Hyllynlämmittäjä 2018

Juuri, kun pääsin kovaan ääneen lupaamasta, että en kyllä tee mitään lupauksia uudelle vuodelle, silmiini osui niin mun näköinen haaste tulevaksi vuodeksi, että siihen on lähes välttämätöntä tarttua. Tosin, samaan aikaan, kun hihkun innosta suunnitellessani haasteen sisältöä, tiedän, että tämä on juuri niitä villasukkia ja kummilasten muistamisia, jotka ovat aiemminkin jääneet kesken.

Mutta koska olen uusien alkujen erikoisnainen ja suurkuluttaja, eikä tällaisista omaehtoisista haasteista pahempia rangaistuksia seuraa kuin vuoden kuluttua koittava julkinen häpeä saamattomuudestani, let’s osallistutaan!

Kuten jo tiedättekin, olen kirjaihmisiä. Rakastan kirjoissa niiden sisältöä, tuntua, tuoksua ja kaikkea mitä ne minusta edustavat. Kuten lukutaitoa, sivistystä, mielikuvitusta, uusia maailmoja ja näkökantoja. Harmikseni viime vuosi oli tosi köykäinen lukuvuosi. Aloitin kymmeniä tarinoita, saamatta niistä kuitenkaan suurinta osaa edes puoleenväliin. Oli arkea, väsymystä, sarjamaratonia ja kaikkea muka helpommin saavutettavaa kuin kirjaan paneutuminen.

Sinnikkäästi olen silti lukenut, vaikka harvoja loppuun saakka. Yhtä sinnikkäästi minun tulee ostettua kirjoja, vaikka vannonkin kirjastojen nimeen. Mutta kun niissä omissa niteissä vaan on sitä jotain, kuten te vastaavasta kirjaholismista kärsivät tiedätte. Tarvitseeko siis edes mainita, että myös omasta hyllystä löytyy aikamoinen pino lukemattomia opuksia, joista osa odottaa vielä selkänsä alkunarahdusta, toisia olen kahlannut väärässä elämäntilanteessa muutamia lukuja.

Kun siis bongasin P.S. Rakastan kirjoja -blogista näitä oman hyllyn pölyyntyjiä koskevan lukuhaasteen, teki mieli osallistua oitis! Ja tässä sitä ollaan. Alkujaan haaste on peräisin Sivumennen-blogista ja ajatuksena on siis tulevan kahdentoista kuukauden aikana tarttua yhtä moneen sellaiseen omassa hyllyssä notkuvaan kirjaan, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet aiemmin lukematta.

Omista hyllyistäni kaivoin siis myös tusinan lukemattomia, joihin ainakin yritän tarttua tulevan vuoden aikana.

Tässä siis meikäläisen Hyllynlämmittäjät 2018:

1. Antti Holma: Järjestäjä

Tämä on jotenkin erityisen nolo, koska sain tämän viime (tai ehkä jopa edellisenä..?!) jouluna lahjaksi. Ja vieläpä kahdelta eri ihmiseltä. Molemmat painokset odottavat kuitenkin sileine sivuineen hyllyssä, nätisti vierekkäin. En tajua, miten tämä on jäänyt, mähän rakastan Antti Holmaa!

2. Emma Cline: Tytöt

Tositarinaan pohjautuva kertomus nuoria tyttöjä houkuttelevasta kultista oli hurjan kiehtova ajatuksena, mutta jäi kuitenkin kesken jossain pyykkipinojen, korisharkkojen ja kauppareissujen välissä. Haluan kuitenkin aloittaa tämän alusta ja lukea ajan ja ajatuksen kanssa loppuun.

3. Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma

Tämäkin on joululahjakirja viime vuodelta. Ja vieläpä ihan erikoistoiveeni, koska ihastuin Pulkkisen kieleen ja tarinankerrontaan kirjoissa Raja ja Totta. Tätä kyllä kauhoin sinnikkäästi yli puolivälin, mutta en jotenkaan päässyt ihan sinuiksi. Jospa uudella yrityksellä homma svengaisi paremmin..?

4. Paulo Coelho: Yksitoista minuuttia

Oikeastaan täysin vastaava tarina kuin Holman kirjalla. Kaksi nidettä, molemmat lahjaksi saatuja, kumpaakaan en ole lukenut. Tähän pelkään ehkä tarttua, koska pelkään Coelhon kielen olevan haihattelevaa ja jotenkin niin ylevää, etten jaksa. Ja tämä kaikki siis lukematta riviäkään. Että jospa vaan antaisi sen mahdollisuuden.

5. Satu Grönroos: Tuulen suku

Kirja, jonka olen kaapannut matkaani kirja-alesta täysin herkullisen pehmeän vaaleanturkoosin kannen takia. Tosin uskon myös, että kertomus äideistä, tyttäristä, yksinäisyydestä ja pakottavasta läsnäolosta on ihan mun makuni mukainen. Tämä saattaa kiilata ihan ensimmäisenä luettavaksi, jopa.

