii merituulen ja rantamakasiineista kantautuvan musiikin tahdissa ja luo lämpöä sadoilla idyllisillä pikkutapahtumillaan. Maidonhakureissu venähtää helposti usean tunnin sosiaaliseksi tapahtumaksi, kesäisin kun liikkeellä ovat kaikki, ja kaikkien kanssa on mukavaa vaihtaa muutama sana. Kioskinkulman ohikaan ei ole niin kiire, ehtiihän sitä läpyskää heitellä niiden samojen naamojenkin kanssa. Kaikki on jotenkin tuttua, turvallista ja idyllistä.

Suomessa on varmasti kymmeniä, satojakin, vastaavia pikkukaupunkeja, jotka taistelevat asukkaistaan ja yrittävät erottautua lukemattomien kesäkaupunkien massasta. Joku brändää muumeilla, toinen louhoksilla, kolmas luottaa huvipuiston voimaan. Meillä Uudessakaupungissa sen sijaan on eittämättä ehkä koko Suomen erikoisimmat nähtävyydet ja parhaat sanonnat (ei mittä, hei), mutta ennen kaikkea meillä on aikaa nauttia. Kesästä, kaupungista, ystävistä, merestä, ruoasta ja elämästä. Ei tarvi pönöttää ruuhkissa tai jumittua liikennevaloihin (tääl on vaan kolmet), jonottaa kassoilla (edes Alkossa jouluna) tai kiirehtiä bussiin. Paitsi jos on lähdössä poispäin, mutta kuka nyt paratiisista mihinkään haluaa?!

Mun Uki-kesissä parasta on lontostaa Crusell-viikkojen aikaan puutalokortteleita ja kuunnella yläikkunoista kantautuvia klarinetin puhalluksia, pulahtaa uimaan Karhuluodossa, hakea tuoreet vihannekset Peteksentien marketista, istua juhannuksenharmaalla lonkerolla rantamakasiineissa, nautiskella Suomi-iskelmästä ja jättimäisestä sokerimunkista Pakkahuoneen iltatorilla, istua ystävien kanssa piknik-viltille Lyhtyjen yössä, syödä pizza Bistro Bayssa, Captain’s Makasiinissa tai Pakkahuoneen terassilla, nauttia täydellinen pala porkkanakakkua muutaman kerran kesässä ovensa avaavassa Café Kukonmäessä ja sit ihan vaan katsella merelle. Se on jotenkin lohdullista. Ja hyvin uusikaupunkilaista.

Vaikka mä välillä tunnen inhoavani tätä tuppukylää, suurimman osan ajasta kuitenkin rakastan palavasti.

Ja olin sitten väsähtäneenä moittinut, tai puolestaan kehunut kotikaupunkiani, päätän juttuni kuten kuka tahansa ukilainen tekisi.

Ei mittä. 

-Päivi

Kurkkaa myös, mitä muu blogipoppoo tykkäsi meidän Ugista.

Live now – dream later: Kun Uusikaupunki yllätti naapurin – Täälläkö ne Suomen erikoisimmat nähtävyydet piilevätkin?

Mua lemmitkö vielä, Kustaa?: Kiva kesäkaupunki: Uusikaupunki (eli viisi asiaa, jotka sinunkin tulee tietää Ukista)

Valeäiti: Ideoita 1-3 päivän reissuihin Suomessa lasten kanssa

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Share on Google+
Google+
Pin on Pinterest
Pinterest

10 Replies to “Ei mittä ja muit ukilaissi”

  1. Hei vaan! Vaikken ukilainen olekkaa mut tullu siel päi pörrättyä niin paljo et sen vaa tiiän et siel on kyl neljät liikennevalot. 😀 Pisti vaa silmään. Mut hyvä teksti muuten 🙂 T: jonna turuust

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ai piru, piti oikein käydä läpi kaikki ja kysyä mieheltäkin, että missä hitossa ne neljännet oikein on, mutta onhan ne siellä Talouspörssin risteyksessä! 😀 Oikeassa siis olet, citymeininkiä! 😀

  2. Tulipa hyvään saumaan!
    Vasta mietin, mitä sitä tänään oikein tekisi.
    Uusikaupunki, ehkä mulla on päiväretkelleni kohde valmiina…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Tervetuloa! Helteinen Uki on i-ha-na! Leppoisa ja kaunis kuin mikä. <3

  3. KIIIIIITOS vielä tämän blogireissun järkkäämisestä, vaikka se jäikin sun kohdalla vähän lyhyenlännäksi. Mut ei mittä hei, semst sattu gon o tarppeks kahjos porukas liigentes. Onneks ei sunkas pahemmin gäyn. Summa summarum, Uki on kyllä mahtava mesta ja todellakin yksi kotimaan kesähelmistä. Jos onnistutaan ajelemaan Lokalahdelle viikonloppuna, pitänee oikein pysähtyä cityssä (ehkä ajaa niiden kaikkien neljän liikennevaloristeyksen läpi) ja näyttää herralle ja jälkikasvulleenkin kuinka mahtava paikka Uki oikein onkaan. Gon teil se meriki o tosiaa iha rannas! 💕

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No tottahan ihmeessä tulette kaikkiin neljiin liikennevaloihin ja tsekkaatte Uganda-meiningit! <3 Ei mittä!

  4. […] Kamu-sovelluksen juttu Suomen huippubloggaajien aatoksista Uudestakaupungista. ♥ Nakit ja mutsi: Ei mittä ja muit ukilaissi ♥ Mua lemmitkö vielä, Kustaa: Kiva kesäkaupunki: Uusikaupunki (eli viisi asiaa, jotka […]

  5. Mieheni on opiskellut Ukin kauppiksessa Merkonomiksi. Kävimme päiväretkellä siellä viikko sitten keskiviikkona. Kävimme syömässä mm. Gasthaus pookin saaristolaispöydässä. Oli ihan hyvää ruokaa, mutta melko kallis. Turussa on samojen pitäjien kaksi paikkaa: Julinia ja Napoli pizzeria, jonka ostivat hiljattain. Oon joskus muutaman kerran käynyt aiemminkin Ukissa. Pilvilinna ei ollut juuri sinä päivänä auki, mutta kävimme katsomassa sitä ulkoa päin, aika veikeän näköinen talo! 😉 Uki on kiva kesäkaupunki! 🙂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Uki on oikein ihastuttava kesäkaupunki ja asukkailleen myös varsin viriili talvisin. Vaikka pinta näyttäisi hiljaiselta, pinnan alla kuplii koko ajan. 😀

  6. Löysin sit sun plokis ja ei mittä, tairan tul toistekki kattoma mikä meno tääl o. Voi et tuntus hyvält lukki tommost kiält mink semmottos luanikkaste ymmärttä. Mun äitin suku o siält uki suunnilt kotosi ja vaik ite ole jo vuaskymmenet asunu mual ni kyl toi murre vaa tua nii pal mukavi muistoi miälesse. Kotikaupunkini kansalaisopisto retkel käytti viime vuan just ukis ja kyl ihmise oli ku puul päähä lyäryi. Et oknk Suames tämmönenki paik.. Et onk tääl näi kaunist, on ku ulkomail. Bonkis juu käytti ja osti siält taulu misä luke et ”Käytä harkiten vasaraa”. Sitä oppi oleng koittanu nouratta ja ei mittä, hyvi o menny!

Vastaa