Sankarin (ja vähän vaimonkin) näköiset nelikymppiset

Meidän perheessä kun puhutaan kevään juhlakaudesta, ei (vielä) tarkoiteta valmistumisia eikä pariin vuoteen taas rippijuhliakaan, vaan koko porukan syntymäpäiväsumaa. Synttärikausi alkaa maaliskuussa omista juhlistani ja jatkuu kolmen viikon välein huipentuen äitienpäivän tienoilla isän ja pojan syntymäpäiviin peräkkäisinä päivinä.

Varsinaisia lastenkutsuja meillä ei ole pidetty enää kymmenennen ikävuoden jälkeen kellekään lapsista, vaan juhlitaan kunkin synttäreitä useimmiten oman perheen kesken. Sankari saa valita päivän syömiset ja tekemiset, pääasia on kuitenkin, että pyritään olemaan juhlapäivänä koko porukka koolla. Ja siitä onneksi lapsetkin edelleen vähän vanhempinakin haluavat pitää kiinni.

Tänä vuonna oli kuitenkin pitkästä aikaa erityinen tilanne, kun puolisoni täytti viime viikolla pyöreitä. Itse juhlisin syntymäpäiviä ystävien kanssa mielelläni vaikka joka vuosi, koska juhlat virkistävät arjen keskellä ihanasti, mutta käytännössä ollaan lähinnä keskitytty juhlistamaan kuitenkin vain vuosikymmenen vaihtuessa. Mutta onneksi edes silloin!

Viime lauantaina saatiin talo täyteen läheisiä ystäviä juhlimaan syntymäpäiväsankaria aivan ihastuttavan lämminhenkisiin ja juuri sankarinsa näköisiin synttärikekkereihin. Juhlat olivat sankarilleen oikeastaan kaikin tavoin juuri sopivat – juhlijoita oli sopivasti, ohjelmaa oli passelisti ja ruokaa ja juomaakin (kerrankin) oikein mitoitettu määrä. Naurua, tanssia ja lauluahan ei koskaan voi liikaa ollakaan!

Jossain vaiheessa viime syksynä, kun bileitä alettiin miettiä, suunnitelmissa kävi kaikki isoista teemasynttäreistä naamiaisiin. Mielessä oli luoda näyttävät kemut ohjelmineen jonnekin erilliseen juhlatilaan ja antaa vieraslistankin paisua kattamaan väkeä runsaammin. Talvella alettiin kuitenkin ynnätä sekä kuluja että juhlakalun omia mieltymyksiä ja päädyttiin eräänlaiseen kompromissiin: nelikymppisreissuun koko perheellä (Lontoo kesäkuussa, IIIK!) ja vähän kapeampiin, joskaan ei yhtään sen huonompiin juhliin kotona. Ja näin juhlien jälkeen mutta reissua vasta odotellessa sanoisin, että aika loistava ratkaisu oli tämä.

Jätettiin siis varsinaiset teemat pois ja kutsuttiin juhlaan parikymmentä ystävää tänne meille kotiin. Tarjolle haluttiin sellaista syötävää, mikä ei sitoisi kumpaakaan keittiöön huseeraamaan koko illaksi, vaan olisi ennakkoon mahdollisimman pitkälle valmisteltavissa ja nopeasti asetettavissa tarjolle. Päädyttiin texmex-henkiseen buffettiin, josta kaikki kovasti tuntuivat tykkäävän. Piirakat ja kakut tein valmiiksi edellispäivänä, sörsselit juhlapäivänä ja nachopelti heitettiin uuniin, kun vieraat alkoivat olla paikalla.

Nelikymppisten tarjoilut:

Jälkiruoaksi

Juomapuolelle suunniteltiin aluksi perinteistä boolia, mutta päädyttiinkin lopulta drinkkibaariin, missä kukin sai koota haluamansa juoman drinkkilistalta, tai vaikka ihan omasta päästään. Baariin saatiin sopivasti täytettä puolison veljen häistä, joista juomaa oli muutama kuukausi sitten jäänyt yli. Ja koska hassuttelu on ilomme, oltiin tietysti nimetty drinkit sankarille sopivasti. Perinteinen ”Kelkka” oli meidän juhlissa Opel-kuskin iloksi ”Zafira”, kuohuviinidrinkki oli tietysti Päivi ja sankarin suosikkijuoma ”cola jäillä” oli nimetty hänen mukaansa.

Ja oli tarjolla tietysti myös mietoja juomia sekä limpparia, kivennäisvettä ja mehua.