6. Rake Tähtinen: Kuoleman pisarat

Kyllä nyt saan uusikaupunkilaisilta huutia… Joudun nimittäin häpeäkseni myöntämään, etten ole lukenut vielä yhtään paikallisen dekkaristin Rake Tähtisen kirjaa. (anteeksi, Rake!) Tämän kyseisen kappaleen sain kuitenkin kirjailijalta itseltään omistuskirjoituksineen, joten eiköhän ole aika panna stoppi pitkälle dekkaritauolle nimenomaan tällä kirjalla!

7. Kjell Westö: Kangastus 38

En ymmärrä, miten olen noin viettelevän kirjan sysännyt lukematta hyllyyn. Jos tarina kulkee 30-luvun Helsingin elokuvateattereissa, tanssiravintoloissa ja tavarataloissa, sen on oltava mun juttu.

8. Elisa Heilala: Heikki Kinnunen – Tarinankertojan elämät

Kyllähän te tiedätte rakkauteni isäni kaltaisia miehiä (Heikki Kinnunen, Tapio Liinoja…) kohtaan..? No, kuinkas sattuikaan, minä itsekin pääsin mukaan tähän Kinnusen elämästä kertovaan kirjaan, kun sen kirjoittaja Elisa Heilala otti yhteyttä ja kysyi, saako kirjassa käyttää katkelmia blogikirjoituksestani. Ja nyt, näin paria vuotta myöhemmin voisi olla aiheellista lukea kirjasta muutakin kuin nuo omat lyhyet katkelmani…

9. Riikka Ala-Harja: Kevyt liha

Pidin ihan hurjasti Ala-Harjan Maihinnoususta, joten nappasin tämän joskus matkaani kirjakaupasta. Tämä kirja ei herätä oikeastaan odotuksia, mutta usein juuri sellaiset yllättävät.

10. Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa

Uskonnot ja uskonyhteisöt ovat aina kiinnostaneet mua hirmuisesti, jopa niissä määrin, että jossain vaiheessa harkitsin enemmän tai vähemmän tosissani hakeutuvani opiskelemaan uskontotieteitä. Vartiotornin varjossa kertoo siis Jehovan todistajien tiiviistä yhteisöstä ja elämäntavasta. Tämä kiinnostaa valtavasti, mutta on kertakaikkisesti vaan unohtunut lukea.

11. Dan Brown: Da Vinci -koodi

Tämä taitaa itseasiassa olla mieheni kirja, eikä missään nimessä kuulu sellaiseen lukemistoon, joita ensimmäisenä hyllyltä valkkaisin. Mutta koska sieltä omalta mukavuusalueelta on ihan hyvä välillä poistua, päätin valita tämän kokeeksi. Katsotaan!

12. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi

Tämä on niin ikään mieheni kirja, mutta koska nautin äärimmäisen paljon Mielensäpahoittajan paikallisesta teatteriversiosta syksyllä, haluan tarttua myös tähän. Koska halusi, tai ei, sellaista se mielenmaisema vähän tuppaa olemaan… vaikken suomalainen mies olekaan.

(Tämä muuten vaihtui ihan viime hetkellä tuosta kuvissa vilahtavasta Anna Janssonista, kun tajusin lukeneeni sen jo. Sentään…)

Hassua, miten samaan aikaan tunnen sellaista kihelmöivää odotusta, kun pääsen kohta tämän pinon kimppuun, mutta samalla, etenkin edellisen vuoden lukemiset tietäen, vähän kauhistuttaa.

Onneksi ei kuitenkaan vakavasta hommasta ole kyse, enkä edelleenkään aio mitään kirjaa väkipakolla loppuun kahlata. Mutta yritän.

Hypätkää tekin mukaan haasteeseen!

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Pin on Pinterest

11 Replies to “Hyllynlämmittäjä 2018”

  1. Karjakko says: Vastaa

    Juu, tähän voisin minäkin! Tulee keräiltyä kirjoja hyllyyn vähän väliä, ja kaikkia ei tule luettua. Varsinkin kun mulla on taipumus lukea uudestaan ja uudestaan jo luettuja ja hyväksi havaittuja kirjoja..😉 Mutta täytyypä miettiä, mitkä valitsen! Hyllyssä on kyllä jokusia yleissivistykseen kuuluvia ja aika monta muuten vaan mielenkiintoista..

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Joo, hei mahtia, jos innostut myös mukaan! Kerro sitten, mitkä kirjat valitsit!

  2. Ihan mahtavaa, kun lähdit mukaan haasteeseen! <3

    Ja oi mitä kirjoja! Olen lukenut pinostasi vain kaksi, Westön Kangastuksen (joka on hieno ja vahvasti vaikuttava kirja) ja Brownin Da Vinci -koodin (tuonkaltaiset kirjat eivät yleensä oikein minunkaan lukumakuuni istu, mutta on tuo vain ihan hemmetin koukuttava kirja, pakko myöntää).

