Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 10. luukku – joulunpyhien leffasuosikit


Kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa

Tarpeeksi hyvässä joulukalenterissa jouluun yritetään valmistautua rennoin ottein ja nauttia juhlakauden tunnelmasta. Kalenteriluukku avataan joka toinen päivä.

Mää sitten rakastan tätä striimauspalveluiden aikakautta. Ihan perinteisiä telkkarilähetyksiä tulee katsottua nykyään tosi vähän, mutta esimerkiksi sarjojen kulutus on ainakin meidän perheessä kasvanut sen mahdollisuuden myötä, että kaikkea voi katsoa omien aikataulujen mukaan.

Sarjamaratonit kuuluvat meidän arki-iltoihin siis kuin liian pienet luistimet liikuntatunnille, mutta joulufiilikseen kuuluu mun mielestä ehdottomasti leffat! Tämä tarpeeksi hyvä kalenteriluukku on tehty kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa, jonka leffatarjontaa olen perannut silmät kiiluen viime päivät. Sarjojen suurkuluttajalle on ollut aika virkistävää katsoa pitkästä aikaa elokuvia, ja kokea juonen nousut ja laskut parissa tunnissa.

Sarjaintoilijana olen kokeillut useampia striimauspalveluita ja mun kokemuksen mukaan Viaplay erottuu joukosta juurikin laadukkailla leffoilla. Erityisen ilahduttava on laaja Disney-leffojen kokoelma – katsottavissa on ihanat legendat Maija Poppasesta 101 dalmatialaiseen ja Pocahontasista Mulaniin. Muutenkin perheleffoja on tarjolla runsaasti, marras-joulukuun uutuuksina esimerkiksi kaikki kolme Itse ilkimys -leffaa, jotka on meidän muksujen (ja okei, vähän vanhempienkin) suosikkeja.

Teinin kanssa on ehditty jo kohottaa joululoman katselukuntoa rakentamalla jouluisia leffailtoja. Meidän #viaplayviikonloppu on pitänyt sisällään takuuloistavan Paholainen pukeutuu Pradaan (teini hyväksyi!) ja ehkä aavistuksen härskiydessään kiusallisen, mutta hulvattoman Why Him? -leffan (me molemmat hyväksyttiin… ja päädyttiin katsomaan se vielä toisenkin kerran!), sekä suosikkilistalleni nousseen loistavan I, Tonyan.

Erityinen soft spot mulla on juurikin tosipohjaisiin elokuviin, tällainen tunteellinen eläytyjä kun olen. Parhaat todellisiin tapahtumiin edes löyhästi perustuvat leffat saavat googlaamaan lopputekstien jälkeen aiheesta vielä lisätietoa, mahdollisesti dokumentteja ja kirjallisuutta aiheen tarkempaan perkaamiseen. Totuus kun vaan on useimmiten tarua ihmeellisempää!

Viaplayssa näitä herkullisia tosipohjaisia elokuvia on vaikka ja kuinka, joten halusin teillekin vinkata oman top vitoseni palvelun leffoista kyseisessä kategoriassa. Kaikkia en ole itsekään ehtiny vielä katsoa, mutta onneksi edessä on viiden päivän jouluvapaat. Ihan parasta viihdettä jouluun, kun voi oikeasti heittää kunnolla vapaalle ja keskittyä vaan nautiskelemaan!

Tosipohjaisia leffahelmiä joululomalle

I, Tonya

Kuka muistaa (kukapa ei!) taitoluistelijat Tonya Hardingin ja Nancy Kerriganin, jotka skabasivat 90-luvun alussa maailman parhaan tittelistä jopa siihen malliin, että käyttöön otettiin ”hieman” kyseenalaiset keinot. Harding taustajoukkoineen päätti eliminoida kilpakumppanin väkivalloin varmistaakseen paikkansa olympialaisissa.

Vastikään Viaplayhin tullut leffa kertoo tapahtumat nimenomaan Hardingin näkökulmasta, mutta ei ole liian dokkarimainen, vaan synkkää huumoriakin on viljelty runsaasti. Juuri sellainen leffa, jonka jälkeen google laulaa! (oon kattonu jo läjän videoita ja lukenut toisen mokoman verkkojuttuja tapauksesta leffan katsomisen jälkeen)

Darkest Hour

Mun mies ei jostain syystä suostu juuri koskaan katsomaan mun kanssa pukudraamoja (ja tähän kategoriaan menee melkein kaikki, joissa näkyy joku vanhahtava mekko), mutta kun mennään tosipohjaisiin hommiin, vanhemmatkin tarinat alkaa iskeä. Darkest Hour – Synkin hetki kertoo Winston Churchillin vaiherikkaista ensihetkistä Iso-Britannian pääministerinä toisen maailmansodan alussa.