Itse tykkäsin (ja menekin mukaan niin tykkäsivät muutkin) tämän tyyppisestä juomatarjoilusta tosi paljon. Illan edetessähän juomat eivät juuri enää listan mukaisia olleet, mutta uusia variaatioita syntyi sen sijaan liukuhihnalta. Jopa siihen malliin, että otsalohkossa aamusella saattoi vähän (okei, aika paljon) jomotella…

Koristuksia ja ohjelmaakin oli

Sankari tuskin olisi sen kummempia juhlakoristelujakaan kaivannut (on sellaista sipsipussi auki ja sixpäkki pöytään -tyyppiä), mutta mä halusin hiukan panostaa, koska… no, koska halusin. Tilasin ilmapalloja, muutamia viirejä, serpentiiniä ja musta-kulta-hopea -sävyihin sopivat astiat Serpentiinistä, ja hain pöytäkimpun ja muutamia yksittäisiä vaaleanvihreitä neilikoita Siivosen Kukkapirtistä ja 40-foliopallot paikallisesta Info-kirjakaupasta. Koristeita ei ollut valtavasti, mutta kuitenkin riittävä määrä, jotta fiilis saatiin juhlavaksi.

Ohjelmapuolta juhlakalu ei juhliinsa juuri kaivannut, pääasia oli kokoontua ystävien kesken pitämään rennosti hauskaa. Koska sankari on kuitenkin aikamoinen knoppitietopankki, päätettiin laatia iltaan lyhyeksi ohjelmanumeroksi pieni tietovisa. Kysymykset koskivat sekä itse päivänsankaria että kaikkea turhaa tietoa maan ja taivaan väliltä yhteensä kuudessa eri teemassa. Vastaamista varten olin askarrellut juhlan väreihin sopivat vastauslomakkeet ja ajatus oli ensin heitellä kustakin kategoriasta kysymyksiä aina juhlinnan lomassa. Kilpailuhenkiset juhlavieraat vaativat kuitenkin kaikki kyssärit kerralla, joten tuutattiin lopulta tietovisa kertalaakista valmiiksi. Meidän mielestä parinkymmenen minuutin ohjelmanumero oli juuri passeli ja tosi hauska (oltiinhan ihan itte keksitty kysymykset), eikä muuta erillistä ohjelmaa kaivattu.

Ai niin. Asia, josta olen erityisen ylpeä, oli onnistunut yhteislahja. Päivänsankari oli jo pidempään haaveillut vinyylisoittimesta, joten päätin hankkia sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Vieraille vinkkasin, että sopiva lahja voisi olla lp-levy, joten levykokoelma pääsi hyvälle alulle jo saman illan aikana. Muitakin, aivan sankarin näköisiä lahjoja tuli roppakaupalla.

Kun aamuyön tunteina vieraiden lähdettyä siivoilin, olinkin aivan rakkaushurmoksessa. Kuinka niin moni tuli juhlistamaan tuota mun hienoa, vakaata, rakasta puolisoa, ja kuinka onnekas hän näistä hienoista ystävistä voi olla. Ihana, ihana juhlapäivä!

Kyllä näitä kemuja vaan useammin pitäisi järjestää. Jos ei nyt ihan joka vuosi, niin edes viiden vuoden välein. Kiitos kaikille osallisille. Ootte best!

-Päivi

P.S. Nyt kun innostuin jaarittelemaan bileistä näin pitkästi, taidan tehdä ihan erillisen postauksen muutamasta juhlapäivän reseptistä, joita ei blogista vielä löydy. Muihin resepteihin onkin linkit tarjoilut-kohdassa.

It's only fair to share...Tweet about this on Twitter
Twitter
Share on Facebook
Facebook
Pin on Pinterest
Pinterest

2 Replies to “Sankarin (ja vähän vaimonkin) näköiset nelikymppiset”

  1. Hyvän näköiset juhlat!
    Itse olen niin huono ”kehtaamaan” noita juhlia.
    Vieraana on toki kiva olla ja muille järjestän juhlia oikein mielelläni, mutta että juhlakaluna, kaiken keskipisteenä…
    Ei onnistu multa.
    Että mää ny itteni takii…

    1. nakitjamutsi says: Vastaa

      Mä luulen, että aika monella on vähän toi. Siksi onkin kiva pitää vaikka yhteiset kemut jonkun kanssa tai se, jos joku järkkää yllätysjuhlat. Kyllä meilläkin mä tässä enemmän primus moottorina toimin ja siippa hyväksyi osansa sankarina. Ehkä hän itse olisi mennyt pienemmän kaavan mukaan, tai ei ehkä ollenkaan.

Vastaa käyttäjälle nakitjamutsi Peruuta vastaus