    Voisin itsekin lukea kaikki listaamasi kirjat (paitsi Coelhon 😀 – ennakkoasenteinen nirsoilija täällä, moro!). Erityisesti Järjestäjä, Tytöt ja Heikki Kinnunen ovat omalla lukulistallanikin korkealla.

    Tsemppiä haasteeseen, hyvin se menee! Toivotan sulle mitä mainiointa alkanutta vuotta ja monia ihania lukuhetkiä. <3

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Ihan innoissani olen mukana! Tosin, kuten jo tuolla kerroinkin, tämä on mulle hyvin tyypillistä ja melkein jo pelkään katsoa lukemattomien pinoa ensi joulukuussa.. kun sitten tulee vielä niitä uusia mielenkiintoisia vastaan, joita ei voi ohittaa. Mutta yritän ainakin!

      Mulla on kyllä ton Coelhon kanssa omat pelkoni, vaikka en tosiaan ole häneltä aiemmin vielä mitään edes lukenut. Mutta jotenkin luulen, että ei ole ihan mun juttu…

  3. Harmi kun omasta kirjahyllystä ei löydy kirjoja, joita en olisi lukenut. Tai ainakaan kaunokirjallisuutta – löytyy kyllä yksi drinkkikirja vuodelta 1975 ja jokin käyttäjäkokemus-opas..

    Mutta tää haastehan on vallan mainio (teko)syy mennä kahlailemaan kirjakauppojen valikoimia ja poimia mukaan sellaisia niteitä, joita ei välttämättä normaalisti valitsisi! Ja koska mun siivousinnokkuudella (tai sen puutteella) mikä tahansa opus on pölyinen noin viikossa, voin sitten ylpeästi luettuani teokset sanoa että ”tulipahan nuokin luettua eikä vain jäänyt hyllyntäytteeksi ja pölynkerääjäksi”. 😂

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oispa ihana tuollainen hylly, jonka kaikki kirjat olisi jo lukenut! Mutta onneksi myös uusia kirjoja on kaupat ja antikvariaatit väärällään, sinne vaan kahlailemaan, jotta pääset haasteeseen mukaan. 🙂

  4. Nauratti lukiessani kun oli niin monta samankaltaista ajatusta. Toinen kiireinen kirjafriikki täällä 😀 Da vinci koodia tosin en ikinä pystyisi lukemaan, nukahtelin jatkuvasti leffateatterissa sitä katsoessani. Uskaltaisikohan lähteä mukaan haasteeseen, viime vuoden kirjat kun tuntuivat olevan vaan koulukirjoja 😛 Olisi ehkä hyvä vilkaista mitä nuo kirjalaatikot oikein pitää sisällään…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      No siis joo, mä muistelen, että vaikka ihan tykkäsin Da Vinci -koodi -leffasta, siinä oli jotain uskottavuusongelmaa, mikä taas vähän työntää luotaan. Mutta annan sille mahiksen. Myös kesällä lukemani Joel Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia päästi musta ajoittain ihan liian helpolla, mutta samaan aikaan koukkuunnutti pahasti ja tykkäsin siitä kumminkin ihan älyttömästi. Jännityksellä ootan!

  5. Pieni haaste on aina poikaa! Etenkin, kun sen valitsee ”omalta tontiltaan”. Voit siis huoletta nauttia lukemisesta ja tuulettaa voitonriemuisesti jokaisen (vaikka vain sen yhden) luetun kirjan jälkeen.
    Itselläni on työn alla käsityöhaaste, josta todella nautin. Se on vähän siinä oman tontin rajalla, mutta mukavuusalueella kuitenkin, jotta jaksan innostua, venyä ja vähän ylittää itseänikin. Kuntosalikortin perään en varmasti jaksaisi nähdä yhtä paljon vaivaa…
    Mutta tekstisi sai myös lukijan sisälläni heräämään. Listaltasi ainakin tuo Vartiotorni valikoituisi omaankin kirjastokassiini.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Oon ihan samaa mieltä! Ja ajattelen myös niin, että saavuttaakseen jotain, on oltavakin maali, jota kohden kulkea. Tai se on ainakin mulle selkeintä.

      Käsityöhaaste kuulostaa just ihanalta! Ei ois yhtään mun juttu, mutta kuten sanoitkin, tärkeintä on valita sieltä omalta maaltaan, ettei suorittaminen tunnu epämiellyttävältä.

      Tsemppiä haasteeseen ja paljon ihania käsityöhetkiä! <3

  6. Moi!
    Kiitos blogistasi😄
    Kirjoitat mukavan soljuvasti ja noita hervottomia letkautuksia on niin virkistävää lukea! Jatka samaa rataa ✌️

Vastaa