Ihan jo ajankuvaltaan ja visuaalisuudeltaan leffa on loistelias, puhumattakaan Gary Oldmanin roolisuorituksesta Churchillina. Ei tullut Oscaria turhasta.

Lasilinna

Jeannette Wallsin omaelämänkerralliseen kirjaan perustuva Lasilinna on mun katselulistalla seuraavana. Mun on pitänyt lukea tämä kirjana jo ties kuinka kauan, mutta taidan tehdä poikkeuksen ja katsoa leffan ensin. Ja koska tämä todennäköisesti lukeutuu mieheni kirjoissa pukudraamaksi joudun saan katsoa tämän ihan itsekseni. Tosi harmi!

Borg/McEnroe

Lisää urheilua, lisää draamaa! Koska kaksintaistelut nyt vaan on aina mielenkiintoisia, myös tennislegenda Björn Borgin ja John McEnroen Wimbledon-finaali ja sitä edeltävä kamppailu kiinnostelee. Plus hei Stellan Skarsgård. Best!

The Post

Tässä leffassa on ainakin ennakkoon kaikki palaset kohdallaan: median murros vuonna -71, poliitikkojen ja median suhteet, tuona aikana harvinainen naisjohtaja ja loistava casting (Meryl Streep, Tom Hanks). The Washington Post -lehdeltä nimensä lainannut leffa näyttää, kuinka Yhdysvaltojen media kuoriutuu myötäkarvaan silittelevästä kaverista totuuden torveksi. Ajankohtainen aihe myös tällä valeuutisten aikakaudella.

 

Ja tässä siis vain muutama leffa mun suosikkilistalta, johon olen nyt jo onnistunut keräämään niin pitkän rimpsun katsottavaa, että en tiedä, ehdinkö sittenkään palata töihin välipäivinä…

Tämä on muuten myös erinomainen joululahjavinkki jollekin! Tavaran sijaan katselulahjakortti, joka ilahduttaa vielä joulun jälkeenkin. Viaplayn kuukausimaksu on sellaista näiden palveluiden perusluokkaa, eli 9,99 € ja tuolla summalla saa sitten tietty ahmia sarjoja ja leffoja niin paljon kuin sielu sietää! Just tossa laskeskelin, että näillä katselumäärillä kun olis aina käyny videovuokraamossa, ni morjens.

Viaplayn lahjakortteja voi ostaa R-kioskeista ja K-ryhmän ruokakaupoista, eli sellaisen voi näppärästi napata mukaan vaikka siinä rosolliaineksia ostaessa. Koko Viaplayn leffa-, sarja- ja urheilutarjontaa voi käydä kurkkimassa täältä.

Hei enää, mitä, neljä yötäkö jouluun?! Vielä viimeiset työrutistukset ja sit rauhoittuu. Tulee kyllä tauko (ja leffamaratonit) taas tarpeeseen.

-Päivi

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

2 Replies to “Tarpeeksi hyvän joulukalenterin 10. luukku – joulunpyhien leffasuosikit”

  1. Hyvää joulua! Ja kiitokset joulukalenterista, se on muistuttanut rennosta otteesta jouluun. Täällä on joulun odotus tänä vuonna ollut erilaista. Lasten kasvaessa tonttujutut jääneet vähemmälle. Ja äidille tullut sellainen olo, ettei joulua ole valmisteltu kunnolla kun tonttujen supinat ja yllätykset jääneet pois. Lapset eivät niitä ole kaivanneet, ehkä äiti enemmän. Nautittu kuitenkin mäenlaskusta, kuusen koristelusta, jäälyhdyistä, tehty koulun joulujuhlaan enkelille kiharoita hiuksiin ja vähän leivottu. Kirjoja kyllä luettu, vaikka ne tonttusadut ei enään kelpaakaan. No, aika aikaansa kutakin.

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä olen huomannut ton ihan saman tunteen! Jotenkin joulufiilistä on ollut vaikeampi kaivaa esiin, kun lapsetkin alkaa olla jo isompia ja joulusalaisuuksiin suhtaudutaan eri tavalla. Siinä on paljon juuri tuota haikeutta, kuten monesti, kun asiat muuttuu.
      Toisaalta olen myös nauttinut joulun valmistelusta isompien muksujen kanssa. He tykkäävät – ja osaavatkin – osallistua enemmän ja nauttivat selvästi perinteistä. Juuri nyt on taas sellanen olo, että tästä(kin) tulee kaikkien aikojen paras joulu! <3

Vastaa